Hippien festarit on maaseutujuhla parhaimmillaan – lavat riihessä ja navetassa, futiskenttä heinäpellolla ja ihmiset halaavat toisiaan

Päälavan lauteilla Oranžās Brīvdienaz. Kuva: Aimo Vainio

Punk-klassikkoyhtye Sen solisti Yari kivinavettalavalla perjantaina. Kuva: Aimo Vainio

Lähdön tunnelmaa sunnuntaina iltapäivällä. Kuva: Aimo Vainio

Jos on tuhlannut rahat unhappy hourin tuplahintaisiin juomiin, voi nopalla yrittää säästää. Kuva: Aimo Vainio

Peltojalkapalloturnauksen maaliviivateknologiaa. Haukansilmä valvoi, ylittikö pallo maaliviivan. Kuva: Aimo Vainio

Lauantai-illan keikkahuumaa päälavan edessä. Kuva: Aimo Vainio

Peltojalkapalloturnaus on alkamassa. Aki Autiomäki verryttelee oikealla. Kuva: Aimo Vainio

"Varokaa tuolla on lehmän paskaa. Kolme metriä maalista vasemmalla", ohjeistaa hämäläinen Aki Autiomäki joukkuettaan.

Alkamassa on Naamat-festivaalin peltojalkapalloturnaus ja varoitus on paikallaan. Kovin paljon pelaajat eivät kuitenkaan sonnasta välitä, sillä pelin huuma pyyhkii moiset pikkuseikat mielestä.

Tosin yksi peli piti keskeyttää, kun palloa piti pyyhkiä.

Autiomäen joukkue, jonka nimeä ei voi perhelehdessä mainita, ei ole aivan turha tekijä turnauksessa. Se on ollut kolme kertaa finaalissa. Tällä kertaa tyssäsi välieriin.

"Alastomille hävittiin", Autiomäki tuumaa.

Ilman vaatteita pelaava joukkue Nahka lopulta voitti turnauksen.

Toinen sontaläjä löytyi kentän sivurajan tuntumasta. Se on turnauksen jälkeen lähes koskematon, mutta maalin lähellä oleva on, no, kadonnut.

Naamat on maaseutujuhlaa parhaimmillaan, hyvän mielen aito ja pienimuotoinen rockfestivaali Keski-Suomessa Muuramessa. Juhla järjestettiin nyt viikonloppuna jo 18. kerran Tuomiston tilan pihapiirissä.

Sisälava on vanhassa kivinavetassa ja päälava on riihessä. Vanhalla sukutilalla ei ole enää eläimiä, mutta pellot on hoidettu. Todisteista päätellen naapurin lehmät kulkevat pellolla.

Kävijöitä on noin tuhat, joista suurin osa yöpyy pelloilla pihapiirin vieressä. Rannassa on sauna, festivaalivieraiden käytössä totta kai.

Festivaali järjestetään pitkälti talkoovoimin ja kotikutoisesti. Se tuo mutkattoman ja kotoisan tunnelman. Se pitää myös hinnat kurissa.

Paitsi tietysti jos ostaa virvokkeita unhappy hourin aikana. Sellainen on lauantaina iltapäivällä aina kun dj-porukka Club Old Farts soittaa Teuvo Lomanin Kari-kappaleen. Silloin hinnat ovat kaksinkertaiset. Tänä vuonna näin kävi 13 kertaa.

Leppoisuudesta kertoo järjestyshäiriöiden määrä. Nolla.

Naamat-kulttuuriin kuuluu, että pääsyliput myydään loppuun verkossa muutamassa minuutissa. Vaikka esiintyjälistaa ei siinä vaiheessa kevättä edes tiedetä vielä.

Sitten juhlan lähestyessä kuhina keskustelupalstoilla kiihtyy. Lipun yleensä saa, jos sitkeyttä riittää.

Tapahtuman pienuuden ja luonteen vuoksi yhtyeet ovat usein pieniä tai paikallisia.

Kiinnostavuutta kuitenkin piisaa. Esimerkiksi navetassa esiintynyt Kalevauva.fi-yhtye oli niin suosittu, että jono oli pitkä jo puoli tuntia ennen keikan alkua.

Kovin keikka oli latvialaisen Oranžās Brīvdienazin. Suurin osa yleisöstä tuskin oli yhtyeestä ikinä kuullutkaan, mutta niin vain meno oli kuin moukarihäkissä.

Sellainen koko festivaalikin oikeastaan on. Ei siitä moni tiedä, mutta kun tutustuu, on vaikea olla pitämättä.

Naamat sai myös monen raavaan miehen itkemään. Kyyneleet virtasivat kun kuoro Ylioppilaskunnan laulajat lauloi sunnuntaina aamupäivällä Finlandia-hymnin. Liekö herkkyys johtunut laulusta vai juhlien loppumisesta.