Viittomakieli on vienyt Tarja Sandholmin uutisstudioon, teatteriin ja Tansaniaan kokoamaan sanakirjaa

Tarja Sandholmin isä, äiti ja veli ovat kuuroja. Myös hänen puolisonsa on kuuro, mutta heidän poikansa on kuuleva. Perheen kotikielenä on siis viittomakieli. Kuva: Sanne Katainen

Voisiko kivi puhua? Tällaisia kysymyksiä Tarja Sandholm pyörittelee tällä hetkellä päässään, sillä hänen tuottamansa ja käsikirjoittamansa lastennäytelmä Punainen laatikko saa ensi-iltansa toukokuun alussa.

Miksikö kiven sitten pitäisi puhua? No sen vuoksi, että näytelmän kolme hahmoa – siili, kettu ja orava – käyttävät viittomakieltä. Koska viittomakielisen Teatteri Totin näytöksiin ovat tervetulleita myös viittomakieltä taitamattomat, on lavalle tuotava puhetulkit.

"Usein puhetulkkaus tehdään syrjässä, mutta nyt haluamme sulauttaa tulkit osaksi näytelmää. Mietimme siis, voisiko puhetulkki olla vaikka kivi. Niin saisimme molemmat kielet lavalle", Sandholm viittoo tulkin kääntäessä saman puhutuksi suomeksi.

Samaan aikaan Sandholm ja muu Teatteri Totin väki valmistautuu syksyllä ensi-iltansa saavaan näytelmään, joka kertoo Hölmölän kylästä. Erikoisen esityksestä tekee se, että yksi näyttelijöistä ei osaa lainkaan viittomakieltä.

"En ole vielä varma miten se onnistuu, mutta dramaturgiaa työstetään."

Helsingissä toimiva Teatteri Totti on ainoa säännöllisesti suomalaisia viittomakielisiä produktioita tuottava teatteri. Totti kiertää myös muissa kaupungeissa tilausten mukaan, sillä viittomakieliselle teatterille on kysyntää.

Lastennäytelmän käsikirjoittajan saappaisiin loikkaaminen ei ollut Sandholmille täysin uusi asia. 1990-luvulla hän tuotti lastenohjelmia, joista yksi pääsi Yleisradioon saakka.

"Silloin pyrimme toteuttamaan suoraan viittomakielisiä lastenohjelmia Ylen kanssa. Siru ja Pyry -sarjaa tehtiin kaksitoista osaa, mutta jatkoa siihen ei saatu."

Sandholmin mukaan Pikku Kakkosessa tehdään jatkuvasti kokeiluja lastenohjelmien viittomakielisen tulkkauksen kanssa. Yle Areenassa on viittomakielelle tulkattuja lastenohjelmia ja muutamia suoraan viittomakielisiksi tehtyjäkin sarjoja.

"Aina paras vaihtoehto tietysti on, jos ohjelma on suoraan viittomakielinen. Viitotun ohjelman päälle voi puhua, se on helppo toteuttaa."

Kuuroja ihmisiä on Suomessa noin 4 000–5 000, ja viittomakieltä käyttää noin 12 000 ihmistä, kun mukaan lasketaan myös esimerkiksi kuurojen perheenjäsenet.

Viittomakieli voi viedä ulkomaille saakka. 1990-luvulla Sandholm vietti neljä vuotta Tansaniassa ja puoli vuotta Sambiassa kokoamassa paikallisten viittomakielten sanakirjoja.

Kun Sandholm aloitti Kuurojen liiton työpaikassa Tansaniassa, ei maassa ollut lainkaan viittomakielistä sanakirjaa. Työhön kuului kerätä paikallisia viittomia, jotka koottiin piirrosten avulla sanakirjaan.

Sambiassa hän viimeisteli jo lähes valmista sanakirjaa.

Viittomissa oli paljon aluevaihtelua, esimerkiksi Tansaniassa kaupungeille, kuukausille ja eläimille oli monia viittomia paikasta ja koulusta riippuen. Lisäksi muiden maiden viittomakielet olivat vaikuttaneet tansanialaisten viittomiin.

"Esimerkiksi Moshi-nimisessä kaupungissa on Suomen lähetysseuran ylläpitämä koulu, ja siellä näkyi paljon suomalaisia viittomia."

Sandholmin tehtävänä oli nimenomaan tukea paikallisten omaa viittomakieltä, jottei se olisi niin altis ulkopuolisille vaikutuksille.

Sanakirjaan koottiin kaikki löydetyt paikallisten viittomat, vaikka se tarkoitti välillä montaa vaihtoehtoa samalle sanalle.

"En haluaisi olla sellaisessa roolissa, että ottaisin vallan ja päättäisin heidän puolestaan mikä viittoma otetaan käyttöön."

Toki kieli muuttuu joka tapauksessa vuosien saatossa, kun osa viittomista jää ja osa häviää. Tansanian viittomakielisestä sanakirjastakin on ilmestynyt jo kolmas versio.

Viittomakielisten käännösten tekeminen on ollut myös tärkeä osa Sandholmin työuraa. Hän on kääntänyt niin ministeriöiden virallisia tekstejä kuin Raamattuakin.

Kirkollisten tekstien kääntäminen viittomakielelle on Sandholmin mukaan erityisen haastavaa, eikä Raamatusta ole toistaiseksi käännetty suomalaiselle viittomakielelle kuin osia.

"Ministeriön tekstin käännän parissa tunnissa, se videoidaan ja sitten se on siinä. Kirkko on ihan oma alansa, käännökset vaativat pohdintaa ja aikaa."

Raamatun tekstejä käännettäessä on oltava tarkkana, että ajan henki välittyy viittomakielelläkin. Ei ole siis aivan yksi lysti, millaisia viittomia käännöksessä päättää käyttää.

Aivan oma lukunsa ovat nimien käännökset. Yleensä viittomaan haetaan ajatus henkilön taustasta. Esimerkiksi Pietarin viittomanimi on avain, pitäähän apostoli Pietari hallussaan taivaan valtakunnan avaimia.

"Kirkko toivoo, että teksteissä ei olisi sormiaakkosilla sormitettuja nimiä. Kaikilla asioilla ja ihmisillä pitää olla omat viittomansa, jotta viittomakieliset tuntisivat tarinat omikseen."

Käännöstyön tuloksena on yleensä video, joka ladataan kaiken kansan katsottavaksi nettiin. Esimerkiksi Sandholmin kirkolliset käännöstyöt löytyvät evankelisluterilaisen kirkon sivuilta.

Kun on puhe kuuroista ja viittomakielestä, kääntyy puhe kuin huomaamatta jossain vaiheessa tulkkauspalveluiden vaikeuksiin. Sandholm on seurannut tilannetta niin asiakkaan kuin tulkinkin näkökulmasta.

Asiakkaana Sandholm on ollut tulkkeihinsa tyytyväinen, vaikka harvoin tulkit ovat siitä listasta, johon Sandholm on Kelan toiveiden mukaan kirjannut omat suosikkitulkkinsa.

Toisinaan jännittää, kun tulkkia ei voi aina itse valita. Jos Sandholm on esimerkiksi kutsuttu suureen konferenssiin tulkkaamaan puhetta kansainväliselle viittomakielelle, on hän oman tulkkinsa armoilla. Jos Sandholmille viittova tulkki ei ole tehtävänsä tasalla, kärsii Sandholminkin työ.

Viime aikoina Sandholmin omat tulkkaustyöt ovat vähentyneet merkittävästi, vaikka hän suoritti vuonna 2016 ammattikorkeakoulutasoisen tulkkikoulutuksen ollakseen Kelankin silmissä pätevä tulkki.

Useimmiten Sandholm kutsutaan toistotulkkaamaan viittomakielisiin tilaisuuksiin, ja hänen asiakkaansa ovat kuurosokeita tai kuuroja, joiden näkökenttä on kaventunut.

"He eivät pysty seuraamaan, kun viittoja vaihtuu nopeasti. Minä istun heidän pienessä näkökentässään ja toistan mitä ympärillä viitotaan. Kuurosokeille viitotaan kädestä käteen."

Toistotulkkaustilanteissa kuuro ja viittomakielinen tulkki on Sandholmin mukaan kaikkein paras. Sitä on selitetty Kelallekin moneen kertaan, mutta toive ei mene aina perille asti.

"Olen kasvanut ja elänyt viittomakielisessä yhteisössä, joten voin helposti välittää sen viestin, jonka kuurosokea näkevänä saisi."

Punainen laatikko -näytelmän esitykset Helsingissä 4.5. ja 6.–8.5.