Kohtuullisesti kohti joulua

On lohdullista huomata, että vuosien varrella myös jouluvalmistelut ovat helpottuneet. Armollisuus itseä kohtaan on lisääntynyt ja kohtuullisuudesta on tullut aidosti hyve.

Myötätuntoa tuntien muistelen aiempaa itseäni, joka kaiken muun elämän pyörityksen puristuksessa yritti rakentaa täydellistä joulua. Ennakko-odotusten ikeessä kaiken piti olla just eikä melkein.

Yli sadan omista valokuvista teetetyn joulukortin sijaan tänä vuonna maailmalle lähtee kolmisenkymmentä kaupasta ostettua. Lista, johon aikoinaan pidin kirjanpitoa joulukorteista, on hiutunut ja repaleinen. Nostalgiaa pikemminkin kuin mikään muistilista.

Piparkakkutalo syntyy tänä vuonna, jos intoa ja aikaa riittää. Huteria Muumitaloja on nähty, ja parempiakin tekeleitä, mutta varmaksi en ole mitään lapsille luvannut. Pipareita on sentään jo leivottu, valmistaikinasta.

Itse tehdyt lanttu- ja porkkanalaatikot ovat jääneet historiaan. Mitä järkeä, kun ei niitä kukaan edes syö? Imelletyn perunalooran sentään teen itse, mummon tyyliin, mutta määrä on vähentynyt neljännekseen, eli sellaiseksi, että kun muut ottavat sitä sen kohteliaisuuslusikallisen, jaksan itse syödä loput tapaninpäivän iltaan mennessä.

Kinkku säilyy kunkkuna, ja ajatuskin ylikypsyneestä, puoli vuorokautta muhineesta aarteesta saa sylkirauhaset herumaan.

Joulun menu kootaan tänäkin vuonna ruokailijoiden toiveiden mukaan. Eniten kannatusta keskustelussa sai ankeasti paahtoleipä. Martta-kruununi himmeni merkittävästi tämän demokraattisen päätöksen myötä.

Kaappeja en edelleenkään joulun alla siivoa, viikkosiivous saa luvan riittää. Joulusaunaan on sentään vihtoja kuivattuna. Koulun joulukirkkoon tai joulujuhlaan ei tänäkään koronavuotena pääse, kertoi masentava Wilma-viesti. Kauneimpiin joululauluihin kenties, koronapassia kirkon ovella portsarille vilauttaen.

Iso osa lahjoista on jo paketissa, yksi ostosreissu kalenteriin merkitty ja muutamia nettitilauksia luvassa. Aina niitä on yllin kyllin, vaikkei joulupukkiin meillä usko enää edes nuorimmainen. Paketointiin panostan saajan mukaan: jos tiedän kääreen tulevan revityksi silmänräpäyksessä, en pahoita mieltäni, kun paketointiin on käytetty saman verran aikaa.

Joulukoristeet on karsittu jo useampi vuosi sitten. Muutamat jouluvalot ja lasten tekemien tonttujen armada pääsivät esille jo ensimmäisten adventtien aikaan. Kuusi haetaan omasta metsästä jouluviikolla, koristellaan ennen joulua ja karistellaan joulun jälkeen.

Ja siinä se. Joulu tulee joka tapauksessa. Mitä stressittömämmin, sen mukavampi kaikille osapuolille.

Kirjoittajan joulumieli on hyvä, vaikkei joulua rakennetakaan enää veren maku suussa.