Helsinkiläislapsenkin kannattaa syntyä Kajaanissa ‒ ”En halunnut joutua arpomaan oikeaa sairaalaa enkä ahdistua mahdollisesti pitkästä synnytysmatkasta”
Kainuussa synnyttäjää kohdellaan kuin kunniavierasta. Satojen kilometrien synnytysmatka kannatti, sillä Uudellamaalla uusi elämä jää helposti kiireen jalkoihin, kirjoittaa esseessä toimittaja Terhi Pape-Mustonen.
Kuva: Timo Filpus8.5.202215:55
Kolmas lapseni syntyi tammikuun kirpaisevan kovana pakkasiltana Kainuussa, yli 500 kilometrin päässä kotoa. Olin unelmoinut synnyttämisestä Kajaanin keskussairaalassa melkein koko raskauden ajan. Se oli juuri niin ihanaa kuin kuvittelin.
Saavuimme sairaalalle kymmenen aikaan aamulla. Isosisarukset jäivät perheeni hoitoon Sotkamoon.
Synnytysosastolla katselimme televisiosta remonttiohjelmaa ja saunoimme. Vauvan oli tarkoitus syntyä ammeessa. Sen sijaan hän päättikin ponkaista maailmaan sängyllä, pitkän kylvyn tutkimustauolla.
En tiedä kuka meistä helsinkiläisistä oli yllättynein. Isä uimahousuissaan valmiina nousemaan ammeeseen, omituisesta ulkomaailmasta äimistynyt vauva vai minä, joka odotin synnytyksen jatkuvan vielä kauan. Vastahan se oli muuttunut epämukavan kivuliaaksi.
Synnytys oli minulle kymmenes kokemani. Omien raskauksieni lisäksi olen ollut tukihenkilönä eli doulana muille äideille. Vaikka usein riittämättömältä tuntuva apuni on suurimmaksi osaksi läsnäoloa ja kannustusta, ovat äidit olleet siitä liikuttavan kiitollisia.
Synnyttäessään ihminen on vereslihalla, paljas ja haavoittuvainen. Hän kasaa itselleen helposti suorituspaineita ja kokee häpeää vääränlaisista kehosta, raskaudesta tai reaktioista raskauden ja synnytyksen aikana.
Vaikka minulla oli tilanteesta paljon kokemusta ja tietoa, en silti ollut immuuni kielteisille tunteille ja kohtuuttoman suuriksi kasvaneille huolille. Hormonit herkistävät, vaikka järki käskisi rentoutumaan.
’Aluepoliittinen teko’, kehui eräs sotkamolainen synnytysprojektiamme.
Kajaanin synnytyssairaalaa markkinoidaan sosiaalisessa mediassa tunnelmallisilla kuvilla led-kynttilöistä, saunasta ja komeista jumppapalloista. Uutuuttaan kiiltävä osasto muistuttaa pientä kylpylähotellia.
Luksuksen tunnun sijaan tärkein syyni synnyttää Kajaanissa oli, että tunsin jo tutustumiskäynnillä itseni tervetulleeksi ja erittäin toivotuksi vieraaksi.
Aikaisemmat synnytykseni Helsingin Kätilöopistolla sujuivat hyvin, mutta toista leimasi loppukesän ruuhka-ajan kiire. Päällimmäiseksi tunteeksi muodostui kokemus liukuhihnasta. Olin yksi liian monista.
Helsingissä synnytyssairaalan osoite pysyy arvoituksena siihen asti, että sinne soitetaan synnytyksen käynnistyttyä. Naistenklinikalle ei välttämättä mahdu, jolloin on mentävä Espoon Jorviin. Jos sinne ei mahdu, voi matka suunnata vaikka Lahteen.
En halunnut joutua arpomaan oikeaa sairaalaa enkä ahdistua mahdollisesti pitkästä synnytysmatkasta. On älytöntä, ettei tällaisen peruspalvelun saatavuutta pystytä turvaamaan Uudellamaalla, jossa syntyy eniten lapsia Suomessa.
Lisäksi pääkaupunkiseudun kätilöt ovat kertoneet sairaaloiden vakavista ongelmista, läheltä piti -tilanteista ja kokemastaan uupumuksesta. Surkealta tuntuu myös synnyttäjästä, jos kätilö joutuu tekemään elintärkeää työtään oman jaksamisensa kustannuksella.
Kätilöopisto oli laitos isolla ällällä. Kun odotimme kipua lievittävää lääkäriä, oli vaikea kuvitella missä kerroksessa hän sillä hetkellä viheltää.
Kajaanissa pieni on kaunista. Lääkäri tuntui synnytyksen ajan olevan aina muutaman askeleen päässä. Vauvojen tehohoito on synnytyssalien yhteydessä, joten vaikeuksiin joutunutta vauvaa ei kiikuteta kauas vanhemmista.
Aikamme laitoksella kului idyllisesti perhehuoneessa, jonne sisaruksetkin pääsivät juomaan kakkukahveja. Synnytyksemme hoitanut ihana kätilö ehti viettämään aikaa kanssamme myös lapsivuodeosastolla.
Jos Kajaanin keskussairaalassa synnytettäisiin vuoden aikana tuhat kertaa, se ei enää tarvitsisi synnytystoimintaan nykyistä poikkeuslupaa.
"Aluepoliittinen teko", kehui eräs sotkamolainen synnytysprojektiamme. Viime vuonna Kajaanissa syntyi 830 vauvaa, mikä on huima kasvu verrattuna vuoteen 2019. Silloin synnytyksiä oli 550.
Jos Kajaanin keskussairaalassa synnytettäisiin vuoden aikana tuhat kertaa, se ei enää tarvitsisi synnytystoimintaan nykyistä poikkeuslupaa. Lupa on ollut tähän mennessä määräaikainen ja aiheuttanut runsaasti epävarmuutta.
Paitsi synnyttäjille, toiminnalla on merkitystä kaikille alueen potilaille. Ympärivuorokautisen päivystyksen jatkuminen sairaalassa on ilman synnytyksiä epävarmaa. Lisäksi niillä on merkittävä työllistävä vaikutus.
Tilanne on ainutkertainen ja ikimuistoinen, eikä sitä kannata pilata muilla huolilla.
Synnyttäminen muualla kuin oman alueen sairaalassa on periaatteessa helppoa. Synnyttäjä otetaan vastaan aina, mukaan tarvitaan vain neuvolakortti. Hyvältä synnytyspaikkakunnalta voi vuokrata tukikohdaksi esimerkiksi mökin.
Oma matkamme edellytti puolisoni lomien ja palkattoman vapaan ajoittamista lasketun ajan yhteyteen. Se kannattaa mielestäni joka tapauksessa.
Myös työnantajien kannattaa turvata perheen synnytysrauha mahdollisimman hyvin. Esimerkiksi etätyöt antavat siihen joustavan mahdollisuuden. Tilanne on ainutkertainen ja ikimuistoinen, eikä sitä kannata pilata muilla huolilla.
Vastasyntyneen katse on aina yhtä tumma ja upottava. Siitä voi lukea monta kiihkeää, vanhemman sydämeen sattuvaa kysymystä. Voinko luottaa siihen, että pidät minusta huolta? Oletko valmis rakastamaan ja suojelemaan minua parhaasi mukaan?
Kysymyksiin vastaaminen on ympärivuorokautista työtä. Raakaa ja ihanaa. Siihen on helppo uppoutua, kun synnytyksestä jäänyt muisto on lämmin ja onnellinen.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
