Kirja-arvio: Katri Kirkkopellon Molli sanoittaa ikävän pakahduttavan kauniisti

Katri Kirkkopelto: Molli ja maan ääri. 32 sivua. Lasten Keskus. 

Sympaattisen Mollin maailma laajenee tutun puutarhan aitojen ja portin ulkopuolelle. Voi, kuinka pelottavia vieraat asiat saattavatkaan olla. Olento, jolla on alakuloinen häntä, tietää sen mitä parhaiten.

Molli on kuitenkin rohkea lähtiessään tutustumaan uuteen maailmaan. Matkalle hän valmistautuu ystävänsä Sisun avustamana. Perusteellisesti. Onneksi laukkuun ei mahdu kuin tärkein asia: eväät.

Kun lähdön aika tulee, Sisu lupaa odottaa Mollia takaisin. On tärkeää, että kotona odottaa joku. Silloin voi vähän käydä seikkailemassa.

Portin takaa löytyy kokonaan uusi maailma. Siellä kohtaa kokonaan uusia otuksia, jotka osoittautuvat ystävällisiksi. Mutta kaikki sellainen saa Mollin jostain syystä tuntemaan olonsa hyvin, hyvin pieneksi.

Lopputuloksena Molli kuitenkin huomaa olevansa varsin rohkea otus, jolla on viisaat jalat. Sellainen itseluottamus on tärkeää jokaiselle.

Katri Kirkkopelto käsittelee uusimmassa Molli-kirjassaan kaikille lapsille tärkeää asiaa: ikävää. Ikävän ymmärtäminen saatikka sanoittaminen ei ole helppo juttu edes aikuiselle. Ikävä tuntuu kyynelinä poskilla, painona rinnan päällä, kylmänä kivenä vatsanpohjassa ja ryppyinä otsalla.

Mollin pohdinnat koti-ikävästä ja ystävän ikävöinnistä saavat sydämen pakahtumaan. Sellaiset tunteet ovat tuttuja meille kaikille.

Katri Kirkkopellon Molli ja maan ääri on kauniisti kuvitettu satukirja, jota on nyt luettu meillä ilta toisensa perään 4-, 6- ja 8-vuotiaiden kanssa. Aikuinenkin tykkää.