
CCR saapui Eurooppaan menestyksensä huipulla – listahittejä tahkonneen yhtyeen kulisseissa kuitenkin kyti
Yhdysvaltalainen rockyhtye Creedence Clearwater Revival teki vuonna 1970 uransa huipulla odotetun kiertueen Euroopassa. Kuten The Beatlesissa, johon yhtyettä verrattiin, myös CCR:n riveissä kyti eripuraa.
Vielä yhdessä koossa. Vasemmalta oikealle: Dough Clifford, Tom Fogerty, John Fogerty ja Stu Cook kiersivät keväällä 1970 Euroopassa. Kuva: YleKun legendaarinen rockyhtye Creedence Clearwater Revival, tutummin myös CCR, saapui ensi kertaa Eurooppaan huhtikuussa 1970, oli bändi uransa huipulla. Jopa The Beatlesiin verrattu ilmiö tavoitti yleisön Berliinissä, Tukholmassa, Rotterdamissa, Pariisissa ja Lopulta Lontoossa.
Nyt yli 50 vuotta myöhemmin keikka Lontoon Royal Albert Hallissa nähdään ensi kertaa kokonaisuudessaan ja digitalisesti restauroituna. Travelin’ Band: CCR Royal Albert Hallissa -dokumentin on ohjannut musiikin parissa ennenkin viihtynyt ohjaaja Bob Smeaton. Kertojaäänenä toimii näyttelijä Jeff Bridges.
Dokumentti niputtaa CCR:n siihenastisen matkan perustamisesta ensimmäisen Euroopan kiertueen kohokohtaan, Lontoon Royal Albert Hallin konserttiin. Yhtyeen taru sillä kokoonpanolla oli jo loppusuoralla, mutta sitä tuskin jäsenet vielä varmaksi tiesivät.
”Riitasointuja syntyi usein”, toteaa yhtyeen basisti Stu Cooks dokumentissa haastattelijan leikkimieliseen kysymykseen siitä, sujuiko kiertue sopusoinnussa.
Amerikan Beatlesiksikin kutsuttu CCR sai alkunsa vuonna 1959. Ensin oli neljä poikaa El Cerriton pikkukaupungissa Californiassa sekä The Blue Velvets -yhtye. John Fogertyn, Dough Cliffordin ja Stu Cookin perustamaan yhtyeeseen liittyi pian mukaan myös Johnin veli Tom.
Eri nimiä läpikäynyt yhtye otti vuonna 1968 käyttöönsä nimen Creedence Clearwater Revival. Laulajaksi siirtyi myös omalla soolourallaankin myöhemmin laulajan menestynyt John, jonka ääni on ehkäpä tarttuvien kitaraosuuksien lisäksi yhtyeen musiikin tunnistettavimpia piirteitä.
Vuosien saatossa roolit ja instrumentit bändin sisällä vaihtuivat. Eri nimiä läpikäynyt yhtye otti lopulta vuonna 1968 käyttöönsä nimen Creedence Clearwater Revival.
Royal Albert Hallin keikkaan oli ladattu paljon odotuksia. 15 minuutin loppuaplodit puhuivat puolestaan. Kuva: YleCCR:n suosion salaisuudeksi on veikattu yhtyeen tavallisuutta ja maanläheisyyttä. Ryhmä flanellipaitaisia nuoria miehiä oli raikas tuulahdus purkkapopiksikin kritisoidun, tuotetun pop-ja rock-musiikin kentällä.
Valtataistelu ja näkemyserot koituivat lopulta yhtyeen kohtaloksi. Seuraavana vuonna Euroopan kiertueesta nelikosta tuli trio, kun Tom lähti soolouralle. Lopulta myös John jätti yhtyeen.
CCR:n salaisuudeksi on veikattu yhtyeen tavallisuutta ja maanläheisyyttä. Ryhmä flanellipaitaisia nuoria miehiä oli raikas tuulahdus purkkapopiksikin kritisoidun, tuotetun pop-ja rock-musiikin kentällä.
John Fogertyn menestyksekäs sooloura poiki myös absurdin oikeusjutun. CCR:n levy-yhtiön mielestä osa miehen soolotuotannosta kuulosti liikaa CCR:ltä. Ei sinänsä ihme, olihan CCR:n kappalaista suurin osa Fogertyn kynästä. Mies kuitenkin voitti absurdin oikeusjutun.
Jotain silti jäi hampaan koloon ja Fogerty tiettävästi vältteli CCR:n kappaleiden esittämistä soolouransa aikana, ja otti niitä jälleen ohjelmistoonsa vasta 90-luvulla.
Yle Teema & Fem torstai klo 21.50 ja Yle Areena 30.12.2024 saakka
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat




