Ei maalaisromantiikkaa, muttei keinotekoista ankeuttakaan – Joel Karppasen valokuvateos Karinkannan kylästä ravistelee mummolamuistoja

Joel Karppasen näyttely on Pohjoisessa valokuvakeskuksessa vielä tämän viikonlopun. Kuva: Pekka Fali

Koira on ihmisen paras ystävä. Kuvassa Martti ja Pepe. Kuva: Pekka Fali

”Usein maaseutua kuvataan romantisoivalla otteella tai sitten kuppaisena ja hassuna, jossa ankeus on estetisoitu.”

Valokuvaaja Joel Karppanen, 25, halusi kuvata maalaiskylän sellaisena kuin se on juuri nyt.

”Mummolamuistot ja kansallisromantiikka ovat iskostuneet suomalaisten mieliin”, Karppanen toteaa. Siksi hän halusi tuoda esille kylän eloa realistisesti mutta lämminhenkisesti.

Karppanen kuvasi Siikajoen kunnassa Pohjois-Pohjanmaalla sijaitsevaa Karinkannan kylää ja sen ihmisiä kahden vuoden ajan. Kuvista syntyi valokuvateos Suomalainen pastoraali.

Kahdensadan asukkaan Karinkanta valikoitui kuvauskohteeksi, koska siitä on tullut Karppasen toinen koti hänen äitinsä muutettua sinne vuonna 2011.

Osa kuvattavista löytyi ovia kolkuttelemalla ja osa Karppasen äidin miehen ja muiden tuttujen kyläläisten kautta.

Kuvista välittyy luottamus ja molemminpuolinen kunnioitus. Ruutuja ei ole räpsitty kiireellä.

Karppanen kuvaa filmille.

”Olen rauhaton persoona. Filmille kuvatessa täytyy rauhoittua, kaivaa esiin jalustat eikä vain räiskiä menemään. Siinä on oma henki, jota ei saa digillä.”

Suomalainen pastoraali on Karppasen mukaan saanut hyvän vastaanoton. Moni tunnistaa kuvissa oman kotipaikkansa, sillä teoksessa ei ole liian selviä maamerkkejä. Se voisi olla melkein mistä tahansa suomalaisesta pikkukylästä.

Ilmakuva pihapiiristä maalaistalon seinällä, tyhjäksi jääneen kyläkaupan ikkuna. Lumen peittämät heinäpaalit, kuutamo lakeuden yllä.

Karppanen antaa haastattelun kulttuuritalo Valveella sijaitsevassa Pohjoisessa valokuvakeskuksessa, joka on hänelle tärkeä paikka.

”Minulle oli tärkeää, että ensimmäinen iso yksityisnäyttely tulee Ouluun”, hän sanoo.

Karppanen kävi jo 11-vuotiaana Valveella elokuvakerhossa. Hän kertoo haaveilleensa jo pitkään, että jonakin päivänä hänellä olisi siellä oma näyttely.

Karppanen syntyi Rovaniemellä ja kasvoi Oulussa. Hän on asunut myös Torniossa ja nyt Kemissä.

Taitelija kuvailee potevansa tietynlaista juurettomuuden tunnetta, mutta mieltää itsensä vahvasti pohjoisen pojaksi.

Elokuvien tekeminen on ollut Karppasen intohimo aina. Valokuvaajaksi hän päätyi puolivahingossa.

Karppanen opiskeli audiovisuaalista viestintää Oulun seudun ammattiopistossa Pikisaaressa.

”Inhosin pitkään valokuvausta, kun halusin vain tehdä elokuvia. Sitten opinnoissa piti valita joko valokuvauksen jatkokurssi tai koodaaminen. Kahdesta pahasta valitsin valokuvauksen”, hän naureskelee.

Kurssilla hän innostui valokuvauksesta Teija Soinin opissa ja pääsi sanomalehti Kalevaan kesätöihin.

Nyt Karppasta työllistävät omat taideprojektit sekä toimeksiannot eri medioille.

Valokuvateoksellaan Karppanen halusi määrittää uudelleen suhdettaan maaseutuun.

”Tulin ymmärtäneeksi, että koko Suomi on täynnä esteettisesti ja mentaalisesti liki identtisiä, omassa tilassaan hengittäviä Karinkannan kaltaisia välitiloja. Tulevia raunioita ja joutomaita, paikkoja, joita ei ole, jollei niitä katso.”

Joel Karppanen: Suomalainen pastoraali. 96 sivua. Maahenki, Musta Taide.

Valokuvanäyttely Pohjoisessa valokuvakeskuksessa (Hallituskatu 7, Oulu) 7.10. asti ja Helsingin ARTag Galleryssa 25.10. alkaen.