Perimätieto johdatti mökkiläisen autiokylään – löytyykö kirkon kello tänä kesänä?

Historiapolkuun on käynyt tutustumassa satoja ihmisiä, vieraskirja paljastaa. Kalmiston 700 haudasta on tutkittu vasta 13. Kuva: Paula Liesmäki

Papinniemen autiokylässä Uukuniemellä menneestä muistuttavat enää muutamat vaatimattomat kiviröykkiöt ja kiviaidat.

Osaksi juuri kivien takia alue onkin ainutlaatuinen.

Papinniemen kirkonkylä poltettiin 1600-luvun puolivälissä. Silloin ortodoksikarjalaisten asuttamalla seitsemän hehtaarin laajuisella alueella oli kirkko hautausmaineen, pappila ja useita talonpoikaistiloja.

"Kylästä on lähdetty vauhdilla. Tavarat on jätetty niille sijoilleen", kertoo Vasukkaiden eli Uukuniemen vapaa-ajan asukkaat ry:n varapuheenjohtaja Mirja Ulmanen.

Autiokylä on säilynyt myöhemmältä maankäytöltä hämmästyttävän hyvin – mikä ihmetytti arkeologeja, kun aluetta käytiin tutkimaan reilut 300 vuotta sen autioitumisen jälkeen.

Vasukkaat avasi kaksi vuotta sitten historiapolun. Polun tekstit kertovat autiokylän vaiheista, rakennuksista ja tavoista.

Polulla vieraillessa mieleen tulee ajankohtaisia kysymyksiä. Miten sopeudutaan olemaan yhdessä? "Jonkun on pakko lähteä", sanoo Ulmanen.

Papinniemi autioitui ruptuurisodan loppuvaiheessa. Ruotsille kuulunutta Karjalaa miehittävät venäläisjoukot vetäytyivät Käkisalmen läänistä mukanaan ortodoksiväestöä laajoilta alueilta.

Ortodoksikarjalaisia alkoi muuttaa Käkisalmen Karjalasta itään, kun alue joutui Ruotsin valtaan 1617. Muuttoon ajoivat raskas verotaakka ja ortodoksien Karjalassa kokema uskonnollinen epätasa-arvo. Idässä odotti verovapaus.

40 vuodessa Uukuniemeltä muutti itään 2 000 henkeä, erityisesti Tverin Karjalaan ja Valdain alueelle Moskovan luoteispuolelle.

Tyhjiksi jääneille tiloille muutti luterilaisia Savosta, erityisesti Savonlinnan seudulta, sekä nykyisen Etelä-Karjalan eteläosista ja Karjalan kannakselta.

Vanha kirkonkylä sai uinua mullan alla pitkään. Uukuniemellä liikkui perimätietoa, että niemessä on aarre.

Vuonna 1993 mökkiläinen Olavi Ahokas löysi sen metallinilmaisimella. Autiokylän kalmistoon oli kätketty kuoppaan 10 kiloa kolikoita: noin tuhat ruotsalaista kupari- ja hopearahaa sekä yksi venäläinen hopearaha.

Kymmenen taalerin arvoisella summalla olisi 1650-luvulla saanut yhden tai kaksi tynnyriä ruista.

Läheltä löytyi myös rautainen kirkonkellon kieli, kuusi kiloa ja 45 senttiä.

Tarinoiden mukaan kirkon kello on upotettu Pyhäjärveen. Sukeltajatkaan eivät ole sitä löytäneet, Ulmanen kertoo. Nyt hän on saanut vinkin Kelloluodosta – löytyisikö kello tänä kesänä?

Papinniemeä tutkittiin arkeologisin kaivauksin 1995–2007 Turun yliopiston tutkimushankkeessa.

Kylän varakkaimman talonpojan vauraus ei perustunut peltoihin, vaan kaskiin. Ortodoksikarjalainen talon isäntä Trohima Iivananpoika oli 1637 verottajan mukaan pitäjän varakkain tai toiseksi varakkain talonpoika.

Iivananpojan perheen kokonaiskylvömäärästä vain 4,4 prosenttia kohdistui vakituisiin peltoihin. 1637 talossa korjattiin verokirjan mukaan kaskimailta satoa 4 100 lyhdettä leipäviljaa ja 400 lyhdettä kauraa.

Peltojen laajuus oli kylässä keskimäärin 0,6 hehtaaria.

Trohima Iivananpoika muutti 1600-luvulla Venäjälle tuhansien muiden ortodoksikarjalaisten kanssa.

Alue joutui luterilaisen pappilan omistukseen ja 1800-luvulla osaksi lähimmän maatilan maita. Nyt historiapolku kiemurtelee yksityisillä mailla.

Autiokylässä menneestä muistuttavat kivet. On pelloilta raivattuja röykkiöitä, pystyyn nostettuja hautakiviä ja vanhoja kiviaitoja.

Kahden hehtaarin alueella on ainakin sata raivausröykkiötä. Ne ovat syntyneet, kun peltomaalta on raivattu kiviä muokkaustöiden helpottamiseksi.

Kivikasoista on löydetty eläinten luita, Ulmanen kertoo. Lisäksi puukirkon paikalta on löytynyt nautojen pääkalloja. Ne kertovat, että kristinusko omaksuttiin Karjalassa vähitellen.

Kalmiston 700 haudasta on tutkittu vasta 13. Eräässä haudassa oli vainajan käteen laitettu pieni hopearaha. Se liittynee ikivanhaan uskomukseen manalan lautturista – hän vaati maksun lauttamatkasta.

Uukuniemi kuului ortodoksikarjalaiseen alueeseen, Käkisalmen Karjalaan. Polttohautauksesta luovuttiin vuoden 1100 vaiheilla.

Luterilaisen seurakunnan ensimmäinen kirkko rakennettiin Uukuniemen pitäjään 1600-luvulla kuuluneelle Kesälahdelle 1630.

Papinniemen Kirkkokalliolla kasvoi Alttaripetäjä, jota pidettiin vielä 1800-luvun lopussa mainiona uhripuuna.

Alueesta väitöstutkimuksen tehnyt arkeologi Ville Laakso esittelee Papinniemen autiokylän historiapolkua opastetulla kierroksella 13. heinäkuuta. Pirkko Fihlman itkee vanhan talonpohjan paikalla Matrin äidin itkun. Kierros alkaa klo 12.