Kyläkoulut katoamassa? Kartta näyttää, paljonko kussakin maakunnassa on lakkautettu tai yhdistetty kouluja viime vuosikymmenellä

Ekaluokkalainen Jare Lindgren on aloittamassa koulutaipalettaan Kuivannon kyläkoulussa Orimattilassa. Koulu on ollu lakkautusuhan alla, mutta toistaiseksi se on kuitenkin saanut jatkaa. Kuva: Jarkko Sirkiä

Vielä vuosituhannen alussa alle sadan oppilaan peruskouluja oli Suomessa 2 228 kappaletta, joista jopa 1 527:ssa, eli lähes 70 prosentissa, opiskeli alle 50 oppilasta. Vuonna 2022 oli jäljellä enää 673 alle sadan oppilaan koulua ja noin puolessa niistä opiskeli alle 50 oppilasta.

Maassamme kukoistanut niin sanottujen kyläkoulujen runsas verkosto sai alkusysäyksensä vuonna 1898. Harvaan asutun Suomen kunnat velvoitettiin jakamaan alueensa koulupiireihin siten, että jokaisen oppilaan koulumatka sai olla enintään viiden kilometrin mittainen.

Asetuksen myötä koulujen määrä alkoi kasvaa, ja asetus sisällytettiin myös kaikkia lapsia koskevaan oppivelvollisuuslakiin vuonna 1921. Esimerkiksi vuosina 1880–1921 maalaiskansakoulujen määrä nousi neljällätuhannella koululla 457:stä 4 456:een.

Koulujen määrä jatkoi kasvuaan 1950-luvulle saakka. Kun suurten ikäluokkien viimeiset oppivelvolliset astuivat opintielle 1957, varsinaisia kansakouluja oli maalaiskunnissa 6 207 kappaletta. Niistä jopa 927 koulussa opetti vain yksi opettaja.

Vertailukohdaksi kansakouluja oli kaupungeissa vuonna 1957 vain 306 kappaletta. Koko maassa oli tuolloin noin 776 000 oppivelvollista, joista noin 521 000 asui maalaiskunnissa.

Peruskoulu-uudistus toteutettiin vuosina 1972–77. Vuonna 1977 peruskouluja oli Suomessa 4 882 kappaletta ja oppilaita niissä vajaat 642 000. Keskimäärin oppilaita yhdessä koulussa oli siis reilu 130.

Tuolloin kuntien tuli edelleen muodostaa koulupiirejä joko yksin tai naapurikuntiensa kanssa. Kunnat saivat myös edelleen avustusta valtiolta koulujen määrän mukaan. Tämä piti pienet kyläkoulut elinvoimaisina.

1990-luvun laman aikana valtion koulutusmenoja leikattiin, mikä aiheutti sen, että kunnat joutuivat karsimaan koulujen määrää. Vuoden 1993 uudistuksen myötä poistui myös esimerkiksi viiden kilometrin koulumatkarajoitus.

Kun vuonna 1990 Suomessa oli 4 869 peruskoulua, vuonna 2000 määrä oli jo tippunut noin kahdeksallasadalla 4 022:een. Oppilasmäärä kuitenkin pysyi melko vakaana koko 1990-luvun, reilussa 590 000:ssa.

Tutkimuksissa on nähty, että vielä 1990-luvulla voimassa ollut valtion tukijärjestelmä kannusti laajan kouluverkoston ylläpitämiseen. Valtionavustukset maksettiin korvamerkittyinä juuri koulutuksen järjestämistä varten.

2000-luvulla kyläkoulujen ahdinko alkoi toden teolla. Valtion pienkouluavustus lakkautettiin, ja valtionosuutta alettiin maksaa kunnille oppilasmäärien perusteella. Kunnat saivat myös alkaa käyttää rahan parhaaksi katsomallaan tavalla.

Vuonna 2010 peruskoulujen määrä oli jo alittanut 3 000 koulua.

Koulujen koko on sitä mukaa suurentunut, kun koulujen lukumäärä on vähentynyt. Vuonna 2019 noin joka yhdeksännellä alakoululaisella koulumatka oli kuitenkin edelleen alle viisi kilometriä. Toisaalta 5 800 peruskoululaisella matka oli 20–50 kilometriä.

Opetushallituksen (OPH) yliarkkitehti Roope Rissanen kertoo, että Suomen kouluverkolla teoreettinen lyhin etäisyys kahden koulun välillä on 12,5 kilometriä. Laskelmaa tosin vääristävät esimerkiksi asumattomat Lapin erämaa-alueet.

Oppilaitokset ovat 2010-luvulla alkaneet keskittyä suuriksi yhtenäiskouluiksi. Vuonna 2011 niitä oli Suomessa 347, ja vuonna 2020 niitä oli jo 471 kappaletta.

Rissanen pitää koulujen kokoa edelleen kohtuullisena, sillä noin 65 prosenttia kouluista on edelleen alle 300 oppilaan suuruisia.

Yli 700 oppilaan koulujen osuus on noin 6 prosenttia, ja Rissasen mukaan koulujen maksimaalinen koko, noin 1 000 oppilasta, on saavutettu. Tällaisia kouluja on alle prosentti.

Sitä, tulevatko pienet kyläkoulut häviämään, Rissanen ei lähde ennustamaan. Hän kertoo, että vastuu on opetuksen järjestäjillä, yleensä kunnilla.

Lähteet:

Anniina Nuttunen: Kyläkoulut Suomessa – Kirjallisuuskatsaus suomalaisia kyläkouluja käsittelevistä tutkimusartikkeleista (2019)

Marianne Mäkelä & Minttu Saari: Kyläkoulun opettajien kokemuksia kyläkoulusta kumpuavista työn voimavaroista (2023)

Miia Huomo: Kouluverkosto harvenee – koulumatkat pitkiä etenkin Pohjois-Suomessa

Opetushallinnon tilastopalvelu

Tilastokeskus: Suomen tilastolliset vuosikirjat