Onko sinulla kirpputorilla Hannu Hanhen vainu? Vaikkei olisi, omasta kotikirppiksestä löytyy maksutta vaatteita omille ja joskus myös ystävien lapsille
Mummo opetti kolumnisti Terhi Peltokorvelle, että vaatteita tehdään vain tarpeeseen ja vanhasta voi tehdä uutta.
Nuoret voivat nykyisin kiertää kirpputoreja itsekseenkin, Terhi Peltokorpi havainnoi. Makutuomarina ja maksajana voi toimia kännykän kautta. Kuva: Joel RosenbergKolmelta puuttuvat oikean kokoiset kengät ja kahdelta takki. Neljällä on kauteen sopivat hanskat hukassa, ja joka toisella housujen kasvunvara on kadonnut mystisesti. Vuodenajan vaihtuminen on suurperheessä pienen kaaoksen paikka.
Kuinka monena keväänä lapseni onkaan lähtenyt päiväkotiin talvihaalarissa, kun sää on vaihtunut yhtäkkiä talvesta melkeinpä suoraan kesään? Huono äiti -tunnelman tavoittaa myös ensilumen sataessa ja lämpötilan painuessa pakkaselle, kun lapsi lähtee kouluun syystakissa.
Vasta 24 vuoden äitiyden jälkeen olen hoksannut, että kalenteriin pitäisi merkitä joka kvartaalille muutama ilta vaatteiden päivittämiseksi vuodenaikaan sopiviksi. Varaus on erityisen tarpeellinen syksyn taittuessa talveksi ja kevään valon voittaessa talven pimeyden.
Ensimmäiseksi tarkistetaan vaatehuoneen ylähylly ja suostutellaan perheen pienempiä hyväksymään isompien sisarusten vanhoja vaatteita käyttöön. Valinnanvara on rajoitetumpi kuin vaatelainaamossa. Sellainenkin kotoa tosin löytyy. Teinien kasvaessa vanhempiensa mittoihin voi aamulla todeta lempivillapaidan kadonneen jo vaatekaapin hyllyltä.
Iltoja tarvitaan myös vaatteiden ompeluun, vaikka kaupan vaatteiden kustannus-hyötysuhde olisi parempi. Pikkupoikien silmien loiste korvaa vaivan monikertaisesti. Ompelutaito ei tänä päivänä onneksi ole perheenemännän välttämätön hyve, kuten oli vanhempieni lapsuudessa.
Harmikseni olen todennut, että minulla ei ole pettämätöntä vainua ja Hannu Hanhen tuuria kirpputoriaarteiden löytämiseen.
Jo mummolan yläkerrassa pääsin seuraamaan, kun mummo polki Singeriä ja neula sujahteli kankaiden läpi ommellen kestävää tikkiä mekkoihin ja työhousuihin. Nappilaatikon kätköistä löytyi aarteita ja saimmepa kokeilla myös ompelemista.
Mummo opetti, että vaatteita tehdään vain tarpeeseen ja vanhasta voi tehdä uutta. Mummolan kylmältä vintiltä lapsena löytämämme vaatteet oli tehty hyvistä kankaista, ja ne kestivät kovaa käyttöä. Nekin saivat toisen elämän räsymatoissa.
Harmikseni olen todennut, että minulla ei ole pettämätöntä vainua ja Hannu Hanhen tuuria kirpputoriaarteiden löytämiseen. Omalta kotikirpputorilta sen sijaan löytyy maksutta vaatteita omille ja joskus myös ystävien lapsille.
Kuvaton musta peruslinjainen lastenvaate lienee ison perheen vanhemman suosikki pitkäikäisyytensä vuoksi. Musta on yleensä kaikille kelpaava väri, ja puuttuvat kuvat eivät ärsytä ketään.
Perheen teineillä riittää vielä aikaa ja voimia kiertää kaikki pääkaupunkiseudun kaupat ja kirppikset löytääkseen sopivan takin. Onneksi äitiä ei pyydetä, eikä aina edes haluta, mukaan kierrokselle. Makutuomarina ja maksajana voi toimia mainiosti etänä somen ja maksusovellusten avulla.
Kirjoittaja on Helsingin kaupunginvaltuutettu (kesk.), suurperheen äiti ja metsänomistaja.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
