Raja-aitojen maailmassa: ”On vaivattomampaa pysyä omien muurien sisällä kuin harpata ulos”
Hengähdyspaikan kolumnisti Anni Takko on nähnyt työssään paljon muureja, niin oikeita rakennelmia kuin ihmisten mielissä olevia.
Kuvassa Jerusalemin Temppelivuoren vanha muuri. Kuva: Christine Schmidt / PixabayTuuli leyhyttää hotellihuoneen parvekeverhoja. Istun kuitenkin sisällä enkä ulkona parvekkeella, sillä tuulta ei voi vielä kuvata leppeäksi kesätuuleksi. Tunnelma on kuitenkin lempeä ja mukava. Alhaalta kadulta kuuluu liikenteen ääniä ja kaikenlaista ihmishälinää.
Katson kauemmas ja näen ruskeanvihreää kumpuilevaa maisemaa. Näen sekä erilaisia ruskeita taloja että myös koko maisemaa halkovan pitkän, kiemurtelevan muurin.
Olen ensimmäistä kertaa Jerusalemissa, tässä kolmen ison uskonnon pyhässä kaupungissa, joka toistaiseksi on kuitenkin muistuttanut minua pyhyyden sijaan enemmän vihasta. Siitä, miten julma ihminen voi olla.
Banksy-museossa oli soiva puhelin, johon puhelimen vieressä oleva kyltti ohjasi vastaamaan.
”Valmistaudu lähtemään talostasi viiden minuutin kuluessa. Me tulemme tankein ja hajotamme talosi maan tasalle”, puhelimessa sanottiin. Tällaiset puhelut ovat todellisuutta liian monelle tänäänkin.
Mutta palaan muuriin. Israelia ja Palestiinaa erottavaa muuria ei tietysti voi verrata Kathmandun muureihin. Silti en voi olla miettimättä yhtä ensimmäisistä ajatuksistani, kun muinoin saavuin ensimmäistä kertaa Kathmanduun Nepaliin.
Havainnoin ja mietin sielläkin nimittäin juuri muureja. Moni talo oli suojattu mahdollisimman korkein ja levein muurein, ja yöllä majapaikkaan kaupungin läpi ajaessamme sain vaikutelman hyvin labyrinttimäisestä kaupungista.
Sittemmin tietysti huomasin, että labyrinttimaisuus koski lähinnä tiettyjä kaupunginosia.
Fyysiset muurit ehkä maailmassa pysyvät, mutta voimme ylittää ne mielessämme, jos uskallamme heittäytyä.
Muurit voivat suojata ja erottaa yksittäisiä ihmisiä tai kansakuntia. Onko perimmäinen syy muurin rakentamiselle pelko? Pelko ”pahoista ihmisistä”, jotka ilman muuria tunkisivat tänne minun puolelleni? On rakennettava muuri suojaksi ja ”pahojen” lokeroimiseksi tai ainakin rajaamiseksi pois minun tilastani.
Mietin myös muita, näkymättömiä muureja, joita rakennamme joko itsemme tai muiden ympärille. Esimerkiksi ennakkoluuloja, jotka on voitava omassa mielessä ylittää ennen aitoa tutustumista. On vaivattomampaa pysyä omien muurien sisällä kuin harpata ulos.
Täällä Jerusalemissa muurien vierellä mietinkin nuorten parissa tehtävää rauhankasvatusta, jossa ei yritetä poistaa olemassa olevaa konfliktia vaan muuttaa ihmisten asennetta siihen ja itseensä. Poistaa siis lähinnä oman mielen sisäiset muurit. Fyysiset muurit ehkä maailmassa pysyvät, mutta voimme ylittää ne mielessämme, jos uskallamme heittäytyä.
Kirjoittaja on pitkään Nepalissa ja Senegalissa työskennellyt Suomen Lähetysseuran asiantuntija, joka uskoo siihen, että jaettu suru puolittuu ja ilo kaksinkertaistuu.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
