Siirry pääsisältöönSiirry hakuun
Siirry sivupalkkiinSiirry alaosaan
  • Hupeneva jäätikkö huolettaa Arktisen keskuksen johtajaa

    ROVANIEMI (MT)

    Pitäisikö arktisista alueista olla huolissaan vai innoissaan?

    Arktisen keskuksen johtaja Timo Koivurova on mietteliäs. Ilme kertoo, että juuri nyt hän on huolestunut.

    ”Lumi ja jää reagoivat herkästi ilmastonmuutokseen.”

    Arktisen merialueen jääpeite oli Nasan satelliittikuvia hyödyntävän yhdysvaltalaisen tilastokeskuksen mukaan viime talvena ennätyspieni.

    Kun vertailuna käytettiin vuosien 1981–2010 mittaustietoja, viime vuonna jääpeite oli 1,1 miljoonaa neliökilometriä tavallista pienempi. Jääpeitteestä on kutistunut kolme kertaa Suomen pinta-alaa vastaava alue.

    ”Mallinnuskartat ovat huolestuttavia. On ennustettu, että 2030–2080 mennessä monivuotinen jää sulaa kokonaan”, Koivurova sanoo.

    Hänen mukaansa sulamistahti riippuu paljolti Pariisin ilmastokokouksen päätöksistä.

    Koivurovan mielestä on ollut kiinnostavaa seurata Yhdysvaltain toimintaa Arktisen neuvoston puheenjohtajana.

    ”USA on ollut aktiivinen ilmastonmuutoksen vastaisessa taistelussa. Pariisissa nähdään, miten tämä toteutuu.”

    Puhetta on ollut muun muassa sopeutumisrahastosta arktiselle alueelle.

    Puheenjohtajuus siirtyy Suomelle vuonna 2017. Siihen valmistautuminen työllistää jo Arktista keskusta.

    ”Huomio on silloin Suomessa”, Koivurova toteaa.

    Esillä on ainakin ympäristöteemoja, kuitenkin tasapainossa talouden kanssa.

    Arktinen neuvosto perustettiin 1996 parantamaan yhteistyötä arktisen alueen valtioiden välillä. Neuvostossa käsitellään alueen hallitusten ja ihmisten kohtaamia ongelmia.

    Jäsenmaita ovat Yhdysvallat, Kanada, Islanti, Norja, Ruotsi, Suomi, Tanska ja Venäjä.

    Koivurovan johtama Arktinen keskus puolestaan on kansainvälinen tiedelaitos, joka tutkii monitieteisesti ja viestii kansalaisille arktisista asioista. Se perustettiin vuonna 1989 ja sen pääkonttori on Rovaniemellä.

    Vaikka Suomen ja Venäjän välit ovat geopoliittisen kriisin vuoksi hieman viilentyneet, arktisella alueella on Koivurovan mukaan hyvä keskustelufoorumi.

    ”Venäjän kanssa käydään ihan normaalisti dialogia.”

    Koillisväylä Aasian pohjoispuolella lyhentäisi matkaa Atlantilta Tyynellemerelle 5 000–8 000 kilometriä. Se houkuttaa kauppaliikennettä, mutta Koivurovan mukaan sillä ei ole taloudellista potentiaalia vielä pitkään aikaan.

    ”Kiinan pitäisi investoida valtavasti, jotta se olisi vaihtoehto.”

    Nykyisin Koillisväylää pitkin pääsee elo–syyskuussa. Matka kuljetaan jäänmurtajien avulla.

    ”Venäjä ottaisi mielellään suuren siivun jäänmurrosta”, Koivurova uskoo.

    Koillisväylän sekä Pohjois-Amerikan pohjoispuolella kulkevan Luoteisväylän uskotaan kasvattavan merkitystään vuosien 2030–2040 tienoilla arktisen jään sulaessa.

    Koivurovan mukaan arktisella alueella on Suomelle taloudellisia hyödyntämismahdollisuuksia.

    ”Suomi on aina toiminut karuissa olosuhteissa. Monia asioita voisi brändätä.”

    Esimerkiksi turvallisen jäänmurron ja öljyntorjunnan saralla Suomella on osaamista, jota arvostetaan.

    Viime keväänä muun muassa Yhdysvaltain rannikkovartiosto vieraili Kemissä tutustumassa suomalaiseen öljyntorjuntakalustoon.

    Arktiseen öljyn- ja kaasunporaukseen Koivurova suhtautuu kuitenkin erittäin varauksellisesti. ”Jos öljyä pääsee jään sekaan, se olisi katastrofi arktiselle alueelle. Öljy ei haihdu, kuten lämpimillä alueilla vaan jää kiinni.”

    Pelastustoiminta on Jäämerellä erittäin vaikeaa.

    Öljyä poraa kaupallisesti Jäämerellä nyt yksi yhtiö, venäläinen Gazprom Petšoranmerellä.

    Arktisen öljynporauksen kannattavuus on juuri nyt huono, sillä öljyn markkinahinta on alhaalla. Öljynporaus on myös haitta yhtiön maineelle.

    Arktisessa keskuksessa yksi tutkimusosasto käsittelee alkuperäiskansojen oikeuksia.

    ”Saamelaisten kanssa on käynnissä törmäyskurssi. Tilanne on nyt kärjistyneempi kuin koskaan”, Koivurova arvioi.

    Hän on varovainen lausunnoissaan, sillä sanomisiensa vuoksi leimautuu helposti jompaan kumpaan leiriin.

    ”Keskeinen kiistakapula on, keitä saamelaiskäräjien vaaliluetteloon hyväksytään.”

    Korkein hallinto-oikeus hyväksyi syyskuussa 93 uutta henkilöä vaaliluetteloon. Saamelaiskäräjät haluaisi itse päättää, keille saamelaisen status myönnetään.

    Saamelaiskäräjät on vaatinut uusia vaaleja, jossa äänioikeutettuja olisivat ne ihmiset, jotka vaalilautakunta on saamelaisiksi hyväksynyt.

    Koivurova on huolissaan saamen kielten säilymisestä, kun saamelaiset ovat hajautuneet ympäri maata.

    ”70 prosenttia alle 10-vuotiaista saamelaislapsista asuu saamelaisten kotiseutualueen ulkopuolella.”

    Koivurova toivoo, että saamelaisuuteen liittyvää historiaa opetettaisiin nykyistä laajemmin kouluissa. Lapin yliopiston oikeustieteelliseen tiedekuntaan hän on ajanut saamelaisten oikeuksiin liittyvää kurssia.

    Vaikka arktisella alueella on paljon uhkia ja kiistakysymyksiä, Koivurova pitää aluetta rauhan tyyssijana.

    ”Media mystifioi arktisia asioita, kun niistä ei tiedetä. Jos joku tutkii öljyvaroja, se ei tarkoita heti öljyryntäystä tai sotaa.”

    Mahdollisuuksia Koivurova näkee ennen kaikkea matkailussa.

    ”Turismi on kestävä elinkeino Lapissa. Luontoa ja kohtuutta kunnioitetaan.”

    Suvi Niemi

    Avaa artikkelin PDF