Karjatilalla kasvaneen kiekonheittäjä Helena Leveelahden mielestä naisten kiekonheitosta voisi tulla uusi miesten keihäänheitto

Helena Leveelahdella on kiekkorinki pihaton kulmalla kotiharjoittelua varten. Kuva: Sanne Katainen

Leveelahtien pihapiiri näyttää tavanomaiselta maatilalta. Kun katsoo tarkemmin, voi huomata, että täällä asuu kiekonheittäjä. Kuistilla kumisaappaiden vierestä löytyy kasa kiekkoja.

Aikojen saatossa myös pihapiiri on saanut osumaa kiekonheittoinnostuksesta. ”Tästä me heiteltiin joskus tuonne pellolle, ja lipputanko sai osansa”, tuore nuorten MM-hopeamitalisti ­ Helena Leveelahti viittilöi.

Nyttemmin hänelle on rakennettu oma kiekkorinki pihaton viereen heittelyä varten. Kiekot laskeutuvat läheiseen viljapeltoon pyöröpaalien viereen.

Leveelahti aloitti kuusivuotiaana yleisurheilukoulussa. Kiekonheitto ei alun alkaen ollut lempilaji, vaan juoksu- ja hyppylajit miellyttivät enemmän.

Pian Leveelahti kuitenkin huomasi pärjäävänsä heittolajeissa paremmin kuin muissa. Niihin myös kookas olemus antoi hyvät edellytykset. 11-vuotiaana kiinnostus kiekonheittoon syveni, ja 13-vuotiaana hän osallistui ensimmäistä kertaa Kalevan kisoihin.

Kun sitten vuonna 2015 Leveelahti heitti Euroopan nuorten olympiafestivaaleilla Georgiassa hopeaa, hän oivalsi, että hänestä voisi tulla kilpaurheilija.

”Se antoi lisämotivaatiota ja rohkaisua, että ollaan ihan oikealla polulla menossa.”

Vaikka juuri saatu heinäkuinen MM-mitali tuntui todella hyvältä, vuoden 2015 mitalilla oli suurempi merkitys hänelle. ”Olin silloin 15-vuotias ja tulin tuollaisissa kisoissa toiseksi, se toi suuria tunteita. Olin ylpeä itsestäni ja muista.”

Leveelahti on varttunut naudanlihatilalla Kotalan kylällä, parikymmentä kilometriä Virtain keskustasta. Hänelle maatilan arki on tullut tutuksi jo pienestä pitäen. Tilalla kasvatetaan lihakarjaa, etupäässä limousineja ja simmentaleja.

Pihatossa on tällä hetkellä 270 eläintä, mutta uuden pihaton valmistuttua tilaa on noin 400:lle, kertoo äiti Tiina Leveelahti.

Helena Leveelahden päivä alkaa kahdeksan maissa aamulla, kun hän lähtee ruokkimaan ja kuivittamaan karjaa. Sen jälkeen hän treenaa, lepää hiukan ja lähtee avuksi pellolle, jos on tarve.

”Koitan aina hoitaa myös treenit siihen päivälle, että jaksaisi nekin tehdä hyvin.”

Leveelahdella on yksi vapaapäivä viikossa, jos hyvin sattuu. ”Töitä tahtoo välillä silloinkin tulla täällä kotona.”

Karjatilan työt ovat hänestä ihan kivaa hommaa, mutta vaadittavien paperitöiden määrä on vienyt tilanjatkamishalut.

Valmentaja Anssi Mäkinen suunnittelee Leveelahden viikkoaikataulun. Viime aikoina on muutoksiakin tullut, esimerkiksi treeneissä kiekkojen heittomäärät ovat lisääntyneet lähes puolella. Yksissä treeneissä heitetään noin 80 kertaa.

Kehityskohteena Leveelahdella on nopeus ja terävyys, joten hyppyjä ja loikkia on tullut harjoiteltua, hän kertoo. Mieluisinta puuhaa ovat puntti- ja heittotreenit, mutta juoksuun ja loikkiinkin hän on saanut itsensä motivoitua.

”Jos ei tee treeniä, joku muu on tehnyt ja pääsee ohi.”

Tiina Leveelahti toimii myös tukijana tyttärelleen, ja välillä on perheen sisäisten palautepalavereiden paikka. ”Pystyn sanomaan Helenalle terävästi, että nyt ei mennyt ihan niin kuin Strömsössä”, Tiina Leveelahti nauraa. ”Ja myös minä saan suoraa palautetta.”

Veli, 17-vuotias Vesa Leveelahti, kilpailee kuulantyönnössä. Molemmat edustavat Virtain urheilijoita, joka on aika pieni urheiluseura. Se aiheuttaa omat haasteensa.

”Minulla ei ole ollut treeniporukkaa Virroilla, olen joutunut treenaamaan yksin pari vuotta”, Helena Leveelahti harmittelee. Onneksi veljestä on ollut treeniseuraa salilla.

Lukiossa Leveelahti opiskelee normaalisti, neljän vuoden rytmissä, mutta se on hiukan jäänyt viime aikoina taka-alalle. Virtain lukiossa on ymmärretty hyvin nuoren urheilijan kilpailumatkoja, hän kertoo. Prioriteetit ovat sen suhteen hänellä selvillä: ”Kun urheilu nyt sujuu, niin keskitytään urheiluun.”

Vapaa-aikaa hän tykkää viettää kavereiden kanssa tai luontopolulla Arra-koiran kanssa. Ratsastaminen on myös mieluista, mutta siinä on omat riskinsä, joita Leveelahti ei tässä vaiheessa ole valmis ottamaan.

Viime talvena hän putosi hevosen selästä polvelleen ja joutui sen seurauksena olemaan pari viikkoa sivussa. ”Siitä selvittiin säikähdyksellä, sekä hevonen että minä.”

Matkustaminen kiehtoo häntä, mutta kisamatkoilla ei juuri kerkeä tutustumaan hotellin ja urheilukentän ulkopuoliseen elämään. ”Kisaa ennen ei käydä missään humputtelemassa kaupoissa tai katsomassa nähtävyyksiä.” Kiikarissa onkin pieni kaupunkiloma, kunhan kuluva kausi on ohitse.

Tampereen kisa oli Leveelahdelle eräänlainen esiintulo, jossa hän pystyi näyttämään suomalaisille osaamistaan. Hän on tyytyväinen, että sai samalla kiinnitettyä huomiota naisten kiekonheittoon lajina. ”Naisten kiekonheitosta saattaa tulla se seuraava miesten keihäs.”

Heinäkuisella MM-kiskaisulla Leveelahti rikkoi 19-vuotiaiden 38 vuotta vanhan Suomen ennätyksen sekä Pohjoismaiden ennätyksen. Heitto vei hänet samalla aikuisten EM-kisoihin, jotka kilpaillaan tällä viikolla Berliinissä.

Suomi edustaa siellä naisten kiekonheitossa historiallisen hyvin, sillä mukana on myös kaksi muuta urheilijaa, Salla Sipponen ja Sanna Kämäräinen. Leveelahti kertoo, että kolmikko tulee hyvin toimeen keskenään. ”Kannustamme toisiamme ja leireillä treenaamme yhdessä.”

Tulevat EM-kisat ovat Leveelahden ensimmäinen aikuisten arvokilpailu, mutta 18-vuotias ei vaikuta asiasta stressaantuneelta. ”MM-kisa oli minun pääkisa, joten tämä on bonuskisa”, hän sanoo. ”Mennään kokeilemaan, miten käy.”