Siirry pääsisältöönSiirry hakuun
Siirry sivupalkkiinSiirry alaosaan
  • Karkauspäivän morsian Reetta Mutanen kertoo kosinnan herkästä hetkestä: "Itkettiin, halattiin ja lapsi huusi vieressä"

    23-vuotias perheenäiti Reetta Mutanen sanoo miehensä kanssa tahdon karkauspäivänä Jyväskylän Kaupunginkirkossa. Avioliitossa hän arvostaa sitä, että se on loppuelämän sitoumus.
    Reetta Mutanen esitteli vihkisormustaan Meitsin Couture -ompelimossa Jyväskylässä.
    Reetta Mutanen esitteli vihkisormustaan Meitsin Couture -ompelimossa Jyväskylässä. Kuva: Petteri Kivimäki

    Joskus hetkelliset päähänpistot johtavat elämänmuutoksiin. Sellaiset, kun päättää poiketa arjen tavallisista rutiineista. Ja kun samaan aikaan joku toinen ihminen toimii samoin, tapahtuu perhosefekti.

    Se on kaaosteoriassa esitetty näkemys, että pienestä merkityksettömästä asiasta, kuten perhosen siiveniskusta, seuraa valtavia muutoksia pitkän ajan kuluessa.

    Jyväskyläläisen 23-vuotiaan Reetta Mutasen tarina todistaa sen täydellisesti. Kahden viikon kuluttua hän astelee vihille tulevan aviomiehensä kanssa. Pariskunta asuu yhdessä, ja heillä on 11-kuukautinen vauva.

    Palataan lokakuiseen arkipäivään 2021.

    Mutasen ystävät pyysivät häntä silloin kahville. Ystävykset päättivät jatkaa iltaa baariin, vaikka se ei ollut aluksi suunnitelmissa.

    Ravintolassa oli opiskelijabileet, mutta sitä Mutanen ja ystävät eivät tienneet. Tuskin he olisivat edes menneet baariin, jos olisivat tienneet paikan olevan niin täynnä.

    Illan hämärtyessä ystävykset suuntasivat tanssilattialle. Siellä tanssi myös opiskelijaporukka, joiden kanssa naiset alkoivat jutella.

    Tuli valomerkki. Mutanen ja hänen ystävänsä jatkoivat opiskelijaporukan kanssa pizzalle jatkamaan keskustelua.

    Ulkona Mutasta tuli yhtäkkiä halaamaan mies. Hän oli yksi porukan opiskelijoista, mutta Mutanen huomasi hänet kunnolla vasta nyt.

    ”Huomasin, että hän oli lempeä ja turvallinen. Sanoin, että sä tuoksut hyvältä. Jo ensi kosketus tuntui hyvältä”, Reetta Mutanen muistelee.

    Ajatus kirkkohäistä herkistää morsiamen, vaikka hän ei koe itseään erityisen uskonnolliseksi. Ompelija Tiia-Elina Halttunen mittasi hääpukua Meitsin Couture -liikkeessä.
    Ajatus kirkkohäistä herkistää morsiamen, vaikka hän ei koe itseään erityisen uskonnolliseksi. Ompelija Tiia-Elina Halttunen mittasi hääpukua Meitsin Couture -liikkeessä. Kuva: Petteri Kivimäki

    Pizzeriassa Mutanen alkoi miettiä, miten hän pääsisi kotiin, sillä yö oli kylmä ja seuraava bussi lähtisi vasta kahden tunnin kuluttua.

    Mies, joka oli muuten nimeltään Samuel ja lempinimeltään Sakke, tarjosi hänelle yöpaikkaa.

    ”Jatkoimme pizzan syömistä hänen kotonaan ja vain juttelimme. Selvisi, että hänenkään ei ollut tarkoitus lähteä opiskelijabileisiin vaan jäädä kotiin.”

    Yön aikana ilmeni, että molemmat ovat vanhoillislestadiolaisesta perheestä.

    ”Monesti, kun tapaa ihmisen samoista taustoista, niin siinä on tosi voimakas yhteenkuuluvuuden tunne. Tietää, että toisella on aika samanlaiset arvot ja ajatukset elämässä. Mun ei tarvinnut selitellä yhtään miehelleni sitä, että mulla on 12 sisarusta”, Reetta sanoo.

    ”Mieheni oli puolestaan todella helpottunut siitä, että kerrankin hän tapaa jonkun, jolla on enemmän sisaruksia kuin hänellä. Sakella on 8 sisarusta.”

    ”Itkettiin ja halattiin ja lapsi huutaa vieressä. Ei se ollut kaikkein romanttisin leffamainen kosinta, mutta silti ihan sellainen meidän näköisemme.”

    Reetta toivoo, että vaimon rooli vahvistaisi hänessä yhä enemmän positiivisia puolia.
    Reetta toivoo, että vaimon rooli vahvistaisi hänessä yhä enemmän positiivisia puolia. Kuva: Petteri Kivimäki

    Seuraavana päivänä Sakke tarjosi Reetalle kyydin autolla kotiin. Kun auto katosi kaupungin siluettiin, Reetta tajusi, ettei ollut edes kysynyt Saken puhelinnumeroa.

    ”Mietin, että teinkö elämäni virheen. Että oliko tämä vain tällainen juttu, että juttelimme yhden yön ja sitten ei enää ikinä tavata.”

    Muutaman tunnin kuluttua Reetan puhelimeen kilahti viesti. Mies oli löytänyt hänet sosiaalisesta mediasta.

    Siitä lähtien kaksikko tapasi joka päivä toisiaan viikon verran, kunnes päättivät alkaa seurustella. Eikä heitä ole siitä lähtien erottanut mikään.

    ”Ajattelen, että siinä oli jotain kohtaloa tai johdatusta”, Reetta sanoo viitaten ensi kohtaamiseen ja lisää, että hän ei koe olevansa erityisen uskonnollinen.

    Reetta Mutanen

    23-vuotias morsian menee naimisiin karkauspäivänä 29.2.

    Perheeseen kuuluu miehen lisäksi maaliskuussa 2023 syntynyt lapsi.

    Syntynyt Jyväskylässä, jossa myös asuu perheensä kanssa.

    Valmistunut turvallisuusalan valvojaksi. Työskentelee pikaruoka-alan ravintolassa.

    Harrastaa salibandyä harrasteryhmässä sekä sarjojen ja elokuvien katselua.

    Tärkein neuvo parisuhteeseen: Uskalla heittäytyä rakkauteen, jos se tuntuu oikealta.

    Pariskunnan kodissa on hiljaista, kun lapsi nukkuu päiväunia.

    Huomenna karkauspäivänä 29.2.2024 pariskunta sanoo tahdon Jyväskylän Kaupunginkirkossa. Paikalla tulee morsiusparin lisäksi vain pappi, kanttori, lapsi ja molempien vanhemmat.

    Haastattelun aikaan kaksi viikkoa ennen häitä kaikki on vielä keskeneräistä: puku on ompelijalla, morsiuskimppu ja viehe tilaamatta. Reetan toiveissa on rönsyilevä, värikäs kukkakimppu.

    Itse asiassa kukaan heidän läheisistään vanhempia lukuun ottamatta ei tiedä naimisiinmenosta.

    Alkuvuodesta Reetta näki sosiaalisessa mediassa Jyväskylän seurakunnan ilmoituksen ”Karataan vihille”-tapahtumasta, jossa saisi karkauspäivänä kirkollisen vihkimisen ilman suurta vaivannäköä.

    ”Oikeastaan sekin oli päähänpisto”, Reetta kuvailee hymyillen.

    Reetta kertoi ajatuksesta miehelleen, joka hetken mietittyään suostui.

    ”Emme halunneet mitään häästressiä. Siinä tuli myös vastaan budjetti. Tulemme isoista perheistä ja pelkästään molempien vanhemmat, sisarukset ja heidän perheensä tekisi 50 ihmistä ja totta kai silloin olisimme halunneet kutsua myös ystävät.”

    Klassinen häämekko oli morsiamen haave. Puku on hankittu käytettynä Reetan ystävän ylläpitämältä Häämekot-tililtä Instagramista.
    Klassinen häämekko oli morsiamen haave. Puku on hankittu käytettynä Reetan ystävän ylläpitämältä Häämekot-tililtä Instagramista. Kuva: Petteri Kivimäki

    Viime vuoden syyskuussa Sakke palasi työmatkaltaan. Lapsi vierasti isäänsä, koska ei ollut nähnyt häntä viikkoon.

    Samana päivänä kaksikon tapaamisesta tuli kaksi vuotta. He olivat menossa illalla juhlistamaan vuosipäivää ravintolaan.

    Keittiössä mies yllättäen polvistui Reetan eteen ja kysyi, tahdotko mennä kanssani naimisiin.

    Mies avasi sormusrasian, josta paljastui keltakultainen sormus, jonka keskellä säihkyi kirkas kivi. Se oli juuri sellainen kuin tuleva morsian oli toivonut.

    ”Itkettiin ja halattiin ja lapsi huutaa vieressä. Ei se ollut kaikkein romanttisin leffamainen kosinta, mutta silti ihan sellainen meidän näköisemme”, Mutanen muistelee.

    ”Moni hankkii yhdessä lapsen ja asunnon, mutta samaan aikaan ei uskalleta mennä naimisiin.”

    Pariskunta on laskeskellut häihin menevän 1 000 euroa, johon sisältyy puvut, häämekon muokkaukset ompelijalla, morsiamen sormus, potrettikuvat valokuvaamossa, kukkakimppu ja sulhasen viehe sekä itsetehdyt kakut. Sulhaselle ei hankita erikseen vihkisormusta vaan kihlasormus riittää.

    Häämekko on hankittu käytettynä Reetan ystävän ylläpitämältä Häämekot-tililtä Instagramista.

    Vihkimisen jälkeen on kakkukahvit tuoreen avioparin kotona. Morsian suunnittelee tekevänsä itse juustokakut, ehkä mutakakkupohjalla.

    ”Juustokakku on bravuurini. Lisäksi teen tai ostan valmiina suolaisen piirakan tai ruokaisan salaatin.”

    Mutanen haluaa elää täysillä rakkaudessa, jotta ei jäisi tunnetta, että elämä jää elämättä.
    Mutanen haluaa elää täysillä rakkaudessa, jotta ei jäisi tunnetta, että elämä jää elämättä. Kuva: Petteri Kivimäki

    Avioliittojen suosio on hiipumassa. Vuonna 2022 solmittujen avioliittojen määrä oli toiseksi matalin 100 vuoteen.

    Mutanen ajattelee, että päätös avioliiton solmimisesta on jokaisen oma asia, mutta silti hän haluaisi ihmisten menevän enemmän naimisiin.

    ”Moni hankkii yhdessä lapsen ja asunnon, mutta samaan aikaan ei uskalleta mennä naimisiin. Mutta eikö lapsi ole paljon suurempi sitoumus kuin avioliitto?”

    Mutanen uskoo, että avoliitto on suositumpi suhdemuoto sen vuoksi, että ihmisiä pelottaa sitoutua loppuelämäksi. Pelätään pettymyksen tai epäonnistumisen tunteita, jos tulee ero.

    Hän itse arvostaa avioliitossa juuri sitä, että se on loppuelämän sitoumus.

    Mutanen ei usko avioliiton muuttavan mitään arjessa. Lapsenhoito ja kotityöt ovat jakautuneet tähänkin saakka tasaisesti. Hänen mielestään vaimon ei tarvitse raataa keittiössä ja kotitöissä.

    Hän toivoo kuitenkin, että henkinen yhteys vahvistuisi naimisiinmenon myötä.

    ”Ja että muistettaisiin kertoa sitä, kuinka paljon välittää ja rakastaa”, Mutanen toteaa.

    Tämä juttu on osa Maaseudun Tulevaisuuden Tilaajan toive -sarjaa, jossa käsitellään lukijoille merkityksellisiä aiheita.