Haudutteletko mielessäsi keksintöä? – Asiantuntija kertoo, miten sillä voi rikastua ja missä piilevät vaaranpaikat

Suomesta on peräisin monta suurta keksintöä, kuten ksylitoli, Abloy-lukko ja sykemittari. Kuva: Sanne Katainen

Millä lehmät ruokittaisiin talvella, ellei suomalaisella Artturi Ilmari Virtasella olisi välähtänyt? AIV- eli säilörehulle myönnettiin Nobelin palkinto vuonna 1945.

Ksylitoli, Abloy-lukko, sykemittari – kaikki suomalaisten kehittelemiä tuotteita.

”Olemme pitkään olleet patentti per capita -mittarilla kekseliäimpien kansakuntien joukossa”, Suomen Keksijäin Keskusliiton toiminnanjohtaja, IPR-lakimies Maunu Korpela sanoo.

Virallisesti Suomessa on keksijöitä tuhatkunta, mutta Korpela tietää, että luku on räikeä aliarvio, kun huomioidaan kaikki tiimeittäin keksintöjään hiovat.

Kotitalousopettaja Maiju Gebhardin keksimästä asiankuivaus­kaapista tuli jokaisen suomalaisen kodin peruskaluste. Gebhard kehitteli sen vuosina 1944–1945. Kuva: Sanne Katainen

”Rohkenen väittää, että keksijöitä on Suomessa 15 000–22 000.”

Suuri osa keksinnöistä syntyy yritysten tuotekehitystiimeissä, mutta moni ratkaisee arkipäivän pieniä ja suuria ongelmakohtia myös kotiautotalleissa tai -keittiöissä, kuten vaikkapa vuosisadan alussa Maiju Gebhard kotitalous­opettajaopiskelijana Ruotsissa.

Siellä oli tapana nostaa astiat tiskauksen yhteydessä pöydällä olevaan puiseen telineeseen, josta ne kuivattiin käsin ja laitettiin kaappiin. Gephard keksi, että astiat voisi nostaa suoraan nykyään jokaisesta suomalaiskodista löytyvään astiankuivauskaappiin.

”Yksinkertaisimmillaan keksintö on oivallus; miten uusiokäytetään loistavalla tavalla jotakin yksinkertaista. Toisaalta olen nähnyt, miten keksijä on paperikonekeksinnöllään aiheuttanut puolen miljardin liikevaihdon työnantajalleen”, Korpela sanoo.

Yrittäjä Maija Itkonen ja elintarviketieteilijä Reetta Kivelä kehittivät vuonna 2014 kaurasta ja palkokasveista proteiini­pitoisen elintarvikkeen. Tuote toimii lihan korvikkeena, ja se saavutti heti julkistettuaan suuren suosion. Kuva: Sanne Katainen

Hän on havainnut, että keksijöiden arvostus on ollut viime vuosina nousussa. Start up -maailmassa käyntikorttiinkin saatetaan kirjoittaa inhouse innovator. Viime vuosina nousussa ovat olleet erityisesti menetelmäkeksinnöt, kuten koodinpätkät, joilla ohjataan koneita.

Menetelmäkeksinnöistä tunnetuin lienee tekstiviesti, joka on sekin keksitty Suomessa. Varsinkin viestintä- ja lääketeknologiaan putkahtelee uusia innovaatioita nykyään reippaasti.

Viime vuosien kiinnostavista tuotekeksinnöistä Korpela nostaa esille nyhtökauran. Kasvipohjainen proteiinivalmiste meni ilmestymisensä aikoihin kaupaksi kuin kuumille kiville, ja sai aikaiseksi oikean kasvisproteiinivillityksen.

Nurmijärveläinen koululainen Perttu Pölönen puolestaan kehitti apuvälineen musiikin teorian opettamiseen ja sai sen myötä kutsun Ruotsin Nobel-juhliin sekä avaruustutkimus NASA:n tutkimuskeskukseen Kaliforniaan nuorille suunnatulle singularity university -kurssille.

”Siinä vaiheessa, kun on keksinyt jotain patentilla suojattavaa, on keksinyt jotain, mitä kukaan ihmiskunnan historian aikana ei ole saanut aikaiseksi, ja se osoittaa ongelmanratkaisukykyä”, Korpela tiivistää.

Hän on todistanut myös lukemattomia keksintöjä, joilla keksijä on ratkaissut arkipäiväisen ongelman mutta ei ole koskaan kaupallistanut tuotetta.

Artturi Virtanen sai kemian Nobelin AIV-rehun eli nautojen säilörehun keksimisestä vuonna 1945. Kuva: Pekka Fali

Rikastumaan kekseliäinkään ei helposti pääse. Kaupallistamiseen on nerokkaallakin oivalluksella kuoppainen tie, jonka kuolemanlaakso väijyy rahoituksen saamisessa.

”Yksityiset keksijät turvautuvat tyypillisesti alkuvaiheessa kolmeen F:ään: friends, fools, family (ystävät, hölmöt, perhe)”, Korpela veistelee, mutta pian tarvitaan muutakin, ja silloin kaupallinen osaaminen korostuu.

”Tosin ainakin nuoremmalla sukupolvella tuntuu olevan vahva käsitys siitä, että kun on riittävän hyvä keksintö, kyllä rahaakin löytyy.”

Korpela kehottaa keksijöitä kokoamaan ympärilleen tiimin, josta löytyy monipuolista osaamista; vain harvat ovat pystyneet keksimään, kaupallistamaan ja rahoittamaan kaiken yksin.

Yleisin kompastuskivi piilee siinä, ettei ole tutkittu, millaisia vastaavia tuotteita maailmalta löytyy. ”Valitettavan usein ei ole tehty ennakkouutuustutkimusta, kun on keksintöaihio valmiina, ja on valitettavasti keksitty pyörä uudelleen. Voi olla, että jokin asia on uusi Suomessa ja Pohjoismaissa mutta ei muualla Euroopassa, Aasiassa tai Amerikassa.”

Joskus loistavankaan keksinnön ajoitus ei osu oikeaan, kuten kävi sähköautoille 1900-luvun alussa. Se keksittiin liian aikaisin. Saastuttavien polttomoottoriautojen kanssa kilpailleiden sähköautojen markkinat tyrehtyivät, kun liuku­hihnateknologia teki polttomoottoriautoista edullisia.

Entä keksijät, mikä yhdistää menestyneitä keksijöitä?

Vahva osaaminen tietenkin, vaikka kyseessä olisi pienikin oivallus, Korpela sanoo, mutta myös se, että on silmää arkipäivän ongelmille.

”Ongelmanratkaisukyky eli kyky nähdä ratkottavia ongelmia; sellainen vähän toisentyyppinen katsantokanta asioihin siis. Ajatellaanpa vaikka niitä, jotka alun perin keksivät, ettei maa olekaan pannukakku. Havaitsee ongelman ja uskaltaa kyseenalaistaa sen.”