Ihastuttava irtolehmä Ouna tekee mitä haluaa: "Kello häiritsi rouvan rauhaa"

Ouna ja Niila-vasikka. Utareliivit isäntä tuunasi ostamalla rautakaupasta pinkkiä sprayta. Kuva: Toni Anttila

Ouna tiineenä. Kuva: Toni Anttila

Anttilan pihapiiriä on kunnostettu menneisyyttä kunnioittaen. Kuva: Toni Anttila

Valkoisen lapinlehmän seikkailut ovat tulleet monelle tutuksi: Ouna haistelemassa myllyä, Ouna nostelemassa jalkojaan kuin jumppa-asennossa ja Ouna papiljotit päässään.

Facebookin Avoin kuvapäiväkirja maaseudun tuottajilta -ryhmässä ihastuneita kommentteja sataa.

Kaustisella asuvan lehmän nimi oli ensin Kilikello sen kaulassa kilkattaneen lehmänkellon mukaan. Ouna repi kellon yltään niin monta kertaa, että lopulta kilkutin hävisi.

”Talon vanha sukukello meni sen sileän tien”, Ounan omistaja Toni Anttila kertoo. ”Se häiritsi rouvan rauhaa.”

Idea Ounan vapauttamiseen pihalehmäksi tuli joulupäivänä. Anttila teki isänsä kanssa traktorin kytkinremonttia ja ehdotti, että Kilikello voitaisiin päästää irti. Irtopihalehmiä oli ollut tilalla aikaisemminkin.

Aluksi Ouna ei olisi tahtonut lähteä parresta.

Nyt sitä ei enää tahdo saada parteen takaisin. Ouna pysyy pihapiirissä, joskin välillä se saattaa pyörähtää naapurin luona.

Ouna lypsää edelleen maitoa, mutta määrät ovat pieniä. Suuremman ilon se tuottaa muuta kautta.

Ounan touhuja seurataan ympäri Suomen. Kauimmaiset Ouna-fanit ovat tulleet tapaamaan idoliaan Hämeenkyröstä.

Lehmiä on Anttilan tilalla 55, joista viisi on lapinlehmiä. Ouna on ainut täysin valkoinen. Pihan kukkapenkkejä se ei kumartele ja toisinaan omenapuutkin saavat kyytiä.

”Talven jälkeen on puutarhasaksilla saanut siistiä, kun Ouna on tehnyt puihin pystykarsinnan. Puut ovat kuin uuniluutia.”

Toukokuun lopussa Ounan fanit saivat uutta ihasteltavaa, kun pieni Niila-vasikka syntyi. Vasikka on Ounan toinen ja siitä on kasvamassa vähintään yhtä omapäinen, kuin äidistään.

Ounalle on pyydetty omiakin sivuja. Niitä Anttila ei ole uskaltanut luoda pyynnöistä huolimatta.

”Ainahan se on kun ottaa maskottieläimen, että sille tulee jotain ongelmaa.”

Anttilan ounastelut eivät menneet ihan pieleen. Ounan kaavailtiin tämän liitteen kansikuvatytöksi, mutta viime aikoina se on voinut huonommin.

”Silmät ovat syvällä päässä”, Anttila kuvailee lehmänsä olemusta.

Kaksi eläinlääkäriä on käynyt tutkimassa sitä ja kuume on saatu laskemaan, mutta pötsi on hiljainen eikä ruoka maita.

”Vaikka se ei ikinä enää lypsäisi, kunhan saisi edes maskottipihalehmänä pitää”, Anttila aprikoi.

Hän tuskin on ainut, joka Ounan toipumista toivoo.