Muutos vaatii tahdonvoimaa

Pavlov sai kokeissaan koirat ehdollistumaan kellon ääneen ja erittämään sylkeä, vaikka lihaa ei edes ollut tarjolla. Tietoisuus omasta itsestä, tunteistaan ja ajatuksistaan mahdollistaa, että ihmisen ei tarvitse olla pelkkä musta laatikko ärsykkeen ja reaktion välissä. Kovin harva tätä vapauttaan käyttää. Mennään sieltä, missä aita on matalin.

Äänestetään ehdokasta, joka antaa populistisimmat lupaukset, huutaa lujimmin, pommittaa helpoimmin tarttuvin sloganein tai uskotaan sitä mainosta, joka lupaa ihmeitä nopeasti, ilman että tarvitsee itse muuttua, vaivata itseään. Olemme oppineet erittämään tyhmiä tekoja kuullessamme nasevimmat iskulauseet.

Suurinta hulluutta on tehdä kaikki kuten ennenkin ja olettaa silti asioiden muuttuvan, totesi Einstein. Vaan on niin paljon helpompaa mennä automaattiohjauksella, ajopuuna, kuolaavana koirana kellon kilkattaessa.

Ongelmana on, että usein aito muutos vaatii tahdonvoimaa, sinnikkyyttä ja pitkäjänteisyyttä. Ominaisuuksia, joita harva vaalii ja kasvattaa. Muutos vaatii työtä, eikä millään viitsisi tai haluaisi. Sen sijaan toivotaan muiden muuttuvan, että itsellä olisi kivempaa. Vähän kuin menisi sairaalaan katkenneen jalan kanssa ja pyytäisi kipsiä lääkärin jalkaan.

On helppoa ruikuttaa kuorossa maailmanmenoa, syyttää kiirettä, geenejä, vaikeaa lapsuutta tai parisuhdetta omasta jamasta. Vaan pakko ei ole. Kuka tahansa voi muuttua, myös parempaan. Jos haluaa.