”Hyväksy elämän täyteys ja nauti siitä” – Juha Itkonen tuo perhe-elämän kuvauksen pois mustan huumorin ja valituksen suosta
Juha Itkosen maaliskuun alussa ilmestynyt Teoriani perheestä on omakohtainen kertomus ihmisen kasvusta perheessä, jossa on elänyt ja jossa elää nyt.
Juha Itkonen: Teoriani perheestä. Gummerus. 270 sivua. Kuva: Gummerus, kuvankäsittely: Aatu JaakkolaLapsen vanhempi on aina myös vanhempiensa lapsi.
Teoriani perheestä on Juha Itkosen lämmin ja samaistuttava, omakohtainen kertomus neljän lapsen isän matkasta vanhempana ja edelleen myös lapsuuden perheensä jäsenenä. Itkonen kuvaa taitavasti molempien perheidensä dynamiikkaa ja perhesuhteiden muuttumista, kun ikää tulee lisää.
Elämän monet roolit kiehtovat Itkosta ja kieltämättä hänen omissa rooleissaan on tarinan ainekset. Riemastuttavana esimerkkinä Itkonen kertoo päivästään, jolloin hän riensi kaksosten vauvamuskarista suoraan eduskuntatalolle pitämään puhetta.
”Hyväksy elämän täyteys ja nauti siitä”, kuuluu yksi hänen teeseistään.
Kirjailijan mielestä lapsiperheistä kirjoitetaan liian kapeakatseisesti. Yleensä sävy on joko negatiivinen tai humoristinen. Arjen rankkuutta rusikoidaan helposti mustan huumorin avulla, mutta Itkonen kannustaa kiinnittämään huomion onnen hetkiin.
Onnellisuus ei tarkoita, että elämä olisi riidatonta idylliä. Yksi suosikkihahmoistani on vaimo ”Rose”, jota kirjailija kohtelee arvostavasti mutta ei silkkihansikkain.
Vaikka Itkonen kirjoittaa riitatilanteista ja itseään hiertävistä asioista puhtaasti omasta näkökulmastaan, hän jättää lukijalle tilaa pohtia asiaa myös toisen osapuolen kannalta.
Kirja ei tyrkytä kasvatusneuvoja tai parisuhdevinkkejä, mutta tekstistä voi halutessaan poimia niitäkin. Itkosen mukaan yksi työssäkäyvien vanhempien kompastuskivistä on, että vanhemmuudessa edetään vuorovedoin: toinen lähtee ovesta ulos sillä hetkellä kuin toinen tulee sisään.
Onnellisimpia hetkiä ovat ne, kun koko perhe tekee asioita yhdessä.
Teoriani perheestä on kirjailijan mukaan sisarteos Ihmettä kaikki -kirjalle, joka päättyi dramaattisten vaiheiden jälkeen keskoskaksosten kotiutumiseen sairaalasta. Nyt lukijaa kuljetetaan 1970-luvun Hämeenlinnan ja 2020-luvun Helsingin välillä. Sama herkkyys elämän ihmeiden kuvauksessa on tämänkin teoksen vahvuus.
Kirja saa pohtimaan omaa lapsuuden perhettään ja sitä, miten se on vaikuttanut omaan vanhemmuuteen ja parisuhteeseen.
Kirjasta on ilmestynyt myös elämän äänillä rikastettu äänikirja, jonka Itkonen on itse lukenut.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat







