Ekokylän asukas Fanny Torro pussittamassa lipstikkaa pestoa varten. Kuva: Petteri Kivimäki
Ekokylän elämäntapa kiinnostaa taas – ”Tänne saapuvan on sitouduttava ekologiseen elämäntapaan ja paikan kehittämiseen”
Tänä vuonna 25 vuotta täyttävä Keuruun ekokylä on yksi Suomen suurimmista ja vanhimmista ekoyhteisöistä. Kantavana filosofiana on yhteisöllisyys sekä elämä harmoniassa luonnon kanssa.Keuruu
Siru Kuusela (vas.), Hanna Keränen ja Suvi Tiihonen asuvat ja työskentelevät ekokylässä Keuruulla. Kuva: Petteri KivimäkiKumpuilevien peltojen, sankkojen keskisuomalaisten metsien ja auringossa välkehtivien vesistöjen lomassa kiemurteleva tie johtaa vanhan maatilan pihapiiriin.
Aurinkoisena kesäpäivänä historiallisen Kivijärven tilan sisäpihalla on elämää. Ruohikolla käyskentelee hevonen ja yhteisön jäsenet työskentelevät ulkosalla.
Kahdenkymmenenviiden vuoden ajan paikassa on toiminut yksi Suomen suurimmista ja vanhimmista ekoyhteisöistä. Vuonna 1997 perustettu Keuruun ekokylä on kestävän kehityksen ja yhteisöllisen elämäntavan arvoihin perustuva noin kolmenkymmenen hengen asuinyhteisö.
Ekokylän asukas Siru Kuusela muutti Keuruulle ekokylään ensi kerran jo kaksikymmentä vuotta sitten.
”Olen kaksinkertainen paluumuuttaja tänne. Välillä olen ollut muuallakin, mutta palannut aina takaisin”, Kuusela kertoo.
Kuusela ehti tutustua paikan alkuperäisiin perustajajäseniin, joista kukaan ei enää asu ekokylässä.
”Osa on erinäisistä syistä muuttanut muualle vuosien saatossa, ja sitten ihmiset ovat yksinkertaisesti tulleet vanhoiksi. Kahdenkymmenenviiden vuoden aikana monet ovat jo edesmenneet tai siirtyneet tuetun palveluasumisen piiriin”, Kuusela kertoo.
Ekokylälle on ominaista, että ihmisiä tulee ja menee. Asukkaaksi päästäkseen on läpäistävä noin puolen vuoden mittainen tutustumis- ja koeasumisjakso. Sen jälkeen pääsee mukaan yhteisöön, jos kaikki sen jäsenet hyväksyvät uuden tulijan.
”Osa asukkaista viihtyy pidempään ja osalle tämä on lyhyempiaikainen koti”, Kuusela toteaa.
Hanna Keränen on tuoreempi tulokas. Hän muutti Keuruulle pari vuotta sitten.
”Tänne tullakseen ei tarvitse tehdä investointeja, vaan täällä ollaan vuokralla. Asukkaaksi päästäkseen on kuitenkin tultava asukaskokouksen hyväksymäksi kuuden kuukauden koeajan jälkeen. Se on tärkeää, sillä tämä on ihmisten koti ja kylässä asuu myös lapsia”, Keränen sanoo.
”Tänne saapuvan on sitouduttava ekologiseen elämäntapaan ja paikan kehittämiseen”, Kuusela summaa.
Ekokylässä on nollatoleranssi huumeiden käytölle. Kännäämistä ei myöskään sallita, mutta omassa asunnossa saa nauttia alkoholia kohtuudella.
”Yhteisössä on käytössä neljän k:n säännöstö. Älä kännää, kähmi, kähihöi tai käännytä. Kun näistä pidetään kiinni, on kaikilla mukavampaa”, Keränen kertoo.
Viime marraskuussa yhteisön jäseneksi tullut ja ekokylään asumaan asettunut Suvi Tiihonen saapui kolmivuotiaan lapsensa kanssa.
”Olen ollut vuosia aktiivinen kansainvälisessä ekokyläverkostossa”, jyväskyläläistaustainen Tiihonen kertoo.
”Muutin vuonna 2005 Kangasniemelle, jossa asuin isovanhempieni ja setäni kanssa. Tutkin omavaraista elämäntapaa ja kestävän elämän käytäntöjä sieltä käsin. Se oli tärkeä elämänvaihe, jolloin pääsin oppimaan valtavasti ylisukupolvista tietotaitoa.”
”Sosiaalisena henkilönä törmäsin kuitenkin siihen, että minun ei ole kaikin tavoin kestävää elää luonnon ympäröimänä, mutta ilman laajempaa sosiaalista verkostoa. Minulla oli tarve päästä elämään yhdessä muiden samantyylisestä elämäntavasta kiinnostuneiden kanssa”, Tiihonen kuvaa.
”Toisaalta halusin päästä kehittämään kestävän elämäntavan käytäntöjä. Se tuntui hyvältä paikassa, jossa muutkin ovat sitoutuneet samoihin arvoihin.”
Kuusela, Keränen ja Tiihonen ovat kaikki kantaneet huolta ympäristöasioista jo vuosia.
Ekokylän asukkaat ovat havainneet, että viime aikoina entistä useampi on kiinnostunut ekologisesta yhteisöasumisesta maaseudulla.
”Uskoakseni ekologinen yhteisöasuminen kiinnostaa enemmän, koska aikakautemme kriisien kautta entistä useampi herää siihen tosiasiaan, että nykyaikainen elämä ei olekaan niin kestävällä pohjalla”, Tiihonen pohtii.
Ekologisuus ja luonnonläheinen elämäntapa näkyy ekokylän arjessa monin tavoin. Kyläläiset viljelevät itse suuren osan juureksistaan. Kivijärven tilan peltoja vuokraa luomuviljelijä.
”Teemme viljelijän kanssa läheistä yhteistyötä ja voimme myös itse vaikuttaa siihen, mitä pelloilla kunakin vuonna kasvaa. Tänä vuonna viljelyssä on muun muassa öljyhamppua ja herneitä, sekä toiveestamme myös härkäpapua ja kauraa”, Suvi Tiihonen sanoo.
Erityisesti palsternakan, valkosipulin, härkäpavun ja kurpitsan viljelyyn on panostettu kyläläisten omin voimin vuosikausia. Yrteissä kylä on omavarainen.
Ekoyhteisön verkkosivuilla kerrotaan, että tavoitteena on mahdollisimman pitkälle menevä omavaraisuus ruuantuotannossa. Käytännössä omavaraisuudesta ollaan kuitenkin vielä sangen kaukana, mutta omavaraisuuden astetta pyritään kasvattamaan.
”Lisäksi tilaamme tänne ruokaa luomutukusta. Ekokylässä syötävä ruoka on pääosin kasvispainotteista, mutta emme myöskään kiellä sekasyöntiä. Täällä asuvat saavat toki vapaasti itse käydä kaupasta hakemassa haluamaansa ruokaa, myös lihaa”, Kuusela sanoo.
Hanna Keräsen mukaan ekokylän omavaraisuusaste on korkeimmillaan syksyisin, kun juuressato valmistuu.
Tilaan kuuluu yhteensä 50 hehtaaria peltoa ja metsää.
”Emme harjoita metsätaloutta, vaan metsien annetaan kasvaa kestävän metsätalouden suunnitelman mukaisesti. Läheinen koivikko ei ole suojeltu. Sieltä haemme omat tarvepuumme. Polttopuita haetaan koivikosta ja hyödynnämme myös tuulenkaadot”, Keränen kertoo.
Antti Lumus on asunut toistakymmentä vuotta ekokylässä. Hän rakentaa moduulitaloja työkseen ja asuu sellaisessa. Lumuksella on myös kanala, jonka munat hän myy ekokylän ruokaosuuskunnalle. Koira on nimeltään Jalo. Kuva: Petteri KivimäkiVanhaan Kivijärven tilaan kuuluu runsaasti rakennuskantaa, jonka kunnosta ja ylläpidosta ekokylän asukkaat huolehtivat.
Vanhassa tilan päärakennuksessa on neljä asuntoa. Asuntoja on myös uudemmassa rivitalossa, yhteistalolla sekä entisen työlaitoksen majoitusrakennuksessa, yhteensä useita kymmeniä.
”Vuokrat täällä ovat sangen edullisia. Kaikki asuvat täällä samassa pihapiirissä, kuten vanhassa maaseudun kyläyhteisössä asuttiin. Ekologisuuden ohella myös yhteisöllisyyden kaipuu on monille syy liittyä yhteisöömme”, Kuusela pohtii.
Pihapiirissä on asuinrakennusten lisäksi väentupa, jossa järjestetään kokouksia ja juhlia. Se toimii myös harrastetilana.
”Täällä on myös navetta, maatalousvarasto, aittarakennuksia, paja, kaksi rantasaunaa, vilja-aitta ja mylly. Yhteensä 30 erillistä rakennusta. Kyllä näiden kiinteistöjen kanssa hommaa riittää”, Kuusela sanoo ja naurahtaa.
Ekokylässä on vuosien saatossa pilotoitu erilaisia uusiutuvan energian kokeiluja.
”Nyt paikka pyörii hake- ja tuulisähköllä. Lisäksi kivitalon katolla on aurinkokeräimet. Ja kannattaa muistaa, että olemme täällä täysin paskaomavaraisia. Tarvitsemamme lannoitteet löytyvät omasta takaa ja lähialueilta”, Keränen lohkaisee.
Ekokylässä asustaa ihmisten lisäksi vuohia, kanoja, kukkoja, hevosia, kissoja ja koiria.
”Vaikka yhteisö on tiivis, kaikilla on omat rahat. Ekokylän alueelle on vuosien varrella syntynyt myös yritystoimintaa”, Kuusela kertoo.
Ekokylässä rakennetaan trailereiden päällä liikkuvia minitaloja, tehdään käsitöitä sekä tarjotaan erilaisia luonnonmukaisia hoitoja. Ekokylässä toimii myös yksityinen perhepäivähoidon yksikkö.
Suvi Tiihonen korostaa, että ekokylässä toimiva yhteisö tarjoaa pohjan oppia ja kehittää luonnonmukaista elämäntapaa.
”Oma intohimoni on permakulttuuri, jota haluan sekä tutkia, että opettaa käytännön tasolla”, hän kertoo.
Keuruun ekokylässä järjestetään 2.–4.9.2022 Humussymposium, johon kuuluu muun muassa luentoja ja työpajoja maaperän kemiasta ja mikrobien toiminnasta.
Keuruun ekokylässä asuu 35 henkeä. Kuva: Petteri KivimäkiJuttu on julkaistu elokuun Kantrissa.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
