Tv-kuvaaja, veistäjä, keksijä – katso videolta kuinka Kari "Kaapo" Mannisen laite sorvaa moottorisahalla suurennoksen pienoismallista

Veistosten teko on Manniselle tapa irrottautua työpäivästä. Kuva: Rami Marjamäki

Jo pihaan tullessa huomaa, että tamperelaisessa omakotitalossa asuu joku, joka pitää puuveistoksista.

Erilaisia veistoksia on kuistilla, autokatoksessa, talon seinää vasten ja pihanurmella. Niiden väri ja tyyli vaihtelevat, mutta materiaalina kaikissa on puu.

Oven avaa Ylen Maalaiskomedia-sarjasta ja Pikku Kakkosestakin tuttu Kari "Kaapo" Manninen.

Erityisesti kuistilla oleva ihmishahmo kiinnittää huomion. Se on selvästi moottorisahalla yhdestä puupöllistä veistetty, mutta sahausjälki on liian tasaista ja symmetristä ihmisen tekemäksi.

Materiaalina Manninen käyttää paljon haapaa. Kuva: Rami Marjamäki

Taide ja käsillä tekeminen on aina ollut Kari Manniselle tärkeää. "Pienestä asti on ollut hinku tehdä käsillä jotakin", Manninen kertoo.

Hän opiskeli ensin automaatioasentajaksi, mutta kiinnostus visuaalisuuteen johti tekemään erilaisia näytelmä- ja videoprojekteja. Kuopiosta tie johti Tampereelle Yleisradioon.

Päätyönään Manninen toimii nykyisin kuvaajana Yleisradiossa. "Ei ole yhtenäkään aamuna pannuun ottanut töihin lähteminen", hän naurahtaa.

Veistokset ovat hänelle tapa irtautua työpäivästä

"Tv-kuvaajan homma on digitaalista. Puusta veistäminen on rentouttavaa, kun ei tarvitse miettiä teknistä puolta ollenkaan. Senkun tekee vaan."

Veistoksia tehdessä ei Mannisen mukaan myöskään ole samalla tavalla stressiä tai aikatauluja.

"Pelkkä puun työstäminen on jo itsessään mukavaa, varsinkin jos on hyvät välineet. Kun lähtee muodostumaan se, mitä on ajatellut, niin tekemiseen tulee flow-tila."

Töiden koristelussa on käytetty muun muassa polttamista ja erilaisia maalin ja öljyn sekoituksia Kuva: Rami Marjamäki

Manninen on lähtöisin pienviljelijäperheestä Maaningalta.

"Siellä piti olla todella omatoiminen. Pienestä asti piti tehdä kaiken näköistä ja ratkaista ongelmia."

Mannista harmittaa, että pienviljelijöiden määrä Suomessa on vähentynyt. Kasvuympäristönä pientila oli todella hyvä.

"Olisikohan löydettävissä mitään välimallia, jos pienellä tilalla haluaisi tulla toimeen" hän pohdiskelee.

Myös suhde luontoon on kotoa perittyä. "Kaikkihan siellä metsästi", Kari Manninen naurahtaa.

Tampereen lähellä sijaitsevat Seitsemisen ja Helvetinjärven kansallispuistot ovat miehelle virkistäytymisen lisäksi tärkeitä inspiraation lähteitä.

"Lintuja tykkään tehdä, koska ne ovat visuaalisesti niin hienoja. Monet hyönteisetkin ovat ihan järjettömän kauniita. Eihän sen hienompia muotoja voi kukaan ihminen tehdä kuin luonto on tehnyt." hän mietiskelee.

Veistoksissa Manniselle tärkeää on nimenomaan visuaalisuus eikä taiteen kantaa ottavuus. "Pikkuinen kannanotto ja kaunis ulkomuoto. Lopputuloksesta vastuu siirtyy katsojalle."

Kari Mannisen itse rakentama laite tekee kuusinkertaisen suurennoksen pienoismallista. Kuva: Kari Manninen

Pääosin Manninen tekee veistoksensa puusta. Talvisin teoksia syntyy myös jäästä.

Viimeaikoina hän on kuitenkin tehnyt paljon metallista, koska on ollut mukana erilaisissa valotaide-projekteissa.

Hän on ollut jo vuosia mukana toteuttamassa Tampereen Ikuriin talvisin tehtävää jääveistospolkua. "Viime vuonna siellä kävi 12 000 ihmistä."

Suurin yksittäinen työ on ollut Muurameen 9-tien varteen toteutettu neljä metriä korkea metsoveistos UkkoMetso.

Materiaaleista puu on kuitenkin lähimpänä suosikkia. "Se on luonnollinen materiaali."

"Haapaa käytän melko paljon. Mänty on hyvä puulaji, jos moottorisahalla tekee."

Erikoisimpia Mannisen käyttämiä materiaaleja on ollut 1600-luvun lopulla kaadettu puu. Puut löytyivät Oulusta virastotalon työmaalta saveen hautautuneena runsaat kymmenen vuotta sitten.

Manninen teki mäntylankuista reliefin, joka on nykyisin Ylöjärven Puun toimistossa.

"Se oli ainutkertainen homma", Manninen kuvailee. "Kunnioitus materiaaliin tuli ihan eri tavalla. Aina puuta tehdessä on mukana se, että kyseessä on orgaaninen tuote ja osa luontoa. Loppuelämänsä muistaa, kun sellaista on tehnyt."

"Fyysisiltä ominaisuuksiltaan puu oli yllättävän samanlaista."

Toinen yllätys oli, että puun tuoksu oli muuttunut. "Siinä ei ollut enää pihkan hajua ollenkaan ja pölyn mukana tuli mutainen haju."

"Työhuoneessakin oli 1600-luvun meininki", Manninen nauraa.

Taiteellisen puolen lisäksi Kari Mannisessa on keksijän vikaa. Hän on itse kehitellyt ja rakentanut täysin mekaanisesti toimivan laitteen, joka tekee pienoismallista kuusinkertaisen suurennoksen.

Laite liikuttaa moottorisahaa sorvin tavoin niin, että saha veistää laitteeseen asetetun pöllin haluttuun muotoon. Sahausjälki on porrasmaista ja erittäin tasaista. Kuistilla ollut ihmishahmokin on tehty laitteella.

Manninen käyttää laitettaan sekä kokonaisten veistosten tekoon että karkeiden suuntaviivojen ja oikeiden mittasuhteiden saamiseksi.

"Siasta se lähti", hän nauraa.

"Rupesin tekemään sikaa tuttavalle lahjaksi. Jotenkin sen mittasuhteet eivät vaan onnistuneet. Onhan niitä kaikenlaisia, mitkä sahaa digitaalisesta mallista, niin mietin, että eikö sen voisi tehdä mekaanisestikin. Sitten homma vähän lähti käsistä."

"Eihän tässä mitään järkeä ole. Käsin piti tehdä rattaatkin."

Katso videolta kuinka laite toimii.