Lastenmusiikki ei soi radiossa eikä näy lehdissä, vaikka kunnianhimoista tarjontaa olisi klassisesta räppiin ja heviin
Vanhemmat, päiväkodin henkilökunta ja muskarinopettajat päättävät, mitä musiikkia lapset kuuntelevat. Tiedotusvälineissä lastenmusiikki ei näy, jos Ylen Pikku Kakkonen ja Lasten Areena jätetään pois laskuista.
Ti-Ti Nalle ja Riitta Korpela ovat leikittäneet ja laulattaneet lapsia 30 vuoden ajan. Sinä aikana lastenmusiikki on hävinnyt radiosta. Kuva: Rami Marjamäki"Peruna on pyöreä / peruna on soikea / peruna on ruoka ihan oikea / Perunaa kun suuhun vie / sille alkaa pitkä tie / vatsassa sen paras paikka eikös lie", riimitteli ja lauloi Aimo Mustonen vuonna 1969.
Myös tämän päivän suosittu lastenlaulu kertoo perunasta mutta eri tapaan kuin viiden vuosikymmenen takainen.
"Muurahaisten muori / perunoita kuori / pilkkoi porkkanoita / pani pannuun voita", riimitteli Liisa Kallio vuonna 2012. Soili Perkiön säveltämänä laulusta on tullut yksi uusista päiväkoti- ja muskarihiteistä. Sitä keikoillaan esittävä Pikku Papun Orkesteri on huippusuosittu.
Riimit kertovat jotain olennaista lastenmusiikin muuttumisesta.
"Lastenlaulut olivat ennen opettavaisia. Nyt lapsille tehdään enemmän mielikuvitusta ruokkivaa ja rikastavaa musiikkia", Varhaisiän musiikinopettajat ry:n puheenjohtaja Anni Pietarila toteaa.
Varhaisiän musiikinopettajat ovat tuttavallisemmin musiikkileikkikoulun- eli muskarinopettajia.
Heidän yhdistyksessään toimiva raati kuuntelee vuosittain läpi kaikki Suomessa julkaistut lastenmusiikkilevyt, jotka se saa käsiinsä. Tehtävä ei ole yksinkertainen. Osa levyistä tulee levy-yhtiöiltä ja osa on omakustanteita. Lisäksi kirjakustantamot julkaisevat lastenmusiikkilevyjä nuottikirjojen yhteydessä.
Tavallisesti raati arvioi pari–kolmekymmentä levyä, mutta parhaimmillaan levyjä on ollut arvioitavana yli 40. Yhdistys valitsee niistä Vuoden lastenlevyn.
Valinnassa painotetaan musiikillisia ansioita eli sitä, että levyllä käytetään oikeita soittimia, soitetaan niitä taitavasti ja että laulajilla on hyvä äänentuotto. Samalla raati ajattelee kohderyhmää. Voittajalevyllä sanoitusten ja tarinoiden tulee olla lähellä lasten kokemus- tai elämysmaailmaa.
Viime vuoden lastenlevyksi valittiin Tippukivitapaus, jonka musiikin Anna-Mari Kähärä oli säveltänyt samannimistä Kansallisteatterin lastennäytelmää varten. Aikaisempina vuosina palkinto on mennyt muun muassa Mimmeille, Lastenmusiikkiorkesteri Ammuulle ja edellä mainituille Soili Perkiölle ja Liisa Kalliolle.
Äkkiseltään ajattelisi, että nykypäivän lapsille esitetään entistä kunnianhimoisempaa ja monipuolisempaa musiikkia.
Pelkkää lastenmusiikkia tekeviä ja esittäviä yhtyeitä on useita kymmeniä, ja monilla niistä on käytössään laaja repertuaari soittimia. Samankin yhtyeen levyllä tyylilajit saattavat vaihdella laidasta laitaan: on rokkia, jatsia, klassisvivahteista ja maailmanmusiikkia.
Myös tiettyyn genreen sitoutuneita bändejä on. Esimerkiksi hevimusiikkia hassuissa dinosaurusasuissa soittava Hevisaurus-yhtye on kerännyt mainetta. Lastenräppiä on syntynyt usealta artistilta: Ipanapalta kokonainen levyllinen, mutta myös esimerkiksi Paleface ja Sini Sabotage ovat tehneet omia biisejään. 2000-luvun puolivälin tienoilla konemusiikkitaustan päälle räppäävät lapset Ella ja Aleksi olivat ilmiö.
Lastenmusiikki ry:n puheenjohtaja Luca Gargano ei kuitenkaan ole valmis allekirjoittamaan väitettä, jonka mukaan musiikkitarjonta lapsille olisi monipuolistunut.
"Lastenmusiikkitarjonta on sitä, mitkä genret kulloinkin ovat pinnalla", hän sanoo.
"Esimerkiksi 1970-luvulla tehtiin kokonainen levy progea lapsille, Vesa-Matti Loirin ja Matti Rag Paanasen Merirosvokapteeni Ynjevi Lavankopoksahdus. Se levy on mahtava! Siinä on esimerkiksi Sinappikäärmeiden sota, joka sisältää monta minuuttia pelkkää suhinaa."
Garganon mukaan lapset eivät itse osaa etsiä musiikkia, vaan vanhemmat toimivat portinvartijoina. "Jos kotona kuunnellaan Iron Maidenia, lapsille todennäköisesti soitetaan myös Hevisaurusta ja Moottörin Jyrinää."
Myös moni aikuisille musiikkia tekevä yhtye on innostunut tekemään yhden levyllisen lastenmusiikkia, esimerkiksi PMMP ja Rajaton.
"Ja hirvittävän moni on julkaissut jonkin biisin. Ensimmäiseksi mieleen tulevat Timo Kotipelto ja Maija Vilkkumaa", Gargano sanoo.
Kotien lisäksi lastenmusiikilla on vankka asema päiväkodeissa. Musiikkileikkikoulujen puolestaan sanotaan usein olevan suosituin alle kouluikäisten lasten harrastus. Siksi myös lastentarhan- ja muskarinopettajilla on valtaa ja vastuuta, kun lapsia tutustutetaan musiikkiin.
Tiedotusvälineissä lastenmusiikki ei sen sijaan paljon näy eikä kuulu.
”Yle on ainoa kanava, josta ylipäätään kuulee jotain lastenmusiikkia, vaikka lasten radio-ohjelmatkin lopetettiin jo kahdeksan vuotta sitten", Gargano kritisoi. "Alkaa olla harvinaista, että lastenmusiikista olisi arvioita lehdissä."
Hänen mukaansa mediat ohjaavat valinnoillaan lapsia kuluttamaan nuorisomusiikkia.
Garganon vetämän Lastenmusiikki ry:n tarkoitus onkin muistuttaa, että lapsilla on oikeus omaan musiikkiinsa.
Lastenmusiikin medianäkyvyyttä lisätäkseen yhdistys järjesti viime vuonna ensimmäistä kertaa valtakunnallisen lastenmusiikkipäivän ja -viikon. Tapahtumia oli ympäri Suomen, ja viikko huipentui lastenmusiikin tekijöille suunnattuun gaalaan, jossa myös Vuoden lastenlevyvalinta julkistettiin ja useita muitakin tekijöitä palkittiin.
Tänä vuonna lastenmusiikkiviikko on 16.–24. marraskuuta ja gaala 19. marraskuuta.
Ylellä lastenmusiikki on poistunut radiosta. Käyttäjätutkimusten perusteella se on siirretty Lasten Areena -verkkopalveluun.
Areenassa vuonna 2017 julkaistut 100 lastenlaulua ovat saavuttaneet suuren suosion, ja julkaisuvuotenaan se oli koko Areenan suosituin audio eli äänitallenne. Kun lastenlauluprojekti alkoi, ensin valittiin mukaan tulevat laulut. Uusia versioita tekemään kutsuttiin laaja joukko muusikoita. Valinnoissa pyrittiin monipuolisuuteen, Pikku Kakkosen vastaava tuottaja Teija Ryösä kertoo.
Sopimussyistä Lasten Areenassa ei ole mahdollista esittää levyllä julkaistua musiikkia pitkäaikaisena julkaisuna.
Myös television puolella Yle esittää lastenlauluja. Vuodesta 2017 lähtien lauantaiaamun Pikku Kakkosessa on ollut Seikkailukone-niminen ohjelma, jonka joka jaksossa kuullaan useita perinteisiä ja uudempia lastenlauluja juontajien ja ammattimuusikoiden yhdessä esittäminä.
"Kun Seikkailukonetta oli tehty sata osaa, alkoi tuntua, että materiaali oli kahlattu läpi, ja piti keksiä uutta. Siksi päädyimme kesäkonsertteihin", Ryösä kertoo. Nyt Pikku Kakkosessa esitetään Seikkailukone-sarjan uusintoja ja sarjan tiimoilta pidettyjen konserttien videotaltiointeja.
Uusia lastenmusiikkiprojekteja on kuitenkin tarkoitus taas käynnistää.
Ryösä toivoo, että kulloinkin valmistuvassa lastenmusiikissa kuuluisi aikakauden ääni: "Esimerkiksi Ella ja Aleksi, silloin kun se tuli, oli aivan uudentyyppinen lastenmusiikkikokemus, joka tuntui siksi mukavalta."
Lue lisää:
"Leppäkerttu moi!" – Katso videolta, millaista on pedagoginen lastenmusiikki
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
