Joka neljäs nuori kokee yksinäisyyttä, ja vastuu on meillä aikuisilla – vahvemman kuuluu ajaa heikomman oikeuksia
Haasta lapsesi ottamaan mukaan ne, jotka viettävät kesää yksin, Anni Takko kehottaa vanhempia kolumnissaan.
Joka neljäs nuori kokee yksinäisyyttä. Yksinäisyys lisää merkityksettömyyden kokemusta ja masennusta. Kuva: Jyrki LuukkonenAsun lähellä uimarantaa. Näin hellepäivinä taloni ohi kulkee paljon uimarannalle menijöitä. Usein ikkunasta ulos katsoessani huomaan rennon näköisiä ihmisiä uimavarusteiden kanssa. Äsken juuri ikkunan ohi kannettiin isoa vaaleanpunaista uimaflamingoa.
Suomen kesä on ihana ja lyhyt. Hellepäivistä on hyvä nauttia.
En kuitenkaan voi olla miettimättä niitä lapsia ja nuoria, jotka ovat yksin kotona eivätkä lähde rannalle. Kukaan ei pyydä, eikä yksin kehtaa lähteä.
Varsinkin tytöt menevät usein pareittain, eikä kolmatta haluta mukaan. Mitä jos ei ole omaa paria, bestistä, luottoystävää, joka pyytäisi lähtemään?
Yksinäisyys on ahdistava kokemus siitä, ettei kelpaa joukkoon, ettei ole hyväksytty.
Yksinäisiä nuoria on paljon. Joka neljäs yläkouluikäinen tyttö kokee itsensä usein yksinäiseksi – niin yksinäiseksi, että se aiheuttaa pahaa oloa.
Meistä kukaan ei selviä täällä yksin.
Helsinki Missionin School to Belong -yksinäisyyskyselyn (2022) mukaan joka neljännellä nuorella ei ole porukkaa, johon kokisi kuuluvansa, ja yhtä moni kertoo, ettei ole yhtään läheistä omaa ystävää.
Luvut ovat hurjia. Kokemus yksinäisyydestä lisää myös esimerkiksi alttiutta mielenterveysongelmille. Yksinäisyys lisää merkityksettömyyden kokemusta ja masennusta.
Ihminen tarvitsee muita ihmisiä ja ”omia ihmisiä”, turvaverkkoa, ympärilleen. Meistä kukaan ei selviä täällä yksin.
Onneksi on monia toimijoita, jotka järjestävät nuorille erilaista matalan kynnyksen toimintaa, niin lukuvuoden aikaan kuin kesäisin. Hatunnosto heille!
Mietin nyt kuitenkin meitä aikuisia, lasten ja nuorten vanhempia, ja meistä vielä aivan erityisesti niitä, joiden lapsilla ja nuorilla on kavereita. Pohdi nuoresi kanssa, ketkä jäävät porukan ulkopuolelle. Haasta nuoresi kutsumaan yksin jäävät mukaan!
Nepalissa työskennellessämme myötäjäiset olivat monia köyhiä perheitä puhuttava asia, joita morsiamen vanhempien tuli avokätisesti maksaa sulhasen perheelle. Traditiota noudatetaan vahvasti edelleen erityisesti eteläisessä Nepalissa, Terailla.
Mikäli myötäjäiset eivät ole riittävät, voi sulhasen suku kieltäytyä avioliitosta, mutta vielä pahempaa on naisiin kohdistuva väkivalta, jota myötäjäisten kaltainen traditio patriarkaalisessa kulttuurissa ylläpitää.
Mieleeni on jäänyt, miten eräässä vanhempien tapaamisessa yksi äiti sanoi rohkeasti: ”Me, poikien vanhemmat, olemme niitä, jotka voivat saada tähän muutosta!” Vahvempi ajaa heikomman oikeuksia.
Sinä, jonka lapsella ja nuorella on edessä iloinen kesä kavereiden kanssa: pyydä häntä ottamaan mukaan myös joku yksinäisyydestä kärsivä. Pidetään toisistamme huolta.
Muutos alkaa meistä. Sitä paitsi uimarannalle lähteminen on aina hyvä idea. The more the merrier!
Kirjoittaja on pitkään Nepalissa ja Senegalissa työskennellyt Suomen Lähetysseuran lasten oikeuksien asiantuntija, joka uskoo siihen, että jaettu suru puolittuu ja ilo kaksinkertaistuu.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat



