Siirry pääsisältöönSiirry hakuun
Siirry sivupalkkiinSiirry alaosaan
  • Kasvisruualla käyvä ministeri ymmärtää eläintuotannon roolin ja turpeen poltollekin tulee vihreää valoa ‒ ”Nyt ei kinata pienistä asioista, vaan hoidetaan maan asiat kuntoon”

    Ympäristö- ja ilmastoministeri Emma Kari on vakuuttunut, että jatkossa maanomistajat saavat elantonsa hyvin erilaisin tavoin. Suojelua rahoittavat yhä enemmän yritykset.
    Emma Kari ei kanna huolta vihreiden laskeneesta kannatuksesta. ”Gallupit ovat viimeinen asia mielessä, kun Euroopassa on sota.” Ympäristö- ja ilmastoministeri kuvattiin työhuoneellaan Helsingin Aleksanterinkadulla.
    Emma Kari ei kanna huolta vihreiden laskeneesta kannatuksesta. ”Gallupit ovat viimeinen asia mielessä, kun Euroopassa on sota.” Ympäristö- ja ilmastoministeri kuvattiin työhuoneellaan Helsingin Aleksanterinkadulla.  Kuva: Annika Haapanen

    Satavuotiaan puutalon keittiön ikkunalaudalla seisovat kiikarit. Niihin Emma Kari (vihr.) tarttuu aamuisin siemaillessaan kahvia. Käsillä on tärkeä hetki omaa aikaa, jolloin kolmen pienen lapsen univelkainen äiti pikkuhiljaa pukee ylleen ympäristö- ja ilmastoministerin viitan liitääkseen tapaamisiin.

    Talo, jota Kari kuvailee ”remontoijan unelmaksi”, sijaitsee Vanhankaupunginlahdella, Helsingin suurimman luonnonsuojelualueen kupeessa. Vierestä kulkevat pitkospuut keskelle pääkaupunkiseudun suurinta lintukosteikkoa. Lähellä pesii merikotka.

    Karin ministeripesti on lyhyt, mutta sitäkin kiireisempi. Marraskuusta asti hän on luotsannut ympäristöministeriötä, kunnes puoluetoveri Maria Ohisalo palaa kesällä äitiyslomalta.

    Keväällä pöydällä on ollut liuta isoja lakihankkeita, kuten ilmastolaki, rakentamislaki ja luonnonsuojelulaki, joka pyritään viemään läpi ennen kesää. Lisäksi on neuvoteltu askelmerkkejä maankäytön ilmastotyöhön monenkin eri ohjelman puitteissa sekä laadittu vihreän siirtymän energiapaketti.

    ”Päivät venyvät, eikä työ tekemällä lopu”, Kari sanoo ja mainitsee nykypoliitikkojen olevan tavoitettavissa ympäri vuorokauden.

    Puoluekenttää koronapandemia ja Venäjän hyökkäys Ukrainaan on tiivistänyt.

    ”Nyt ei kinata pienistä asioista, vaan hoidetaan maan asiat kuntoon.”

    Maa- ja metsätaloudella on keskeinen rooli paitsi huoltovarmuudessa, myös ilmastoratkaisuissa.

    Ministeri on vakuuttunut, että tulevaisuudessa elämme maailmassa, jossa maanomistajat saavat elantonsa monin tavoin.

    ”Yhden totuuden aika on historiaa”, Kari toteaa viitaten kehitteillä oleviin hiilensidontapalveluihin ja luontokadon ehkäisyyn.

    Perinteisesti on toimittu niin, että valtio maksaa luonnonsuojelusta. Nyt asiakkaina ovat yritykset, jotka kompensoivat aiheuttamiansa ilmasto- ja luontohaittoja ostamalla palveluita maanomistajilta.

    Kari sanoo keskustelleensa asiasta sekä yritysten että tuottajien kanssa ja havainneensa, että kiinnostusta löytyy. Sama pätee uusiutuvan, hajautetun energian tuotantoon.

    Toki valtionkin rooli säilyy luonnonsuojelun rahoittajana. Suojelun rahoitusta on lisätty tuntuvasti tällä hallituskaudella, mutta silti kaikkia tarjottavia metsäalueita ei pystytä rauhoittamaan.

    Luonnon köyhtyminen on tosiasia myös näillä leveysasteilla. Karin mukaan EU:n kaavaileman lisäsuojelun lähtökohta Suomessa on maanomistajien vapaaehtoisuus ja korvausten maksaminen.

    ”Jos me luontoa rakastavat suomalaiset emme pysty pysäyttämään luontokatoa, niin miten voimme olettaa, että maat, joissa on alhaisempi varallistuustaso ja huonommat resurssit, pystyisivät sen tekemään?”

    Luontokadon kanssa käsi kädessä etenee ilmastokriisi.

    ”Viime kesänä nähtiin, että ensimmäisenä se tulee osumaan maatalouteen”, Kari sanoo ja lisää, että tuottajat ovat ansiokkaasti kehittäneet ratkaisuja ilmastonmuutoksen torjumiseksi ja siihen sopeutumiseksi.

    Kari istuu työhuoneensa sohvalla Aleksanterinkadulla. Avustaja on juuri raivannut pöydän, jolle kertyneet paperipinot uhmasivat jo painovoiman lakeja.

    Ministerin silmät syttyvät erityisesti, kun puhe kääntyy uusiutuvaan energiaan, jossa suomalaisilla on osaamista ja vientimahdollisuuksia.

    ”Suomessa on etenemässä tuulivoimahankkeita niin paljon kuin vain pystytään toteuttamaan. Ne vastaavat tuotantokapasiteetiltaan kokonaista ydinvoimalaa.”

    Nopeuttaakseen vihreää siirtymää hallinto pyrkii nopeuttamaan lupaprosesseja. Muutoin tuulivoiman rakentaminen etenee markkinaehtoisesti.

    Puunpolton ja turpeen käytön suhteen vihreillä on muuttunut ääni kellossa. Tässä maailmantilanteessa puolue on mukana edistämässä nuorten metsien hoitorästien purkua. Turpeen polttokin ymmärretään huoltovarmuuden osalta.

    Turvepeltojen osalta on oleellista tarkastella ja tukea erilaisia viljelytapoja, kuten kosteikkoviljelyä ja energiakasveja.

    Vannoutuneena kasvissyöjänä Kari ymmärtää, että eläintuotannolla on roolinsa kotimaan ruokahuollossa.

    ”Oleellista on, että suomalaiset tietävät ruuan eettisyydestä ja siitä, miksi kotimaista kannattaa tukea. Suomen lipun pakkauksessa pitää tarkoittaa, että ruoka on maailman parasta ja eettisintä. Lainsäädäntömme tulee olla sillä tasolla”, Kari sanoo ja lisää, että tuottajat varmasti haluavat huolehtia eettisyydestä.

    Vastikään Kari tapasi kasvisruokaa tuottavia yrityksiä, joista kerrottiin, että kysyntä ylittää tarjonnan.

    ”Oli inspiroivaa nähdä, kuinka innoissaan ja optimistisella otteella yrittäjät ovat liikkeellä. He haluavat käyttää kotimaisia raaka-aineita.”

    Karin mielestä vastuu ympäristöstä ei ole yksin kuluttajan harteilla, vaan poliitikkojen on tehtävä vihreistä kulutusvalinnoista helppoja ja edullisia.

    ”Nyt on jo halvempaa kuin aiemmin tehdä vihreitä valintoja. Suomessa on panostettu vihreään siirtymään ja energiatehokkuuteen”, Kari sanoo.

    Ministeri ilahtui kuullessaan, että erilaisten lämpöpumppujen myynti on kasvanut vuoden alussa noin sata prosenttia edellisvuodesta.

    Ukrainan sodan alettua Karille on tulvinut päivittäin satoja viestejä kansalaisilta. Yleisin kysymys on, mitä itse kukin voi tehdä kriisin selättämiseksi. Suomalaiset ovat muun muassa lahjoittaneet hyväntekeväisyyteen kymmeniä miljoonia euroja ja majoittaneet ukrainalaisia.

    Usein Kari antaa vinkkejä energiansäästöön. Pääasia on olla tukematta venäläistä energiantuotantoa. Yksinkertaisinta on laskea sisäilman lämpötilaa edes asteella-parilla ja siirtyä uusiutuvaan energiaan.

    Vihreiden laskeneesta kannatuksesta Kari ei kanna huolta: ”Gallupit ovat viimeinen asia mielessä, kun Euroopassa on sota.”

    Korona-aika on tehnyt hallaa politiikalle, kun ihmiset eivät ole päässeet tapaamaan toisiaan. Mielikuvat ja stereotypiat ovat saaneet jalansijaa. Vihreät on käynnistänyt tuhannen kohtaamisen kampanjan ennakkoluulojen hälventämiseksi.

    Kari uskoo, että maailmantilanne satelee vihreiden laariin, koska nyt fossiilisista luopuminen, kiertotalous, kestävä kulutus ja tuotanto sekä omavaraisuus ovat tärkeimpiä kysymyksiä.

    Kari on varttunut Espoossa, mutta juuret ovat Karjalankannaksella ja kalastajasuvussa. Lapsuuden kesinä hän kulki isoisän mukana kalassa Kymijoen suistossa. Isoisä kertoi huolestaan meren tilan heikkenemisestä. Alkuperäinen lohi katosi Kymijoesta ja verkot limoittuivat levistä.

    Myöhemmin Kari kirjoitti aiheesta kirjan Kalavale – Tyhjenevä meri ja ihmiset sen rannalla.

    Lapsuuden luontokokemukset sysäsivät mukaan ympäristöliikkeeseen ja politiikkaan.

    ”Haluaisin sanoa, että joogaan ja luen romaaneja, mutta olen kaiken vapaa-ajan lasten kanssa”, Kari hymyilee.

    Sitten avustaja jo kolkutteleekin ovella sen merkiksi, että ministerin on aika taas liitää.

    Kuva: Annika Haapanen
    Kuva: Annika Haapanen

    KUKA?

    Ympäristö- ja ilmastoministeri Emma Kari (vihr.) on syntynyt 1983 Espoossa.

    Helsingin kaupunginvaltuuston jäsen vuodesta 2009. Toiminut myös Helsingin vihreän valtuustoryhmän puheenjohtajana ja kaupunginhallituksen varapuheenjohtajana.

    Työskenteli vuonna 2014 ympäristöministeri Ville Niinistön erityisavustajana.

    Kansanedustaja vuodesta 2015.

    Filosofian maisteri Helsingin yliopistosta oppiaineina ympäristönsuojelutiede ja sosiaalipolitiikka.

    Asuu Helsingissä puolisonsa ja heidän kolmen lapsensa kanssa, joista nuorin on 1 ja vanhin 12 vuotta.

    ”Lähtökohta suojelulle on yhdessä tekeminen ja se, että siitä maksetaan korvauksia.”