Voiko mökin jättää ilman peruslämpöä tänä talvena? ‒ Rakenne ratkaisee, näin vaurio syntyy ja etenee kylmissä rakennuksissa

Yllättäen sydäntalvi ei ole lämmittämättömälle mökille kriittisin vaihe, vaan ongelmat syntyvät useimmin vasta keväällä.  Kuva: HANNU RAINAMO

Jouko Lommi on yksi sadoistatuhansista suomalaisista mökinomistajista. Laskentatavasta riippuen loma-asuntoja on 500 000–600 000, ja Lommin perheellä niitä on kaksi. Toisessa pidetään kohtuullisen korkeaa peruslämpöä, koska siellä käydään usein. Toinen puolestaan sijaitsee saaressa sähköverkon ulkopuolella, joten sen peruslämmittäminen on mahdotonta.

Lommi on eläkkeellä oleva rakennusinsinööri, joka kirjoitti asumisen julkaisuihin rakentamisesta ja remontoinnista pitkälle toistakymmentä vuotta. Hän on rakentanut, valvonut rakentamista ja opastanut muita neuvontainsinöörinä PRKK:ssa eli omakotirakentajia ja remontoijia neuvovassa yhdistyksessä.

Lommi rakensi mökin saareen 35 vuotta sitten. Se tehtiin pilareille, ja tolpparunkoiseen mökkiin asennettiin mineraalivillat seiniin, kattoon ja alapohjaan. Periaatteessa tällainen eristetty ja kylmillään talvisin olevan mökki on haavoittuvin olemaan kylmänä talvet, kun lisäksi meri-ilmasto koettelee kovalla kädellä.

Kaikesta tästä huolimatta rakennus on yhä terve kuin pukki. Kosteusongelmia ei ole, ja mökin sisällä tuoksuu keväällä terveeltä.

Mitä ihmettä, lämmitämmekö mökkejä turhaan?

Hurjien sähkönhintojen vuoksi monessa taloudessa mietitään, raaskitaanko mökissä pitää lämpöä talvella ja jos kyllä, montaako astetta. Toisaalta joudutaan miettimään, mikä on vaihtoehto. Meneekö kylmilleen jätetty loma-asunto homeeseen, ja joudutaanko korjauksiin kohta laittamaan kaksin verroin rahaa?

Harva asiantuntija suostuu sanomaan, että lämmön pitäminen rakennuksessa talvisin on usein turhaa. Jokainen mökki on yksilö ja vaatii oman harkintansa. Jonkinlaisia yleistyksiä kuitenkin voidaan tehdä.

Hirsimökki ilman lisäeristyksiä on helpoin tapaus.

”Hirrelle lämpötilanvaihtelut eivät ole ongelma, eikä se ole moksiskaan sisältä tai ulkopuolelta tulevasta ilmankosteudesta”, vahvistaa Lommi.

Hirsi todellakin on ihmemateriaali. Se varastoi ja luovuttaa kosteutta lahoamatta. Olemme nähneet ikivanhoja hirsirakennuksia ja vaaleiksi haalistuneita latoja, joissa laho loistaa poissaolollaan.

Meri on Jouko Lommille rakas elementti, ja hän rakensi mökin saareen 35 vuotta sitten. Kuva: Emma Salusjärvi

Suoraa kosketusta veteen mikään puu ei kestä. Siksi hirsikin lahoaa, jos katto valuttaa rakenteisiin tai perustukset ovat liian lähellä maata. Monissa mökeissähän esimerkiksi alimpia parruja on jouduttu vaihtamaan juuri tästä syystä. Kivijalka on liian lähellä maata, maa sokkelin ympärillä viettää perustuksiin ja ehkä vielä jonkinlainen pieni viidakkokin pitää seinähirsiä kosteina.

Hirsimökkien kylmälle arimmat rakenteet ovat ylä- ja alapohjassa, joissa on eristeitä ja muoviset höyrynsulut.

Tolpparunkoisissa mökeissä nämä rakenteet löytyvät lisäksi myös seinistä. Tolpparunkoisia mökkejä kutsutaan tavallisesti lautamökeiksi tai ”pitkästä tavarasta” tehdyiksi, ja useimmiten ne on eristetty kauttaaltaan mineraalivillalla. Silti niissäkin rakennevauriot ovat suhteellisen harvinaisia lämmityksen puuttumisen vuoksi.

”Näin on, jos rakenne on kunnossa eikä vesi pääse rakenteisiin. Meillähän on suuri määrä mökkejä sähköverkon ulkopuolella, eikä niitä ole edes mahdollista pitää lämpiminä talvella”, Lommi toteaa.

Suurin riski lämmittämättömän, tolpparunkoisen mökin rakennevaurioille ei suinkaan ole sydäntalvella vaan keväällä.

Eristetty rakennus on suunniteltu toimivaksi sen perusolettamuksen mukaan, että lämpö hakeutuu kohti kylmää eli vesihöyry kulkee mökin sisätiloista kohti ulkoilmaa. Muun muassa ihmisen toiminnasta syntyvän vesihöyryn pitäisi törmätä lähellä sisäpintaa olevaan höyrynsulkuun, jonka takana ovat tuuletusraot ja eristeet. Ulkovaipan on estettävä tuuli ja sade, mutta muuten rakenteen pitäisi harveta sisältä ulospäin mentäessä.

Keväisin rakenne alkaa kuitenkin toimia lämmittämättömässä mökissä päinvastoin. Aurinko lämmittää ulkoilmaa, mutta mökin sisällä on viileää. Vesihöyry alkaa liikkua ulkoa sisälle päin rakenteiden läpi ja törmää lopulta lähellä sisäseinää olevaan höyrynsulkuun.

”Mineraalivilla ei ime kosteutta vaan vesihöyry menee siitä läpi höyrynsulkuun ja kosteus valahtaa alas.”

Tällöin rakenteisiin alkaa muodostua kosteutta.

Aiemmin suositut purut tai nykyäänkin tarjolla olevat selluvillaeristeet sitovat kosteutta, joten ne ovat hieman turvallisempia. Ne yleensä kuivuvat, kun ilmat lämpenevät. Tarpeetontahan niidenkään on kostua, mutta hometta tulee harvemmin.

Kosteusongelmat eivät synny hetkessä, vaikka sisällä olisi viileämpää kuin ulkona.

”Aikaa on vaikea sanoa, eikä sitä ole oikeastaan edes tutkittu. Riski kuitenkin kasvaa, jos mökki on hyvin eristetty ja sisällä on pidemmän aikaa huomattavasti matalampi lämpö kuin ulkona”, Lommi sanoo.

Kesäisin rakenteet alkavat toimia väärin päin esimerkiksi silloin, kun tolpparunkoista rakennusta viilennetään helteillä ilmalämpöpumpulla.

”Ulkopuolella oleva vesihöyry pyrkii rakenteiden läpi sisälle, jos sisälämpö on vaikkapa 20 astetta ja ulkona esimerkiksi 26 astetta.”

Asiantuntijat ovat varoitelleet asiasta hellekesinä. Siitä kannattaa varoitella yhä painokkaammin, kun ilmasto jatkaa lämpenemistään ja viilennysjaksot pitenevät.

Sisätiloissa on siis järkevää pitää hieman korkeampaa lämpöä kuin ulkona. Lommi luultavasti tekisi myös omalla saarimökillään niin, jos siihen olisi mahdollisuus. Asia voidaan toteuttaa kuitenkin monella tavalla, ja eri vaihtoehtojen hintalaput ovat kovin erilaiset.

”Pörssisähkö yhdistettynä lämmityksen kauko-ohjaukseen voi olla hyvin järkevä vaihtoehto”, Lommi uskoo.

Jouko Lommin mökki saaressa on eristetty tolpparunkoinen rakennus, jollaisia yleensä kutsutaan lautamökeiksi. Kuva: Jouko Lommi

Yksi tapa on hyödyntää sähkön hinnan vuorokausivaihtelua. Mökkiä voisi lämmittää pörssisähköllä öisin, jolloin se on halpaa ja välillä lähes ilmaista.

”Silloinkaan ei tarvitse paahtaa mahdottomalla voimalla, ja päiväksi voi hyvin laittaa lämmityksen kokoaan pois päältä. Mökki varaa sen verran lämpöä yöllä, että se pysyy kyllä päivän riittävän lämpimänä.”

Järjestelmiin saa automatiikan, joka käynnistää lämmityksen tiettyjen tuntien ajaksi. Kehityksen alla on myös uuden sukupolven järjestelmiä, jotka kytkeytyvät päälle, kun sähkön hinta laskee tietyn rajan alapuolelle.

Jos kikkailu pörssisähkön hinnan vuorokausivaihtelulla ei kiinnosta, erinomainen vaihtoehto on kuivanapitolämmitys. Tällöin sisälämpöä pidetään automatiikan avulla aina hieman ulkolämpöä korkeammalla. Kaupallisia ratkaisuja on useita, eivätkä ne maksa paljon.

Kuivanapitolämmityksen ajatus on, että sisälläkin voidaan toisinaan käydä pakkaselle mutta silti rakenteet pysyvät kuvina. Vesihöyryn kulkusuunta pysyy aina sisältä ulospäin, kuten pitääkin.

Tässä mielessä se on jopa parempi kuin tasaisen alhaisen peruslämmön pitäminen jatkuvasti mökissä. Jos sisälämmöksi on säädetty vaikkapa viisi astetta, keväällä ilman lämpö kohoaa varmasti sen yläpuolelle ulkona eikä rakenteiden kostumisriskiä voi sulkea pois.

Tampereen teknillinen yliopisto on tutkinut kuivanapitolämmitystä ja sitä, kuinka suuri lämpötilaero sisä- ja ulkotilojen välillä tarvitaan. Mökkien rakenteet ja materiaalit vaihtelevat, mutta viiden asteen ero riittää aina – jos rakennus on tehty oikein ja hyvän rakennustavan mukaisesti.

Alhaisempi, kolmen asteenkin ero riittää, jos rossipohjan sisäpintaa ei ole käsitelty vesihöyryä läpäisemättömällä pinnoitteella, alapohjassa on hyvä tuuletus tai alapohjassa on maanvastainen, eristetty betonilaatta.

Monet pitävät tuulettuvaa rossipohjaa automaattisesti turvallisena. Tämä on totta erityisesti niissä tapauksissa, joissa maa mökin alla on kunnolla eristetty. Rossipohjakin voi homehtua ja jopa helposti, jos kylmä maa viilentää talvella alapohjaaja ja aiheuttaa sinne kosteutta.

Heikosti lämpöeristetty ja rakennevirheiden johdosta maakosteutta imevä betonilaatta on myös mökkikannassamme tyypillinen riskirakenne, joka lahottaa seinen alareunoja.

Tällöin ei välttämättä minkään peruslämmitys suojaa homevaurioilta. Puutteen korjaaminen on käytännössä liki mahdotonta, sillä se vaatisi rakennuksen nostamista ilmaan, betonin piikkaamista pois ja uuden perustuksen tekemistä aiempaa paremmin.

Kolmen asteen lämpötilaero saadaan noin 5–10 Watin lämmitysteholla neliötä kohti. Laskennallisesti 72 neliön mökki vaatisi siis 360–720 Watin lämmitystehoa. Vaihtelu on suurta, sillä suuresti eroavat mökitkin tiiveydessä, lämmöneristeissä ja ilmanvaihdossa.

Ylä- ja alakertaan kannattaa laittaa omat patterinsa, jotta lämpö jakautuu tasaisesti.

Toisinaan sisätilojen alhainen peruslämpö esimerkiksi kuivanapitolämmityksen tai yösähkön avulla tuo riskejä.

Lommi muistuttaa, että osassa mökkikantaa vesijohdot on tehty rakenteiden sisään. Jos sisälämpö pääsee kovin alas, ulkoilman kylmyys voi päästä rakenteisiin ja rikkoa johdot.

”Tällaisissa tapauksissa on vaikea sanoa alinta turvallista peruslämpöä. Nykyisin vesijohdot asennetaan suojaputkiin tai tehdään pintavetoina, ja sellaisiksi ne kannattaa remontin yhteydessä vaihtaa.”

Mukavuudet tuovat iloa mutta myös huolta. Kodinkoneiden valmistajat saattavat edellyttää, että takuun säilymiseksi tiettyä sisälämpöä. Lisäksi esimerkiksi pyykinpesukonetta voi olla vaikea tyhjentää vedestä riittävän hyvin.

Tällöin voisi pohtia, voisiko herkkiä kodinkoneita siirtää talveksi johonkin hieman paremmin lämmitettävään pieneen tilaan.

Kuivanapitolämmitys on myös hieman hankala myös silloin, jos mökillä tahdotaan piipahtaa talvella aika ajoin. Viikonloppu menee helposti lämmittäessä. Ja kun hirret ovat lopulta varanneet itseensä lämpöä, onkin aika lähteä pois. Tässäkin automatiikka ja etäohjaus ovat ratkaisu: tietokoneella tai puhelimella otetaan yhteys järjestelmään ja aletaan nostaa lämpöä jo hyvissä ajoin ennen mökille saapumista.

Vaan palataanpa vielä sähköttömiin mökkeihin ja heihin, jotka päättävät tarkoituksellisesti jättää mökin kylmäksi ensi talvena. Miten Jouko Lommi suojelee oman mökkinsä rakenteita pienillä asioilla, kun hän syksyisin jättää sen kylmilleen?

”Ilmanvaihto on tärkeää. Vastakkaisilla sisäseinillä on hyvä olla ilmanvaihtoräppänät ja pitää ne auki. Samoin hormi kannattaa jättää jonkin verran auki, jotta ilma vaihtuu.”

Jos hormin päälle ei ole asennettu piipunhattua, sellainen kannattaa kehittää talven ajaksi hätätilassa vaikkapa tiiliskivin ja vesivanerilla: kosteus pysyy loitolla hormista mutta silti ilma kiertää mökissä.

Samoin tarpeen on viimeinen silmäys ulkovaippaan, ennen kuin hyvästelee mökin. Onhan katto kunnossa? Pitäväthän ikkunat?

Tällä tavoin keväällä mökille tulijaa tervehtii raikas ilma eikä se mummonmökin tuoksu, joka saattaa jostakusta tuntua nostalgiselta mutta jonka todennäköisin lähde on vähemmän sympaattinen.

”Kyllä se haju useimmiten tulee kostuneista eristeistä.”