Rottia, rapuja, hämähäkkejä, sammakoita, pöllöjä – kivikaupungin seinissä asustaa monipuolinen eläimistö

Entisen Yhdyspankin pääkonttorin seinässä Helsingin Aleksanterinkadulla (36 b) on kuvattuna suomalaisia elinkeinoja karjanhoito mukaan lukien. Kuva: Juha Ilonen

Helsingin Katajanokalta (Luotsikatu 10) löytyy komea ovi, jota koristaa tämä rottapiiri. Oven muissa ornamenteissa on koira ja kissoja. Kuva: Juha Ilonen

Lääkärien talossa Helsingin Kasarmitorin kulmalla pylvästä kannattelee humoristinen sammakko. Samalla koko erkkeri on elollistettu "piilonaamaksi". Kuva: Juha Ilonen

Julkisivustakatsojat-kirjan tekijä, arkkitehti Juha Ilonen esittelee Glo Hotellin (Lönnrotinkatu 29, Helsinki) sisäänkäyntiä, josta löytyy ihmis- ja eläinkuntaa sikiöhahmoineen. Kuva: Annika Haapanen

Talojen koristeista löytyy runsaasti myös erilaisia eläin- ja ihmishahmojen yhdistelmiä, kuten ihmismäinen naaraslepakko Lääkärien talon seinässä (Fabianinkatu 17, Helsinki). Kuva: Juha Ilonen

Helsingin talojen koristehahmoista on ilmestynyt laaja hakuteos Julkisivustakatsojat, jonka on koonnut arkkitehti Juha Ilonen. Kun lähdemme kierrokselle talotaidetta katsomaan, Ilonen haluaa aloittaa Polyteknikkojen osakuntatalolta (Lönnrotinkatu 29). Vuonna 1903 valmistunut rakennus on nykyisin hotellina.

"Oven holvikaaressa sikiöasentoisten eläin- ja ihmishahmojen lajinkehitys huipentuu pöllöksi, viisauden symboliksi", Ilonen kertoo.

Toisiaan muistuttavat hahmot näyttävät Ilosen mukaan irvailevan 1800-luvun kiistaa, jossa saksalainen luontomystikko Ernst Haeckel "jalosti" Charles Darwinin evoluutioteoriaa kuvitelmallaan, että selkärankaisten sikiönkehityksessä olisi nähtävissä koko lajin evoluutio.

Saman oven Kalevala-aiheiseen puuleikkaukseen on kuvattu vaakalintu eli kotka, joksi Pohjolan emäntä Louhi muuttuu.

Polyteknikkojen talosta löytyisi runsaasti muutakin tutkittavaa, mutta jatkamme eteenpäin, sillä Helsingin keskusta vilisee mielenkiintoisia eläimiä niin kuin monen muunkin suomalaisen kaupungin.

"Eläimet saivat 1900-luvun taitteen suomalaisessa arkkitehtuurissa keskeisemmän ja poliittisemman roolin kuin muualla Euroopassa", Ilonen valottaa.

Varsinainen eläinten vallankumous arkkitehtuurissa alkoi Suomen paviljongista Pariisin maailmannäyttelyssä vuonna 1900. Arkkitehdit Herman Gesellius, Armas Lindgren ja Eliel Saarinen loivat sinne oravia, hirviä ja sammakoita.

Eläinhahmoja alkoivat sen jälkeen käyttää lähes kaikki suomalaisarkkitehdit. Yleisin kauden julkisivueläimistä oli pöllö, joka oli ensimmäisiä kertoja pääaiheena Tampereella Palanderin (Keskustori 7) talossa. Seuraavaksi suosituimmat olivat karhu ja orava.

Karhu oli Ilosen mukaan 1900-luvun alussa kansallinen piilosymboli Venäjän valtaa vastaa. Karhua palvottiin Suomessa vanhastaan pyhänä eläimenä. Kielikiistoissa taas karhu piti suomen puolta, kun ruotsinkieliset koristelivat talojaan viikinkihistoriasta periytyvillä lohikäärmehahmoilla ja yön eläimillä, kuten lepakoilla.

Seinäkoristeista löytyy viljalti huumoria. Monen suosikki Helsingissä on Lääkärien talon (Fabianinkatu 17) erkkeriä kannatteleva napasammakko.

"Paljastui, että talosta on poistettu useita Egyptiin viittaavia symboleita. Sammakkokin oli egyptiläinen jumala. Samoin Egyptissä käytettiin navan paljastavia vaatteita", Ilonen muistuttaa.

Katajanokalta löytyy talo (Luotsikatu 10), jonka oveen on veistetty rottapiiri, jossa eläinten hännät kietoutuvat yhteen. Samassa ovessa on myös kissa ja koira. Kotieläimet ovat metsäneläimiä harvinaisempia seinäkoristeissa.

Vuonna 1902 valmistuneen Kuopion kauppahallin päädyistä löytyy sika, lehmä, rapu, hauki, riekkoja ja pyitä. Ne edustivat tuotanto- ja riistaeläimiä. Helsingin Aleksanterinkadulta (numero 36) löytyy lehmää hoitava nainen. Hevosenpääreliefejä on muutamassa talossa.

Muiksi koriste-eläimiksi Ilonen listaa ainakin hirven, suden, ilveksen, ketun ja jäniksen. Linnuista esiintyy korppeja, joutsenia ja pääskysiä. Lukemattomia etanoita, kotiloita, rapuja, hämähäkkejä, sudenkorentoja, mehiläisiä ja kaloja löytyy myös.

Yksi yleisimmistä on leijona, joka on arkkitehtuurin historiassa ehkä käytetyin eläinaihe. Leijonasymbolilla on karhun tapaan kuvattu voimaa Venäjän valtaa vastaan.

Huumoria ja ajan ilmiöiden tallentumista seiniin ilmentävät "hypnoottiset pöllöt" spiraalikuvioisine silmineen. Niitä alkoi ilmestyä hypnoosin keksimisen jälkeen.

Kaikkea muutakin outoa seinien kuvastossa on. Erikoisimmasta päästä ovat piilonaamat eli talojen ihmismäiset muodot, joita saattaa muodostua esimerkiksi ovista, ikkunoista ja parvekkeista. Niiden keksiminen vaatii "hoksnokkaa" ja avointa mieltä.

Seinistä löytyy myös erilaisia ihmis- ja eläinhahmojen yhdistelmiä, mutta myös niin sanottuja lehtinaamoja, jossa ihmiskasvot muodostuvat lehdistä tai yhdistyvät köynnöksiin.

"Tämän kirjan tekeminen on ollut seikkailu", Ilonen huoahtaa.

"Viiden vuoden urakka, mutta paljon olen oppinut uutta."

Lue myös

Kaupunkilainen ei tunnista enää kotieläimiä

Pörröturkin päivänokoset junaradan varressa