
Tänään tv:ssä: Elävien kuolleiden kadulle pysähtyy jätskiauto – Arman Alizad sukeltaa syviin vesiin
Amerikkalaiset ovat persoja huumeille. Arman Alizadin uusi sarja kertoo, mitä ihmiskunta tekee oikein ja mitä väärin.
Yhdysvallat on kokenut useita kovien huumeiden aaltoja. 1980–90-luvun crack-epidemia vaikutti ensisijaisesti mustaan väestöön, vuosikymmen myöhemmin alkanut opioidikriisi valkoisiin. Kuva on Phildelphian Kensington Avenuelta. Kuva: MTVKensington Avenue todella näyttää elävien kuolleiden kadulta. Yhdysvaltojen Philadelphiassa kadulla hoipertelee, makaa ja käpertelee opioidien käyttäjiä.
”Tämä on yksi masentavimpia ja surullisimpia näkyjä, mitä olen koskaan nähnyt”, sanoo suomalainen dokumentaristi, tuottaja ja vaatturi Arman Alizad uuden sarjansa ensimmäisessä jaksossa.
Arman ja 7 kuolemansyntiä -sarjan avausjakso käsittelee huumeita Yhdysvalloissa.
Amerikkalaiset ovat persoja huumeille. Noin yksi kuudesta käyttää huumeita Yhdysvalloissa.
Kensingtonissa kurjuuden ja vaaran keskellä tien varteen kaartaa jäätelöauto. Musiikki soi, kun kuski odottaa lapsia ostoksille.
Noin yksi kuudesta käyttää huumeita Yhdysvalloissa.
Opioidikriisi alkoi Yhdysvalloissa särkylääkkeistä. Lääkeyhtiöt saivat vakuutettua lääkärit siitä, että opioidit eivät aiheuttaisi käyttäjilleen riippuvuutta.
Kun tilannetta koitettiin suitsia, käyttäjät siirtyivät muihin opioideihin – ensin heroiiniin ja siitä halpaan fentanyyliin, joka on 50 kertaa heroiinia ja sata kertaa morfiinia vahvempaa.
Suurin osa fentanyylistä tuodaan maahan Meksikon ja Kolumbian kautta. Meksikolaiset huumekartellit pelottavat Teksasin rajakaupunkien asukkaita.
Ruokakauppaankaan ei voi lähteä ilman asetta, kertoo Kelly Perry sarjassa.
Kartellien bisnesmalli on nerokas: huumekaupan lisäksi ne salakuljettavat maahan köyhiä ihmisiä, jotka jäävät kartelleille orjatöihin kustantaakseen matkansa.
”Orjuus on elossa ja voi hyvin Yhdysvalloissa”, sanoo sheriffi Brad Coe Teksasista.
”Orjuus on elossa ja voi hyvin Yhdysvalloissa.” Brad Coe
Alizad ei usko, että Yhdysvallat saa kartelleja tai opioidiongelmaa kuriin.
”Ihmisillä on luolamiesajoista asti ollut tarve vetää pää sekaisin. Niin kauan kuin se on ihmisyydessä ja ihmisissä, se ei tule ikinä loppumaan.”
Alizad on uransa aikana haastatellut eri ihmisiä yli 2 500 tunnin verran.
Kartellien raaka väkivalta ja lasten kohtalot riipaisevat sarjan ensimmäisessä jaksossa.
Alizad ei anna rankkojen asioiden lamauttaa itseään. Hän käy terapiassa ja puhuu kokemuksistaan esimerkiksi puhujakeikoilla.
”En kanna maailman murheita mukanani pitkällä jänteellä. Minulla on kyky ymmärtää, että asiat vain ovat näin. Tietyt asiat vain tapahtuvat, sille ei voi mitään.”
Arman Alizad matkusti yli vuoden Intiassa, USA:ssa, Afrikassa, Australiassa ja Euroopassa sarjaa tehdessään. Seitsemänosainen sarja selvittää, mitä ihmiskunta tekee oikein ja mitä väärin. Kuva: MTVSeitsemänosainen sarja selvittää, mitä ihmiskunta tekee oikein ja mitä väärin. Sarjassa käsitellään esimerkiksi globaalia köyhyyttä ja luonnon tilaa.
Yhdysvalloissa urbaani köyhyys näkyy telttakylissä, joita on esimerkiksi Los Angelesissa silmän kantamattomiin.
”Kun puhutaan globaalista köyhyydestä, ihmiset ajattelevat Afrikan ja Aasian slummeja. He eivät tajua sitä, että köyhyyttä on Romaniassa, Euroopassa, Suomessa. Ei tarvitse kuin mennä katsomaan Hurstin leipäjonoa. Jenkeissä rappio on aivan valtava”, sanoo Alizad.
Intiassa Alizad puolestaan soutaa maaseudulla Ganges-jokea alas Himalajalta. Joki likaantuu, mitä alemmas tullaan.
Syitä on monia: turismi, pyhiinvaellusmatkat, teollisuus, kaupungit ja jätehuollon puute.
”Soudan kirjaimellisesti ulosteessa. Siellä on viemäriaukko, josta tulee 140 miljoonaa litraa paskaa vuorokaudessa suoraan jokeen. 20 metrin päässä on kalastaja kalastamassa poikansa kanssa.”
”Soudan kirjaimellisesti ulosteessa.” Arman Alizad
Vatikaanin arkkipiispa Gianfranco Girrotti listasi vuonna 2008 nykymaailman uudet kuolemansynnit. Alizad inspiroitui listasta ja kävi etsimään ikuisia puheenaiheita.
”Toivon, että kun jakso loppuu, kotisohvalla jatketaan ja mietitään sitä. Kuolemantuomiohan on aina jakanut ihmisiä.”
Japanissa yli 80 prosenttia kansasta kannattaa kuolemantuomiota. Alizadista japanilaisten suhtautuminen kuolemantuomioon on suorastaan runollinen: pitkän historian ajan häpeä ja kunnia ovat aina kulkeneet käsi kädessä.
”Jos ihminen on riittävän suuren häpeän edessä, ainoa keino saada oma kunnia ja perheen kunnia takaisin on antaa oma henki. Se on kallein, mitä voi antaa.”
”Kuolemantuomio on yhteiskunnan tapa sanoa, että jos et itse pysty sitä tekemään, teemme sen puolestasi.”
MTV 3, MTV Katsomo torstaina klo 21Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat







