Suku voi lähteä Karjalasta mutta karjalaisuus ei lähde suvusta

Pertti Hakanen on toiminut reilun vuoden ajan Karjalan Liiton puheenjohtajana. Hänen äitinsä lähti evakkoon Viipurin läänin Pyhäjärveltä, ja joka kesä Hakanen käy sukunsa entisillä asuinpaikoilla Kannaksella. Pyhäjärvi sijaitsee Laatokan rannalla Käkisalmen eteläpuolella. Kuva: Juha Sinisalo

Ilosha sitä ellää pittää, sanovat karjalaiset, ja lystiä on viikonloppuna luvassa Kouvolassa. Karjalaiset kokoontuvat sinne valtakunnallisille kesäjuhlilleen.

"Tapahtumalla on karjalaiselle heimolle valtava merkitys identiteetin kannalta", sanoo Karjalan Liiton puheenjohtaja, kansanedustaja Pertti Hakanen.

"Siellä tavataan ystäviä ja sukua. Monet tapaavat toisiaan vain kerran vuodessa, kesäjuhlilla."

Tapahtuman toinen tärkeä tavoite on tuoda karjalaisuudelle näkyvyyttä.

"Sillä muistutetaan myös meidän historiastamme – ei sitä mitenkään tikun nokkaan nosteta, mutta olemme yhä kansanosa, joka asutettiin eri puolille Suomea."

Mutta aikaa, sitä on karjalaisten asuttamisesta kulunut. Kokonainen pitkä ihmisikä.

Ajan kulumisesta kertoo sekin, että Karjalan Liiton puheenjohtaja on Pirkanmaalla, Sastamalan Tyrväällä asuva mies. Karjalassa hän on asunut vain nuorena miehenä, sotilasopissa Lappeenrannassa ollessaan, ja karjalan murretta hää ei haasta – tyrvääläisten puheenparteen kun eivät miet ja siet kuulu.

Sen sijaan karjalaisuus on Hakasella sydämessä ja veressä, kuten monella muullakin siirtokarjalaisten jälkeläisellä.

"Äitini on lähtenyt evakkoon Viipurin läänin Pyhäjärveltä Pyhäkylästä. Isän puolelta juuret ovat Tyrväällä ja Punkalaitumella."

Pyhäjärveläisiä asutettiin nykyisten Sastamalan ja Huittisten alueelle. Uusilla asuinsijoillaan Hakasen äiti meni naimisiin.

Hän sai 15 lasta, joista vain kuopus innostui karjalaisista juuristaan. Pertti Hakanen on ollut pitkään mukana paikallisessa Karjalaseurassa ja käy vuosittain Kannaksella sukunsa entisellä kotiseudulla.

"Nuorena poikana en ollut kiinnostunut juuristani. Sen muistan, että meillä kävi karjalaisia kylässä."

Hakasen äiti oli myös hyvin pidättyväinen kertomaan taustastaan eikä hän liioin halunnut käydä Neuvostoliitolle luovutetuilla alueilla. Yksi Viipurin-reissu riitti; hän halusi muistaa kotiseutunsa sellaisena, kun se oli suomalaisten asuttamana ollut.

Pojalle kävi päinvastoin. Kun hän oli kerran päässyt sukunsa kotipaikalle, sinne piti sen jälkeen lähteä aina uudestaan.

Myös äiti alkoi kertoa nuoruudestaan ja sukunsa vaiheista. Muutos tapahtui, kun poika soitti äidilleen tämän lapsuudenkodin pihamaalta – täällä ollaan. Paikat löytyivät Pyhäjärvellä lapsuutensa eläneen serkun opastuksella.

"Se oli vaikuttava hetki, kun olin Pyhäjärven mummolan pihamaalla ja seisoin polulla, jota pitkin äiti oli lapsena juossut järveen uimaan. Sitä ei unohda."

Karjalaisen heimon vaiheista ei dramatiikkaa puutu, ja Hakanen uskoo, että karjalaisten historian syvällisestä sisäistämisestä on ollut hänelle hyötyä kansanedustajan työssä.

"Osaan katsoa yhteiskunnallista päätöksentekoa erilaisesta näkökulmasta. Se on eri asia verrattuna siihen, että olisi lukenut tapahtumista vain kirjoista. Olen kokenut sen suurena rikkautena."

Karjalan Liiton työ on Hakasen mielestä ennen kaikkea kulttuurin vaalimista.

"Että tulevatkin sukupolvet tunnistaisivat karjalaisuuden elämässään."

Neuvostoliitolle luovutettujen alueiden palautus ei ole liiton tavoitteena.

"Liitto ei ole aktiivinen palauttamiskysymyksessä."

Hakasen mukaan mahdollisuus liikkua Venäjällä ja vapaa yhteistyö ovat liitolle erittäin tärkeitä asioita. Jos palautuskeskustelu avattaisiin, yhteistyö Venäjän suuntaan voisi vaikeutua.

Toistaiseksi venäläiset suhtautuvat hyvin siihen, että suomalaiset ovat kiinnostuneita sukujensa entisistä asuinpaikoista, kirkoista, hautausmaista ja arkistoista.

Esimerkiksi hänen oman sukunsa kotipaikoilla paikalliset ovat suhtautuneet positiivisesti kävijöihin.

"Eivät he tunne tarkoin Karjalan historiaa eivätkä ole siihen syyllisiä."

Yhdistystoiminnassa karjalaisilla on samanlainen haaste kuin monilla muillakin järjestöillä: aktiivit ikääntyvät. Tänä vuonna Karjalan Liitolla onkin iso jäsenkampanja.

Mukaan ovat tervetulleita myös sellaiset, joilla ei ole karjalaisia juuria.

Tärkeänä osana karjalaista kulttuuria ovat olleet pitäjien paikallislehdet, ja niistä ei aiota jatkossakaan luopua.

Potentiaalisia karjalaisuudesta kiinnostuneita on Suomessa iso joukko: karjalaista geeniperimää arvioidaan olevan 1,5 miljoonalla suomalaisella.

Valtakunnallisen kansalaisjärjestön puheenjohtajalle kertyy paljon matkapäiviä – Suomessa ja Venäjällä. Lisäksi Hakanen hoitaa kansanedustajan tehtävää ja istuu muun muassa tuottajajärjestö MTK:n johtokunnassa. Kotona Tyrväällä on hoidettavana sikatila. Kuinka ihmeessä aika ja virta riittävät?

"Koetan saada nukuttua aina, kun on hetki aikaa. Toinen tärkeä rentoutumiskonsti on saunominen."

Organisoinnissa Hakanen kertoo hyödyntävänsä 12 vuotta kestäneen armeijauransa kokemusta – vatuloidaan vähemmän ja päätetään enemmän. Tosin ainakaan politiikassa suoraviivainen toimintatapa ei aina onnistu.

Tilan hoidossa arjen vastuun kantaa Seija-vaimo, ja myös lapsista on jo paljon apua maatilan töissä.

Eduskunnassa vaalikausi alkaa olla lopuillaan. Hakanen on pääministeripuolue keskustan edustaja, ja hän on erittäin tyytyväinen saavutettuun talouskasvuun ja työllisyyden paranemiseen. Sen sijaan sote-ja maakuntauudistus sekä maatalouden ahdinko hiertävät.

"Soteen liittyviä uudistuksia on valmisteltu yli vuosikymmenen ajan. Toki lainsäädäntötyö on iso, mutta silti olisin toivonut, että se olisi pystytty viemään nopeammin maaliin", Hakanen pohtii.

"Maatalouden osalta peruskannattavuuden parantamisessa ei ole onnistuttu riittävästi."

Hänellä on suuret odotukset elintarvikemarkkinalaista, jonka toivotaan kohentavan alkutuottajien asemaa. Samanlaista lainsäädäntöä on tekeillä myös EU:ssa. Hakasen mukaan elintarvikemarkkinalaki terveistä kauppatavoista pitää saada vielä kuluvan vaalikauden aikana hyväksyttyä.

Mutta tulevana viikonloppuna puhutaan vähemmän politiikkaa ja enemmän karjalaisten asioista.

"Vaikka puheenjohtajuus on minulle osa työtä, se on silti myös sydämen harrastus."