Hattula ei liity hattuihin, eikä Karjala karjaan, väittää paikannimiä tutkiva Ilmari Kosonen

Paikannimiä tutkiva Ilmari Kosonen majavannahka-asusteissa Tappuvirran äärellä Enonkoskella. Virta erottaa toisistaan Soisalon ja Sääminginsalon saaret. Aikoinaan peuralaumat uivat Tappuvirran yli kesä- tai talvilaitumille. Tällä paikalla niitä odottivat metsästäjät. Kuva: Saara Lavi

Joidenkin paikannimien alkuperä kuulostaa hyvin selvältä, mutta ei välttämättä silti ole sitä, toteaa enonkoskelainen Ilmari Kosonen.

"Ei Hattula esimerkiksi liity hattuihin", hän myhäilee.

Kosonen on paneutunut syvälle suomalaisten paikannimien historiaan jo yli kymmenen vuoden ajan. Koossa on runsaasti aineistoa, ja lisää tulee jatkuvasti. "Olen ajatellut koota ne kirjaksi, mutta puhtaaksi kirjoittamisessa on koko ajan suurempi työ ", Kosonen sanoo.

Hän käy puhumassa aiheesta eri puolilla maata, ja on julkaissut useita nimistön alkuperää käsitteleviä kirjoituksia. Huhtikuun lopulla hän puhui aiheesta Parikkalassa.

Urbanisoitunut tutkija ei välttämättä niityistä ja heinistä välitä.

Vanhan maataloussanaston tuntemisesta on hyötyä paikannimien alkuperän selvittämisessä, kertoo aiheeseen perehtynyt Ilmari Kosonen. Kuva: Saara Lavi

Monen nimen kohdalla Kosonen on eri mieltä kielentutkijoiden tulkinnan kanssa.

"Selitykset saattavat tuntua yksinkertaisemmilta kuin ne lopulta ovat. Aina kirjoissakaan kerrotulle alkuperälle ei ole kunnollisia perusteluja", hän väittää.

Kososen mielestä esimerkiksi paikannimien saamelainen alkuperä on ihmeen yleinen siihen nähden, että saamelaisväestö on aina ollut Suomessa melko pieni.

"Siinä on tiettyä lappalaisromantiikkaa. Sukunimitutkijat taas herkästi selittävät paikannimiäkin ihmisten nimillä. Yleensä nimen taustalta tulee kuitenkin lopulta ilmi jokin maastosana tai otus", Kosonen sanoo.

Hän kokee, että varsinkin vanhan maataloussanaston tuntemisesta on harrastuksessa paljon hyötyä.

Suomessa on useita paikkoja, joiden nimen taustalta löytyy esimerkiksi ruotsinkielinen fit, joka tarkoittaa rehevää rantaniittyä. Se löytyy Kososen mukaan noin 70 paikannimen takaa. Tunnetuimpia näistä ovat Vihti ja Huittinen.

"Urbanisoitunut tutkija ei välttämättä niityistä ja heinistä välitä", Kosonen sanoo.

Ilmari Kosonen käyttää karttoja apuna pohtiessaan paikannimien alkuperää. Kuva: Saara Lavi

Ruotsin kieli löytyy nimen takaa hyvin usein, sitä on Kososen mukaan turha kieltää. "Tosiasioille pitää olla nöyrä. Suomelta kuulostavat paikat eivät aina ole suomea."

Ruotsista aukeaa myös Hattulan nimen tausta. "Hat tarkoittaa harjua. Se sopii myös Hattulan sijaintiin", Kosonen kertoo.

Vesilahden vesi ei tarkoita hänen tulkintansa mukaan järveä tai vettä, vaan pohjautuu ruotsin sanaan ves, luhtaheinikko.

Karjala liitetään herkästi karjaan. Kososen mielestä selitys ei ole niin yksioikoinen. Hän uskoo, että taustalla on karg. Se on ruotsia ja tarkoittaa karua viljelymaata. Sama alkusana olisi näin myös muun muassa Karjaan, Karkkilan ja Karinaisen taustalla.

"Ei sen tarvitse tarkoittaa, että koko alue olisi karu. Paikka voi olla nimetty sellaisen kohdan mukaan, johon on joskus asetuttu."

Paikan nimen tausta voi löytyä helposti, mutta yleensä selvittäminen vie päiviä, joskus viikkojakin.

Se vaatii varsinkin paikalliskarttojen tutkimista ja vanhojen kielten tuntemusta. Suomalaispaikkojen nimien alkuperä juontaa usein ruotsiin, mutta myös norjan, unkarin ja eestin kieliin.

"Työskentelystä ruotsinkielisellä Pohjanmaalla ja Virossa on ollut hyötyä", metsänhoitajaksi kouluttautunut ja maankäytön tutkijana työskennellyt Kosonen toteaa.

Uuden kohteen kohdalla Kosonen alkaa ensin tutkia karttaa ja sitä, esiintyykö samaa nimeä muualla ja minkälaisissa paikoissa sitä esiintyy. Sitten on vuorossa se, mitä kieltä alueen ensimmäinen väestö mahdollisesti on puhunut.

"Onko paikka esimerkiksi kauppapaikka, jossa on kulkenut paljon ruotsalaisia tai onko siellä ollut saamelaisten talvikylä. Sekin pitää katsoa, onko alueella tehty järven pinnan laskuja. Esimerkiksi entinen Saaren kunta ei enää sijaitse maantieteellisesti saaressa."

Kososen selvitystyöhön kuuluu myös tarkistaa, onko paikannimelle olemassa jokin virallinen selitys, ja mihin se perustuu. Sitten hän käy läpi karttoja ja pohtii sopivia sanoja nimen taustalle.

"Kirjoitan muistiin perustelut vain niille paikannimille, joille löytyy hyvät perusteet."