Kyläyhteisön ansiosta maaseudulla on turvallista elää, vaikka palvelut ryövätään yhä kauemmas

Naapureita on autettu ennen ja autetaan edelleen. Kyyti kauppaan, kaatuneen puun siirtäminen tieltä tai naapuruston vanhuksen luona käynti ovat arjen pieniä sankaritekoja. Kuva: Pentti Vänskä

Kylässä on mahtava asua! Olen nauttinut maalla, kylän keskellä asumisesta valtavasti. Kotikyläni Luhalahden Huopion kylä tuntuu maailman parhaalta paikalta asua.

Ihmiset kautta maailman viihtyvät kylissä. Kylän historia voi ulottua rautakaudelle tai muutaman vuosikymmenen taakse. Toiset ovat asuneet kylässä monessa polvessa, toiset ehkä juuri muuttaneet.

Kylällä saattaa olla pitkäkin historia, joka tuo syvyyttä ja merkitystä kylän elämään. Olennaisinta kuitenkin on se mitä tapahtuu juuri nyt.

Kylissä asuvat ihmiset ovat usein sukulaisia toistensa kanssa useassa polvessa. Toisaalta uusiakin asukkaita voi muuttaa kylään ja päästä yhteisön jäseneksi. Parhaassa tapauksessa tullaan toivottamaan tervetulleeksi raparperipiirakan kera.

Kyläyhteisö muodostuu tuntemisesta, puhumisesta ja yhteisestä toiminnasta. Jos ihmiset eivät tunne toisiaan tai kommunikoi keskenään, kylästä tulee vain asuinalue.

Kylän yhteishenki voi olla huono tai hyvä. Nyky-Suomessa se usein on menneisyyteen nojallaan. Hiljenevällä maaseudulla nousee kyliä ajatellessa esiin luovuttamisen tunteita ja taaksepäin katselemista.

Asukasluku on laskenut kymmenekseen ja palvelut ovat hävinneet. Muistellaan haikeana sitä, mitä oli 1950- tai -70-luvulla.

Toisaalta nyt eletään tätä aikaa, ei mennyttä. Jos kylässä on vielä jäljellä ihmisiä, se on edelleen kylä, vaikka olisi pienikin.

Vähän niin kuin sukulaisten kesken, myöskään kylässä kaikki eivät tule toimeen keskenään tai ole puheväleissä. Kyläyhteisössä eläminen vaatiikin vähän suvaitsevaisuutta.

Hyvä vanha neuvo on, että ei puhuta pahaa toisista, vaan yritetään ymmärtää, että jokaisella on syynsä olla sellainen kuin on.

Loppujen lopuksi juuri kyläyhteisö on tae sille, että maaseutu on edelleen hyvä ja turvallinen paikka elää. Tulevaisuudessa naapuriapua ja toisista huolehtimista tullaan tarvitsemaan yhä enemmän, jos maalla edelleen meinataan asua.

Samoin kuin edellisinä vuosisatoina, yhä edelleen ihmiset tarvitsevat toisiaan monissa asioissa. Apu voi olla kyyti kauppaan, kaatuneen puun siirtäminen tieltä tai naapuruston vanhuksen luona käynti.

Mikä sitten olisi sellaista hyvää kylän yhteishenkeä nostattavaa tekemistä? Sanoisin että kaikkein eniten ihmisiä liittää yhteen toistensa kohtaaminen. Oli se sitten naapurin kanssa jaaritteleminen postilaatikolla, jokin kylän yhteinen tapahtuma tai talkoot.

Itse toiminnan laadulla ja varsinkaan siihen käytetyllä rahalla ei ole merkitystä, kunhan ihmiset saadaan mukaan kohtaamaan toisiaan.

Ja väittäisin että kun kohdataan, porukassa ennemmin tai myöhemmin nousee ideoita siitä, mitä voitaisiin yhteiseksi hyväksi tehdä, yhdessä, kylänä.