Elokuvaohjaajan mielestä on laiskuutta kuvata aina pääkaupunkiseudulla

Ohjaaja ja käsikirjoittaja Hannaleena Haurun ensimmäinen pitkä elokuva ravistelee totuttuja elokuvakerronnan konventioita. Kuva: Lari Lievonen

Lauri Mäntyvaaran tuuheet ripset -elokuvan näyttelijät Rosa Honkonen (vas.), Tiitus Rantala, Inka Haapamäki ja Santeri Helinheimo Mäntylä yhdessä ohjaaja Hannaleena Haurun kanssa Turun Kinopalatsissa. Kuva: Lari Lievonen

Onko se komedia? Vai rakkauselokuva? Tai ehkä sittenkin fantasiatoimintaseikkailu? Ensimmäisen pitkän elokuvansa Lauri Mäntyvaaraan tuuheet ripset ohjannut ja käsikirjoittanut Hannaleena Hauru ei välitä teoksensa lajityypin määrittelystä, kunhan sitä ei kutsuta nuorisoelokuvaksi.

"Toivon, ettei tämä elokuva leimaudu niin sanotuksi sukupolvielokuvaksi tai nuorisoelokuvaksi, vaikka siinä onkin nuoret päähenkilöt. Se olisi vähän sama kuin kutsuisi Aki Kaurismäen elokuvia vanhuselokuviksi", ohjaaja nauraa Turun Kinopalatsissa.

Suomen elokuvakentällä Hannaleena Haurun nimi on vielä melko uusi, vaikka hän on kymmenen vuotta käsikirjoittanut ja ohjannut lyhytelokuvia. Tällä elokuvalla hän toivoo voivansa uudistaa elokuvakerronnan konventioita ja jättää katsojiin virkistäytyneen mielen.

Idea Lauri Mäntyvaaran tuuheet ripset -elokuvaan lähti Haurun omista alle 20-vuotiaana havaitsemistaan tunteista ja kokemuksista. Elokuvan kirjoittamiseen vierähti useampi vuosi, mutta palo sen tekemiseen hohkasi kokoajan voimakkaana.

"Ei tällaisia elokuvia ole paljon, missä on alle parikymppisen naisen näkökulma. Itse olisin nuorempana kaivannut enemmän tällaisia tarinoita. Halusin tällä elokuvalla myös murtaa totuttuja romanttisia kuvioita."

Haurun mukaan haastavinta elokuvan tekemisessä oli rahoituksen saaminen, sillä käsikirjoituksessa oli fantasiaelementtejä sekä tekniseltä toteutukseltaan haasteellisia kohtauksia.

"Prosessi meni hitaasti, mutta eteenpäin. Mielestäni Suomessa elokuvarahoituksen koko järjestelmä on alkeellinen, se saisi olla läpinäkyvämpi. Siihen liittyy myös kilpailua muitten kollegojen kanssa, minkä takia asioista pitäisi pystyä puhumaan avoimemmin", Hauru kommentoi.

Turun saaristossa kuvattu elokuva työllisti paljon Varsinais-Suomen elokuva-alan ihmisiä. Käsikirjoitus oli kirjoitettu saaristoon, sillä tarinassa vesi on tärkeässä osassa, mutta kuvauspaikkana olisi yhtä hyvin voinut toimia Saimaan alue.

"Ihmiset on tärkeintä elokuvan tekemisessä. Meillä synkkasi hyvin Länsi-Suomen elokuvakomission väen kanssa, joten siksi päädyimme lopulta tänne Turun alueelle kuvaamaan. Turussa on sitä jotakin."

Hauru on myös sitä mieltä, että on laiskuutta kuvata aina pääkaupunkiseudulla.

"Se voi joskus olla taloudellinen päätös, mutta kyllä muuallakin Suomessa voisi kuvata vaikka kuinka paljon. Myös niitten samojen naamojen käyttäminen on mielestäni luovuuden laiminlyöntiä, vähän niin kuin jossain ravintolassa olisi vain kahta ruokalajia."

Haurun ensimmäinen pitkä elokuva pääsi myös mukaan Suomi100-vuoden ohjelmistoon. Ohjaaja itse ehdotti elokuvaansa juhlavuoden hankkeeseen, ja tuottaja Jussi Rantamäki oli idean kannalla.

"Sanoin, että tämä voisi sopia, kun Suomi100-hankkeisiin etsittiin myös nykyajan Suomea kuvastavia teoksia", Hauru kertoo.

Lauri Mäntyvaaran tuuheet ripset -elokuvan lailla Suomi100 -ohjelmistoon kuuluu muun muassa Aki Kaurismäen Toivon toisella puolen, Dome Karukosken Tom of Finland sekä Aku Louhimiehen versio Tuntemattomasta sotilaasta. Haurun elokuva on joukon ainoa esikoispitkä. Naisohjaajiakaan Suomi100 -pitkien fiktioelokuvien tekijöissä ei ole Haurun lisäksi kuin Maarit Lalli elokuvallaan Kuudes kerta.

"Suomessahan on todella monta kansainvälisestikin palkittua lyhytelokuvanaisohjaajaa, jotka eivät vielä ole tehneet pitkää elokuvaa. Väitän, ettei se johdu siitä, etteivät nämä ohjaajat haluaisi tehdä pitkiä elokuvia. Jotain niissä asenteissa vielä on."

Ennen ensi-iltaa ohjaaja ei vielä ehdi lomailla, eikä ole sitä muutenkaan vähään aikaan tehnyt. Viimeksi kun Hauru piti lomaa, syntyi Lauri Mäntyvaaraan tuuheet ripset -elokuvan ensimmäinen käsikirjoitusversio.

"Ajattelin tämän ensi-iltahässäkän jälkeen lähteä jonnekin reissuun", hän pohtii.

"Kai se lomailu on sitä, että on kännykän ja tietokoneen saavuttamattomissa. Mutta muistikirja on sallittu. Ajattelua ei voi estää", hän lisää nauraen.

Haurulla riittää tosin lomallaankin varmasti paljon ajatteluun aiheitta – toinen pitkä elokuva on hänellä jo vireillä.