
Kevätsiivous pitää pintansa, ja se näkyy kierrätetyn tavaran myymälässä – vuosikymmenessä on tapahtunut melkoinen asennemuutos
Aivan kaikki esineet eivät löydä uutta ostajaa edes keväällä. Esimerkiksi isot kirjahyllyt ovat haastavia.
Puhdas ja ehjä neule sopii hyvin vaatekierrätykseen, mikä on maapalloystävällinen teko. Naistenvaatteita tulee eniten Suomen Punaisen Ristin Kontti-tavarataloihin astioiden ja sisustustavaroiden lisäksi. Kuva: Markku VuorikariKevätaurinko paljastaa nurkkiin kertyneet tavararöykkiöt ja saa vanhan sohvan näyttämään nuhjuiselta. Mutta saako kevätaurinko ihmiset myös tekemään kevätsiivouksia?
Kyllä saa, ainakin jos kysytään vaate- ja tavaralahjoituksia vastaanottavista Suomen Punaisen Ristin Kontti-tavarataloista. Kontti secondhand -ketjun ketjupäällikkö Tiina Laurila kertoo, että joulun jälkeen ihmiset viettävät lahjoittamisen suhteen yleensä lepoaikaa, mutta maaliskuussa valon määrän lisääntyminen saa katsomaan kotia ja mökkiä kriittisin silmin.
”Tavaraa on useimmilla meistä paljon, joten on vain hyvä, jos ajattelee, että ehkä tämä ja tuo esine olisi tarpeellisempi jollekin toiselle kuin minulle”, Laurila sanoo.
Kontti toimii tavaratalotyylisesti, eli myynnissä on kaikkea teelusikoista ja napeista hääpukuihin ja ruokapöytiin. Laurilan mukaan vuodenaika ei paljoakaan vaikuta siihen, millaista tavaraa Kontteihin lahjoitetaan. Vuoden ympäri myymälöihin tuodaan eniten astioita, sisustustavaraa ja naisten vaatteita, ja niitä myös myydään eniten.
Myös kirjoja vastaanotetaan ja myydään paljon.
”Suomalaiset osaavat käsitellä kirjoja kauniisti, ja moni tuntuu käyttävän Konttia kirjastona. Sen verran paljon meille nimittäin tulee kirjoja, joissa on vielä Kontin hintalaput”, Laurila kuvailee.
Asenteissa kierrätettyä tavaraa kohtaan on tapahtunut valtava muutos viime vuosikymmenien aikana. Uudenveroistakin tavaraa saa kirpputoreilta ja esimerkiksi Kontti-tavarataloista, joihin saa viedä lahjoitettua tavaraa. Kuvituskuva. Kuva: Sanne KatainenSesongit näkyvät Laurilan mukaan lahjoitusten sijaan myynnin puolella. Erityisesti joulukoristeita on turha myydä muuten kuin joulun alla.
Käytetyn tavaran lahjoittamisessa ja ostamisessa on tapahtunut vuosikymmenessä melkoinen asennemuutos, Laurila kuvailee. Ennen ei ehkä osattu ajatella, että itselle tarpeettomaksi käynyt esine voisi kiinnostaa jotakuta toista. Käytetyn tavaran ostamista taas saatettiin arastella, koska siihen ei ollut totuttu tai sitä ei pidetty yleisesti hyväksyttävänä.
Nykyään käytetyn tavaran ostamista ei kyseenalaisteta. Laurila listaa syitä: hyvälaatuista tai jopa käyttämätöntä tavaraa saa käytettynä edullisemmin kuin uutena, eikä käytetyn ostaminen kuluta luonnonvaroja yhtä paljon kuin uuden.
”Aivan tavallista on, että sama henkilö lahjoittaa ja ostaa samalla kertaa”, Laurila kuvailee.
”Kyllä minäkin sorrun siihen, etten osaa erottaa tunnearvoa muusta arvosta.”
Koska käytettyä tavaraa liikkuu aiempaa enemmän, se on antanut myös esimerkiksi Konteille uudenlaisia mahdollisuuksia. Laurila kuvailee, että esimerkiksi kevään korvalla myymälöissä pystytään nostamaan lahjoituksista esille kevään trendivärejä.
Konteissa otetaan vastaan ehjiä ja puhtaita vaate- ja tavaralahjoituksia. Laurila kannattaa kuitenkin vetämään hetken henkeä ennen lahjoittamista.
Ensinnäkään Kontissa ei voida tuunata tai korjata vaatteita. Laurila kehottaa kysymään itseltään, olisiko itse valmis maksamaan myymälässä samasta tuotteesta. Ilmaiseksi saamisessa ja rahalla maksamisessa on nimittäin melkoinen ero.
Etenkin, jos kyseessä on oma lempineule, kannattaa ajatella kriittisesti. Ei kukaan ole valmis maksamaan edes pientä summaa vaatteesta, jossa on reikiä ja nyppyjä ja puolet napeista puuttuu.
Jos taas aikoo lahjoittaa ison huonekalun, kannattaa kysyä etukäteen, onko myymälän mahdollista ottaa sitä vastaan. Jos haluaa itse päästä eroon vaikkapa suuresta kirjahyllystä, kannattaa muistaa, että moni muukin on samalla asialla. Kirjahyllyille on kuitenkin vain harvoin ostajia. Sänkyjä ja patjoja on taas hankala myydä hygieniasyistä.
Arviointi on kieltämättä välillä hankalaa, sen on Laurila itsekin huomannut.
”Kyllä minäkin sorrun siihen, etten osaa erottaa tunnearvoa muusta arvosta.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat









