Lukijalta: Maaseudun historia on vaarassa kadota sitä koskevien aineistojen kadotessa
Ei ole haluttu nähdä, että maaseudullakin voi olla tietoa, joka on aiheellista tallentaa, pohtii Hannu Huvinen.
Maaseudun historiaa ei ole tarpeeksi tallennettu, kirjoittaja arvioi. Kuvituskuva. Kuva: Jarno ArtikaMaaseudun historiaa ei ole kirjoitettu juuri maaseudun omista lähtökohdista. Ei ole haluttu nähdä, että maaseudullakin voi olla tietoa, joka on aiheellista tallentaa. Maaseutu on nähty lähinnä nautintoalueena, josta voi hankkia varoja ja ihmisiä kaupunkitöihin.
Maaseudun kehittäminen on tuntunut jotenkin tuomittavalta eivätkä maaseutu-ihmisetkään ole halunneet eikä osanneet arvostaa omaa aikaansa. Historia on katsottu kaukaiseksi ja turhaksi eikä sitä ole osattu hyödyntää.
Maaseudulla on viety arvokas aineellinen perintö toiseen talteen vain siksi, että historiallista perintöä ei ole arvostettu.
Aineellisen materiaalin katoamista suurempi vaara on kuitenkin henkisen perinnön kertakaikkinen häviäminen. Siitä kertovat asiakirjat, valokuvat ja ääninauhojen jäämistöt ovat osaksi kadonnet, samoin niiden mukana mennyt aika.
Maaseutuhistoria on ollut kehittymätöntä. Kun omaa menneisyyttä ja nykypäivääkin vähätellään, on siitä merkittävin osa säilytetty vain jossakin varastossa. Historiaan on herätty vasta sitten kun sen aika on ohitettu
Hannu HuvinenArtikkelin aiheet- Osaston luetuimmat








