Yksinäisyys on niin uuvuttavaa, että jopa vankilassa se on rangaistuksista pahin

Yksinäisyys usein lisääntyy ikääntyessä, kun liikuntakyky heikkenee ja ystäviä kuolee ympäriltä.  

”Ei ole hyvä ihmisen olla yksinään”, totesi Jumala ensimmäisen Mooseksen kirjan mukaan.

Ihminen kaipaa toisten läheisyyttä, ystäviä, kaltaisten hyväksyntää ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Ihminen voi tuntea itsensä yksinäiseksi, vaikka hänellä on paljon ihmisiä ympärillään.

Yksinäisyys voi olla tilapäistä, pysyvää, itse valittua tai pakotettua. Ohimeneviä yksinäisyyden tunteita on jokaisella, mutta pysyvä pakotettu yksinäisyys raatelee ja kiduttaa.

Yksinäisyys voi olla myös rankaisemisen muoto. Vankeudella ihminen eristetään muusta yhteiskunnasta. Näin suojataan muita yhteiskunnan jäseniä rikolliselta toiminnalta.

Vankilassa ihminen ei lähtökohtaisesti ole yksin. Päinvastoin, vankilassa epäsosiaaliset ihmiset joutuvat äärisosiaaliseen tilanteeseen. Suurin osa vangeista asuu osastoilla, joissa selliovien sulkeutuminen illalla tuo hetkeksi helpotuksen päivän sosiaalisesta kuormasta.

Suljetuilla osastoilla tilanne on toinen. Oman turvallisuutensa vuoksi muusta massasta eristetyt vangit saattavat viettää 23 tuntia päivässä kaksin sellikaverinsa kanssa reilun kymmenen neliön kopissa. Sopii toivoa, että sellikaverin kanssa synkkaa.

Vankilan sääntöjen ja normien rikkomisesta seuraa kurinpitorangaistus. Inhimillisen vuorovaikutuksen vaikutus on niin valtava, että kaikkein vahvin kurituskeino on yksinäisyysrangaistus, lähes täydellinen eristäminen sosiaalisista suhteista.

Yksinäisyyden voima on suuri. Siksi yksinäisyysrangaistusta säädellään tarkasti vankeuslaissa, jottei kohtuutonta kärsimystä aiheutuisi. Laissa sanotaan näin:

Ulkoilu, peseytyminen ja saunassa käynti voi tapahtua yhdessä muiden yksinäisyysrangaistusta suorittavien vankien kanssa – erityisesti tulee huolehtia siitä, että yksinäisyydessä pidettävien vankien psyykkistä ja fyysistä tilaa jatkuvasti tarkkaillaan – että vangin määräämisestä yksinäisyyteen ilmoitetaan viipymättä lääkärille tai muulle terveydenhoitohenkilökuntaan kuuluvalle virkamiehelle, samoin kuin vangin fyysisessä tai psyykkisessä tilassa havaittavista muutoksista – jos yksinäisyysrangaistuksen täytäntöönpanon havaitaan vaikuttavan haitallisesti vangin terveyteen, johtaja päättää täytäntöönpanon keskeyttämisestä ja siirtämisestä toiseen ajankohtaan. Yksinäisyysrangaistus voidaan vangin pyynnöstä keskeyttää myös jouluna, pääsiäisenä ja itsenäisyyspäivänä.

Vankilassa ihminen on yksin yhdessä muiden kanssa, jatkuvan tarkkailun alaisena, vailla mahdollisuutta vetäytyä. Vankilassa yksinäisyys ja sosiaalisuus ovat pakotettuja, eivät oma valinta.