Koiranomistajat ovat valmiita maksamaan lemmikkiensä hyvinvointia tukevista palveluista. Koirametsät tarjoavat mahdollisuuden retkeillä huolettomasti. Janica Raudasoja käy koirineen Seinäjoen uudessa koirametsässä. Kuva: Taina Renkola
Veisitkö koirasi maksulliseen metsään? ”Kotona koirasta huomaa, onko tehty remmilenkki vai vietetty tunti vapaana”
Kaupungistuva koiranomistajakunta on valmis pistämään koiran hyvinvointiin rahaa yhä enemmän. Koiralle halutaan tarjota virikkeellistä elämää ja pennun kasvattajalta toivotaan tukea läpi koiran elinkaaren.
Janica Raudasoja ulkoiluttaa koiriaan mielellään koirametsässä. Aidattu alue on turvallinen paikka koirien omaehtoiseen vapaaseen touhuamiseen. Kuva: Taina RenkolaKoirametsät levittäytyvät suuremmista kaupungeista maaseudulle. Tässä palvelumuodossa luonto tarjotaan koiranomistajalle turvallisesti aidattuna.
Seinäjoella sijaitsevan koirametsä Havun polulla laukkaavat innokkaasti Janica Raudasojan neljä koiraa. Nuorin on kolmevuotias siperianhusky Lohtu, vanhin harmaahapsinen 13-vuotias collie Makia. Touhukkaasti metsän hajuja tutkivat myös sekarotuinen Pete ja mittelspitz Riemu. Kukin omalle luonteelleen tyypilliseen tapaan, itsenäisesti tai omistajan lähettyvillä kulkien.
”Tällaiselle laumalle eri-ikäisiä ja eri tahtiin liikkuvia koiria koirametsä on täydellinen paikka ulkoilla. Jokainen saa mennä ja touhuta omaan tahtiinsa”, kertoo Raudasoja.
Kahden hehtaarin laajuista koirametsää vuokraa koiranomistajien käyttöön yrittäjä Sara Ala-Luoma. Aluetta kiertää verkkoaita, jonka sisältä eivät pienikokoisimmatkaan karkuteille pääse. Palvelulle on tilausta jopa maaseudulla. Kysyntä on yllättänyt.
Sara Ala-Luoma haluaa tarjota koirametsän muodossa jokaiselle koiralle mahdollisuuden toteuttaa vaistojaan vapaasti. Palvelun kysyntä on yllättänyt yrittäjän positiivisesti. Kuva: Taina Renkola”Pohjanmaalla koirametsäni on ensimmäinen. Aprikoin alkuun, riittääkö maaseutuympäristössä kysyntää tällaiselle palvelulle. Laillisia koirien irtipitopaikkoja on kuitenkin vähän. Jos luoksetulo on epävarma ja koira on riistaviettinen, aidattu metsä on turvallinen paikka ulkoilla vapaana, eikä pelkoa muiden koirien hallitsemattomista kohtaamisista ole”, Ala-Luoma sanoo.
Metsässä vapaana liikkuminen mahdollistaa koirien lajityypillisen käyttäytymisen. Nuuskuttelu ja kaivaminen ovat koirien mieleen.
”Lajityypillinen toiminta on aina myös aivojumppaa koiralle. Kotona koirasta huomaa, onko tehty remmilenkki vai vietetty tunti vapaana, vireystaso on aivan eri luokkaa”, Ala-Luoma toteaa.
Yhä useampi koiranomistaja haluaa tarjota koiralle vapaana liikkumisen mahdollisuuden. Ala-Luoma mustuttaa sen olevan koiran perustarpeita.
”Metsästyskoiria on asiakkaina ilahduttavan paljon. Aidatussa metsässä ei tarvitse pelätä, että koira lähtee jäniksen tai kauriin perään. Kunnon kannalta vapaana liikkuminen on aivan muuta kuin hihnassa kulkeminen. Hyvä peruskunto suojaa koiraa myös haavereilta, joita heikkokuntoisille jahtikauden alussa helpommin sattuu.”
Koiralle vapaana touhuaminen on parasta liikuntaa ja samalla aivojumpaa, Sara Ala-Luoma sanoo. Kuva: Taina RenkolaAla-Luoman omaan koiralaumaan kuuluu metsästyskoira, karkeakarvainen mäyräkoira. Hän myös kasvattaa pienimuotoisesti Suomen kolmanneksi suosituinta koirarotua suomenlapinkoiraa. Pentukyselyissä koettiin selvä piikki koronavuosina.
Koiranostajissa on karkeasti arvioiden puolet niitä, jotka haluavat sen enempää rotuun perehtymättä lemmikin sen ulkonäön ja omien virheellisten mielikuvien ohjaamina.
”Valintaa tehdessä on syytä varmistaa ne luonteenpiirteet ja aktiivisuuden taso, jotka rotuun on sen käyttötarkoituksen vuoksi jalostettu. Esimerkiksi haukkuherkkyys on rotuominaisuus, joka tulee huomioida”, Ala-Luoma muistuttaa.
”Yhä isompi joukko on kuitenkin niitä, jotka ovat perehtyneet rotuun ja kysyvät kasvattajan tuen ja opastuksen perään. Koira otetaan perheenjäseneksi ja harrastuskaveriksi, ja sille halutaan järjestää hyvinvointia tukevaa toimintaa”, hän jatkaa.
Koronavuosien aikana koirien sosiaalistaminen yhteiskuntakelpoisiksi jäi olosuhteiden pakosta vähiin. Eläintenkouluttajana työskentelevä Janica Raudasoja tietää koiranomistajien nykyhaasteet.
”Nyt apua haetaan arjen haasteisiin aiempaa enemmän, mikä kertoo omistautumisesta koiran hyvinvointiin. Ongelmien kanssa ei jäädä yksin eikä koirasta ongelmien ilmetessä heti luovuta, vaan osataan hakea ammattilaisten neuvoja”, hän pohtii.
Koiranomistajat hakevat apua esimerkiksi kynsienleikkuun ja yksinolon opetteluun, mutta myös virikesuunnitteluun.
”Isot ongelmat ehkäistään jo koiran hankintavaiheessa sillä, että pysähdytään miettimään, mikä rotu sopii omaan elämäntilanteeseen ja tarpeeseen”, Raudasoja korostaa.
Koiran perustarpeisiin kuuluu mahdollisuus tutkia ympäristöä vapaasti. Ja ottaa vaikka viilentävä kylpy metsäojassa Peten malliin. Kuva: Taina RenkolaKoirakulttuuri on muuttunut samalla, kun suomalaiset ovat kaupungistuneet.
”Tietyllä tapaa vieraantuminen luonnosta näkyy suhtautumisessa koiriin. On paljon ihmisiä, jotka eivät tunnista eläimen perustarpeita eivätkä hahmota, mitä koira ja sen hoitaminen vaativat”, arvioi Kennelliiton kasvattajatoimikunnan puheenjohtaja Molli Nyman.
Luonnosta vieraantuminen näkyy myös arvovalinnoissa.
”Otetaan rescue-koiria tai pentutehtailijalta pentu, eikä haluta tunnustaa toiminnan vain tukevan koirien epäinhimillistä kohtelua.”
Nyman yhtyy näkemykseen, että palveluiden kysynnän kasvu kertoo koirien hyvinvointiin panostamisesta.
”Vielä muutamia vuosia sitten oli harvinaisempaa, että koiria kuntoutettiin. Nyt vaikkapa jalkaleikkauksen toipumiseen kuuluu automaattisesti fysioterapiaa.”
Koronavuosien koirabuumin jälkeisiä ongelmia on toistaiseksi nähty hänen mukaansa odotettua vähemmän.
”Ehkä yksinolon opettelun jääminen heikoille on suurin haaste. Vaikeuksien edessä osa on luopunut koirasta, osa siirtynyt koulutuskentille.”
Myös Nyman on havainnut koiranostajissa tapahtuneen muutoksen. Kehitys on kaksijakoinen.
”Kasvattajien keskuudessa on huomattu, että yhä useammat pennunostajat ovat selvittäneet tarkasti, keneltä kasvattajalta ja minkä tyyppisistä sukulinjoista koiran haluavat. Samaan aikaan on lisääntynyt ajattelu, että lemmikkikoira ei papereita tarvitse.”
Paperit eivät tee koirasta parempaa ystävänä, mutta antavat omistajalle turvaa ja kasvattajan tuen. Rekisteröimättömien koirien määrä on kuitenkin nousussa. Niistä ollaan valmiita maksamaan rotukoirien hintoja.
”Kehitystä tukee yleinen harhaluulo siitä, että sekarotuinen olisi rotukoiraa terveempi. Tosiasiassa rotukoiran ostamalla saa suurimmalla todennäköisyydellä odotuksia vastaavan koiran. Myös marginaalirotujen terveysongelmat vaikuttavat ajatteluun. Leijonanosa rotukoirista on kuitenkin terveitä”, Nyman muistuttaa.
- Osaston luetuimmat
