Syrjäytymisen kehä kiristyy
” Yhtenä vuonna olin 220 yötä putkassa.Pekka 42 v ” Minä en pakota ketään pakkaseen. Mulla on nykyisin asunnossani toinen sänky ja siinä saa nukkua.Elsa 51 v ” Se mitä pitäis nyt Suomessa tehdä on hommata nuorille kämppiä.Kari 45 v ” Kun ei ole asuntoa, ei voi olla ilman viinaa tai aineita. Ei sitä kestä.Kari 45 v ” Pahinta on se, että ihan koko ajan väsyttää.Nalle 60+ v Kari Salonen/Stiina Hovi Kuva: Viestilehtien arkistoHelsingin Munkkisaaren palvelukeskuksen ovesta pyyhältää sisään siististi pukeutunut, harmaantunut rouva käsilaukku heiluen. Hän livahtaa hoitajan vastaanotolle, kippaa suuhunsa annoksen nestemäistä metadonia ja poistuu rakennuksesta.
Opiaatti-huumeita korvaavan hoidon voimalla rouva selviytyy arkisista askareistaan, mitä ikinä ne hänen kohdallaan ovatkaan.
Stereotyyppinen käsitys narkomaanista ei päde tähän tapaukseen.
Tyypillinen narkomaani on nuori. Sen sijaan syrjäytyneet vanhukset pysyttelevät viinassa. Kaiken kaikkiaan yhteiskunnan alin pohja on kostea.
Näin muotoilee sanansa sosiologian professori Juho Saari Itä-Suomen yliopistosta.
Häneltä on tänä vuonna ilmestynyt kirja Huono-osaiset – Elämän edellytykset yhteiskunnan pohjalla.
Saaren mukaan huono-osaisuuden notkelmaan on pudonnut ainakin 250 000 suomalaista eli alle viisi prosenttia kansasta. Sen suuruinen joukko elää pitkittyneesti pelkkien tukien varassa.
Huono-osaisuuden kustannuksista yhteiskunnalle ei ole vielä tehty luotettavaa arviota.
Yksi tapa arvioida asiaa on tarkastella sosiaalimenoja, jotka nousivat viime vuonna 66 miljardiin euroon. Summa ylittää muun muassa kuluvan vuoden valtion budjetin, 54 miljardia euroa.
Suomen sosiaaliturvasta yli puolet rahoitetaan työnantajien ja vakuutettujen maksuilla sekä sosiaaliturvarahastojen tuotoilla. Kuntien osuus on noin viidennes ja valtion alle kolmannes.
Jos Suomen sosiaalikulut lasketaan OECD:n suosittelemalla tavalla, ne ovat keskitasoa. Suomen edelle vyöryvät esimerkiksi Ranska, Yhdysvallat, Belgia, Tanska ja Britannia.
”Unionin sosiaalimenokäsite yliarvottaa Suomen menot. Tosiasiassa ne ovat matalat verrattuna samalla bkt-tasolla oleviin maihin”, Saari selventää.
Köyhyysrajan alapuolella elää useampi kuin joka kymmenes suomalainen. Kotitalouden voi määritellä köyhäksi, jos sen käytettävissä olevat tulot jäävät alle 60 prosenttiin väestön keskimääräisistä tuloista.
Köyhyys ja sen seuraukset siirtyvät usein sukupolvelta toiselle. Siksi on erityisen huolestuttavaa, että suomalaisten lapsiperheiden köyhyys on lisääntynyt nopeasti 1990-luvulta alkaen.
Vaarana on, että köyhä lapsuus johtaa moniongelmaiseen aikuisuuteen, joka taas tuottaa köyhän lapsuuden. Kierre on valmis.
Syrjäytymiselle altistavat monet taustatekijät. Esimerkiksi asunnottomista kolmasosa on ollut lastensuojelun asiakkaina.
He ovat käyneet korkeintaan peruskoulun ja kärsivät usein mielenterveysongelmista. Työpaikkaa ei löydy, sillä vaatimustaso on noussut.
”Satamissa ja rakennustyömailla ei ole enää tarjolla lastaajan tai tiilenkantajan hommia”, Saari kuvailee.
Syrjäytymisen polulla on usein pieniä askeleita eikä dramaattista romahdusta.
Kaikkein syrjäytyneimmistä ryhmistä tiedetään, etteivät he luota kehenkään, kaikkein vähiten viranomaisiin.
Siksi huono-osaisille suunnatuissa palveluissa asiakkaita pitää kohdella silkkihansikkain ja kunnioittavasti. Pois pelästytetty harvoin palaa samalle luukulle.
Helsingin Munkkisaaren palvelukeskus pilkotaan pian kolmeen osaan ja ripotellaan eri puolille kaupunkia.
Diakonissalaitoksen kehitysjohtaja Liisa Björklund kertoo, että taustalla on kaupungin jatkuva kilpailutusrumba.
Paikkojen ja palveluntarjoajien vaihtuminen ahdistaa asiakkaita, joiden perusluottamus on jo valmiiksi heikko. Kaikki eivät kestä muutosta eivätkä löydä perille uuteen paikkaan.
Saaren mukaan maaseudun huono-osaiset valuvat usein kaupunkeihin. Poikkeuksen tekevät peräkammarinpojat, joita arvioidaan olevan tuhansia.
Tarkemmin sanoen maaseutukunnissa asuu yli 17 000 ”poikaa” ikäväliltä 18–64. He eivät työskentele, opiskele, saa eläkettä tai suorita asepalvelusta. Yli 5 000 ei edes yritä hakea töitä.
”Se väki on hyvin yksinäistä ja sivuun jäänyttä,” Saari toteaa.
Valtaväestön elintaso on noussut ja elämäntavat parantuneet, mutta peräkammarinpojat ovat tippuneet kehityksen kelkasta. Ei löydy naista, eikä lopulta halua elää.
Saaren mukaan maalla asuu myös 1970-luvulla Ruotsiin lähteneitä ihmisiä, jotka ovat palanneet vähin äänin rekisteröitymättä mihinkään.
Kadotettuja sieluja ajelehtii myös kaupunkien yksiöissä ja kapakoissa. Heille on kuitenkin enemmän palveluja tarjolla.
Maaseudulla toimii Maaseudun tukihenkilöverkko, jossa työskentelee 180 vapaaehtoista. Myös erilaisia työpajoja syrjäytyneille on liki kaikissa kunnissa.
Raha-automaattiyhdistys on tukenut tänä vuonna sadalla miljoonalla eurolla huono-osaisten auttamiseen tähtääviä hankkeita eri puolilla Suomea.
Saari povaa tuleville vuosille kasvavia vaikeuksia. Sosiaaliturvaa on heikennetty ja kaupunkien vuokrataso on karannut käsistä.
Asumistuki kattaa yhä pienemmän osan vuokrasta. Maksuhäiriömerkintä on jo liki 400 000 ihmisellä ja määrä on kasvussa.
Luottotietonsa menettäneet eivät pysty vuokraamaan asuntoa, joten osa ajelehtii vailla osoitetta.
Samaan aikaan Suomessa on 300 000 asuntoa tyhjillään. Niistä kymmenet tuhannet sijaitsevat Helsingissä.
Saaren mielestä tarvittava korjausliike olisi vuokra-asuntojen tarjonnan lisääminen. Asumistukea ei auta nostaa, koska vuokrat nousevat perässä.
Kunnat panostavat lähinnä omistusasumiseen, koska vuokra-asuntojen asukkaat eivät ole kuntataloudelle kovin tuottavia.
Saaren mukaan myös velkaantumiskierre pitäisi katkaista. Laskujen perintäkuluja ja -tapaa pitäisi kohtuullistaa, jotta niin moni ei menettäisi luottotietojaan.
Suomen kokoinen ja kaltainen yhteiskunta ei pysty ylläpitämään nykyistä suurempaa joukkoa huono-osaisia.
Väen valuminen yhteiskunnan kostealle pohjalle pitää estää.
Katja Lamminen
Juho Saari: Huono-osaiset -
Elämän edellytykset yhteiskunnan pohjalla. 299 sivua. Gaudeamus.
Piirrokseen poimitut nostot ovat kirjasta.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
