Suomi myy Berliinin-messuilla olutta Saksaan – "Saksa on olutvalikoimaltaan kehittymätön maa"

Bryggerin panimo toimii Helsingin Sofiankadulla. Pekka Kääriäinen hallitsee oluen- ja sahdinteon myös käytännössä. Kuva: Päivi Sivonen

Tällä porukalla pitäisi valloittaa olutmaa Saksa. Makuoluet ovat maassa vielä melko uusi tuttavuus. 

Pekka Kääriäinen on käynyt Berliinin-messuilla useana vuonna, mutta tällä kertaa ovi on auennut kauppoihin ja omaan ravintolaan. 

Helsinkiläisen panimoravintola Bryggerin perustajalla ja suurimmalla omistajalla Pekka Kääriäisellä on takanaan vauhtiviikot. Mies on suhannut parhaimmillaan kahdesti viikossa Berliiniin, jossa perjantaina avataan Grüne Woche -messut.

Asiat ovat hyvällä mallilla: tuotteet ovat kunnossa, olutpulloja ja -tynnyreitä täytetty ja viety yli tuhat litraa, esitteet painettu ja myynnin kohdejoukot selvillä.

Pisteenä iin päälle yritys pääsi juuri Saksan pullojenkierrätysjärjestelmään.

”Se oli pitkä, melkein vuoden, vääntö. Pitää liittyä panttijärjestelmään. Panttietikettien painatusoikeus on vain tietyillä kirjapainoilla. Kaikki pitää natsata, osapuolia on niin monia”, Kääriäinen manaa mutkikasta hanketta.

Pienen kertaolutpullon pantista maksetaan Saksassa 25 senttiä.

Bryggeri on raivannut tietään Berliiniin jo etukäteen: Messuille mennään neljättä kertaa. Yrityksellä on Saksassa oma maahantuontiyritys. Olutta on tulossa myyntiin kaupungin tunnetuimpaan KaDeWe-tavarataloon ja Citti-­kauppaketjuun, ja kesällä Berliinissä avattiin Bryggerin sisar­ravintola.

”Sitä teemme tunnetuksi kovaa kyytiä. Kymmenen prosenttia berliiniläisistä käy messuilla.”

Kääriäisen puheista päätellen oluen vienti olutmaana tunnettuun Saksaan ei ole kuitenkaan temppu eikä mikään. Saksa on itse asiassa aika kehittymätön olutvalikoimaltaan.

”Siellä olut on tarkoittanut lähinnä vettä, mallasta ja humalaa. Maustetuissa oluissa Saksa on Suomea jäljessä.”

Kääriäisen mukaan asiaa kuvaa se, että Saksassa on 1 500 panimoa ja 6 000 eri olutta, kun Suomessa panimoita on reilut sata ja merkkejä 2 000.

Bryggeri vie myytäväksi tummaa olutta, ipaa, Sofia-stoutia ja 8,8-prosenttista Rosé-olutta, jossa on ohra- ja vehnämallasta sekä mausteena kiinanruusuteetä. Kahta viime mainittua on menossa KaDeWe:hen.

Vaikka tuotteet ovat tavallisia kalliimpia, pontta tuovat käsityöläisyys ja ”suomalainen twisti”, eksoottiset maut, Sofian palkitseminen kansainvälisessä olutkisassa ja se, että Bryggerin olut tehdään biokaasulla.

Itse messuilla Bryggeri on mukana Suomen osaston avajaisissa, ravintolassa ja VIP-tilassa sekä etukäteis­tapahtumissa kuten suurlähetystön sisäänostaja­tilaisuudessa.

Messuilla oluita myydään parin desilitran annoksissa kolmella eurolla. Lisäksi hetkittäin on tarjolla euron maistiaisia.

Myös kokkimaajoukkueen ruoka-annokset maksavat 3–7 euroa köyhistä ritareista sienirisottoon ja grillattuun karitsanniskaan.

Bryggerin ohella juomiaan markkinoivat Kääräisen perustama ja ennen myös omistama Lammin Sahti sekä Stadin Panimo, Malmgård, Saimaan Juomatehdas, Teerenpeli, Mallaskoski, Plevna ja Vakka-­Suomen panimo. Väkevämpiä vievät muun muassa Kyro, Altia ja Ägräs.

Yritykset ponnistelevat porukalla, mutta erityismaininnan Kääriäinen antaa MTK:n järjestelypanoksesta.

Messuille meno on panimolle iso, kymmenien tuhansien eurojen, henkilöstö- ja talousponnistus.

”Mittaan onnistumista palautteella ja taloudella eli suoralla sekä ravintolaan ja vähittäiskauppaan poikivalla myynnillä. Suoran myynnin näkee kassasta heti ja vuoden sisään muut tulokset.”

Saksalainen ei matkaile enää omin eväin ja nyssäkät auton katolla. Niinpä Suomi myy nyt luontoa ja puhtautta ja matkailua maakuntien ja matkailu­yritysten kautta.

Varsinaiset teemamatkailureitistöt ovat Kääriäisen mukaan vielä ”työn alla”.

”Meidän kovia juttuja ovat harva asutus, isot metsät, paljon järviä ja sauna, kesäelämäntapa. Järvimatkailu on kallista ylellisyyttä Keski-Euroopassa”, hän tietää. Juomissakin pitää tuoda esiin tarina.

”Sahdin myynti on aika hankalaa. Ihminen katsoo ensin, että eihän tässä ole vaahtoa ja makukin on vähän outo. Kun kertoo, että se on kulttuuri­olutta Suomesta, tehty tuhansia vuosia vanhalla tavalla ja joukossa on ruista ja katajaa, se maistuu jo ihan toisenlaiselle. Tätä lähetystyötä me teemme.”