Aina Jyväskylässä käydessäni löydän sisäisen Ismo Leikolani ja Matti Nykäseni – voiko huumorista päätellä, mitä heimoa edustaa?

Kuten hyvin tiedetään, Suomi jakautuu erilaisiin historiallisiin ja maantieteellisiin heimoihin. Voiko murteen lisäksi myös huumorista päätellä, mitä heimoa ihminen edustaa?

Vietin lapsuuteni ja nuoruuteni Jyväskylässä. Vaikka en ole asunut Keski-Suomessa yli kahteenkymmeneen vuoteen, aina siellä käydessäni löydän sisäisen Ismo Leikolani ja Matti Nykäseni.

Onko sattumaa, että nämä huumoristaan ja sutkauksistaan tunnetut herrat ovat kotoisin nimenomaan Jyväskylästä?

Jyväskylä kuuluu savolaismurteiden alueeseen, mutta varsinainen savolaishuumori á la Esa Pakarinen ei ole siellä kovin leimallista.

Savolaishuumori perustuu siihen, että kuvaannollinen merkitys ymmärretään liiankin kirjaimellisesti. Esimerkiksi metsänvartija kysyy retkeilijältä, joka on yllätetty luvattomalta nuotiolta: ”Mitä sinä tekisit, jos tuli karkaisi tuonne metsään?” Savolaisen vastaus kuuluu: ”Tekisin uuven.”

Tai kun hampurilaisravintolan myyjä kysyy tiskin takaa, syöttekö täällä. ”Jos sinne mahtuu. Vua aattelin tuossa pöyvässä syyvä.”

Jyväskyläläishuumori on puolisavolaista kujeilua, arkipäivän stand up -komiikkaa. Siinä missä savolainen viäntää asioiden logiikkaa tietoisesti, jyväskyläläinen pudottelee sanaleikkejä ja parodiaa puolihuolimattomasti, osana normaalia kielenkäyttöä.

Monet paikalliset käyttivät ainakin takavuosina maakuntalehdestään hyväntahtoisen ilkikurista lempinimeä ”Keskisyöpäläinen”. Jyväskyläläishuumorin edustajalla on jatkuvasti pilke silmäkulmassa – kuin huolimattomalla halonhakkaajalla.

En ole varma, ovatko ”palataan astialle”, ”veit jalat suustani” ja ”ool sprait” (all right) lähtöisin jyväskyläisten suusta, mutta ne voisivat hyvinkin olla.

Saan toisinaan yleisöltä ja esimiehiltänikin kriittistä palautetta siitä, että antaessani haastattelua Taloustutkimuksen edustajana saatan käyttää värikkäitä ja kansanomaisia ilmauksia. Puolustaudun sillä, että olen kujeilevan kulttuurin kasvatti.

Länsisuomalainen huumori on perusluonteeltaan erilaista. Hämäläinen tai pohjalainen ehkä kertoo mielellään vitsejä, mutta pitää huumorin ja vakavaksi tarkoitetun asiasisällön erillään; jyväskyläläisillä ne tuppaavat lomittumaan.

Varsinaissuomalaisten ja satakuntalaisten huumori on puolestaan suoraviivaista ja kuivaa. Mutta se on myös parhaimmillaan todella hauskaa.

Heimorajoista riippumatta suomalaista huumorintajua luonnehtii kyky itseironiaan. Ehkäpä sen vuoksi itsestään pilkkaa tekevien brittien huumori uppoaa meihin paremmin kuin esimerkiksi ruotsalaisten ja keskieurooppalaisten mainosten pömpöösi, sliipattu mukahauskuus.

Kirjoittaja on Taloustutkimus Oy:n tutkimusjohtaja.

Savolaishuumori perustuu siihen, että kuvaannollinen merkitys ymmärretään liiankin kirjaimellisesti.