Kirjailijan isoeno matkusti taksilla Pohjois-Karjalasta Vantaalle hakemaan ruohonleikkuria – tarina päätyi kevään uutuuskirjaan

Yhdeksänvuotiaana Soili Pohjalainen siivosi vanhempiensa ruokakaupan keskiviikkoisin siivoojan ollessa muualla, ja välillä hän istui isänsä pakettiauton kyydissä viemässä ruokaa vanhuksille ja lastenkotiin. "Sen jälkeen kun olen päässyt perheyrityksestä pois, kaikki työ on tuntunut sen jälkeen kohtuullisen helpolta." Kuva: Sanne Katainen

Jotkin tarinat ovat niin uskomattomia, että edes kirjailija ei pysty niitä keksimään työpöytänsä takana istuessaan.

Tällainen tarina on esimerkiksi se, kun Soili Pohjalaisen isoeno tarvitsi ruohonleikkuria. Isoeno karautti taksilla Pohjois-Karjalasta Vantaalle ja lähti samalla kyydillä paluumatkalle perheen vanha leikkuri mukanaan.

"Totuus tarjoilee joskus tarua ihmeellisempiä aineksia", Pohjalainen kertoo.

Ruohonleikkurin pirssimatka päätyi myös Pohjalaisen uuteen Valuvika-kirjaan. Teoksen päähenkilö Marian isoisä Arttu tosin tuo oman leikkurinsa lainaan Marian vanhemmille.

Järkkymättömästi omaan itseensä ja vanhoihin hyviin aikoihin luottavassa Artussa on palasia Pohjalaisen isoenosta, molemmista isoisistä ja lukuisista muista miehistä Pohjalaisen elämän varrelta.

Sukupolvien väliset mielipide-erot ryskyvät voimalla yhteen Pohjalaisen maaliskuussa julkaistussa kirjassa. Arttu ja tämän tyttärentytär Maria tuntuvat olevan eri mieltä aivan kaikesta.

Pohjalaista mielipide-erot eivät ole koskaan liiemmin häirinneet, ne ovat ennemminkin kiinnostavia.

"En ymmärrä, miksi kaikesta pitäisi olla liikuttavan yksimielisiä. Jos joku on eri mieltä kanssani, on vain kiinnostavaa päästä jyvälle siitä, miten toinen ihminen näkee asiat. Vaikka kyllä mielipide-erot rassaavatkin välillä."

Nykyään Vantaan Korsossa asuva Pohjalainen kasvoi isoäitinsä ja myöhemmin vanhempiensa kyläkauppojen takahuoneissa Korsossa ja Keravalla.

"Asiakkaissa näki koko elämän kirjon. Kaikkien kanssa piti tulla toimeen, eikä omaan kuplaan päässyt pakoon."

Haave kirjoittamisesta iti Pohjalaisen sisällä jo lapsena ja vei hänet aina Jyväskylän yliopistoon suorittamaan kirjoittamisen maisteriopintoja.

Esikoiskirja Käyttövehkeitä ilmestyi kolme vuotta sitten. Kolmattakin kirjaansa Pohjalainen on alkanut jo kirjoittaa, vaikka sen julkaisusta ei olekaan vielä kustantajan kanssa sovittu.

"En vielä hirveästi uskalla puhua siitä. Jos jotain olen oppinut, niin sen, että juoni muuttuu moneen kertaan. On itsellenikin yllätys, mihin tarina lopulta ajautuu."

Päivätyönsä Pohjalainen tekee Tikkurilan seurakunnassa uuden kirkon rakennushankkeen parissa. Kirjoittamisen hän hoitaa lomilla ja töiden ohessa vapaa-ajalla.

Vanhempien kesämökki Kouvolassa houkuttelee myös usein vieraisille. Siellä joka nurkassa on omat muistonsa.

Aimo kimppu Pohjalaisen lapsuusmuistoja on päätynyt Valuvian ja Käyttövehkeitä-esikoisromaanin sivuille.

"Pikkuveli sanoi, että hän löysi itsensä kirjastani. Hän nimittäin jäi lapsena halkopinon alle."