Berberiapina Moki vietti valtaosan elämästään pienessä lintuhäkissä – tilanne on sama, jos ihminen asuisi siivouskomeron kokoisessa tilassa

Sosiaaliset berberiapinat oppivat apinoiden tavoille muita seuraamalla. Yksin kasvaneella Mokilla oli vaikeuksia sosiaalisten taitojen kanssa. Kuva: Annika Sorjonen / Korkeasaari

Korkeasaaren eläintarhassa asusteleva berberiapina nimeltä Moki katselee ihmisiä mieluusti, mutta vain lasin läpi. Mokin tarinan huomioiden ei ole ihme, että vanha apinarouva suhtautuu toiseen kädellislajiin varsin penseästi.

”Moki eli nuoruutensa pienessä lintuhäkissä asuntovaunussa Etelä-Ranskassa”, kertoo eläintenhoitaja Marjut Pokela Korkeasaaren eläintarhasta.

Aikuinen berberiapinanaaras on noin 55–65-senttinen ja jopa 7-kiloinen. Apinan pitäminen lintuhäkissä vastaa suunnilleen sitä, että aikuiselle ihmiselle annettaisiin elintilaa siivouskomeron verran.

Moki on arvioitu syntyneen vuonna 2000, ja se pyydystettiin poikasena luonnosta ja myytiin laittomaksi lemmikiksi. Söpöstä apinanpoikasesta kuitenkin kasvaa nopeasti voimakas aikuinen, jota ihminen ei enää hallitse. Mokia alettiin pitää lintuhäkissä.

Pienessä häkissä vietetyn ajan vuoksi Mokin lihakset eivät kehittyneet normaalisti, eivätkä myöskään sosiaaliset taidot, sillä apinalle ei ollut tarjolla lajitoverien seuraa.

Moki ehti elää valtaosan elämästään kurjissa oloissa, sillä vasta vuonna 2015 se pelastettiin alankomaalaisen Stichting AAP -säätiön eläinpelastuskeskukseen. Moki ei osannut viestiä lajitoveriensa kanssa, mutta sai lopulta ympärilleen lauman, joka hyväksyi sen jäsenekseen.

Moki ja kolme muuta berberiapinaa tulivat Korkeasaareen vuonna 2016. Vuosina 2019 ja 2020 laumaan syntyi yhteensä kolme poikasta.

Berberiapinat voivat elää jopa 25-vuotiaiksi, ja ne ovat hyvin sosiaalisia eläimiä. Mokin nuoruuden ankeat elinolosuhteet heijastuvat sen käytökseen edelleen.

Mokilla on edelleen paljon stereotyyppistä käytöstä, eli kaavamaisesti ja tarpeettomasti toistuvia maneereja, jotka ovat saaneet alkunsa liian virikkeettömässä ympäristössä kasvamisesta. Moki saattaa esimerkiksi heijata itseään paikallaan tai läpsiä itseään.

”Korkeasaareen tultuaan Mokin stereotyyppinen käytös on selvästi vähentynyt, mutta ei luultavasti lopu koskaan kokonaan. Berberiapinat vahvistavat keskinäisiä suhteitaan sukimalla toistensa turkkia, ja Mokin voi nykyään nähdä sukimassa lauman muita apinoita, jotka taas vuorostaan sukivat sitä”, Pokela kertoo.

Muista berberiapinalauman jäsenistä poiketen Moki ei myöskään tule sisätarhasta ulkotarhan puolelle. Koska Moki tottui lintuhäkissä vietettyjen vuosien aikana tarkkailemaan ihmisiä, se katselee ihmisiä edelleen enemmän kuin muut lauman jäsenet.

Berberiapinat ovat erittäin uhanalaisia. Laittoman lemmikkieläinkaupan lisäksi berberiapinoita uhkaa niiden luontaisten elinalueiden häviäminen Gibraltarilla ja Pohjois-Afrikassa. Korkeasaari tukee berberiapinoiden suojelua yhteistyössä Barbary Macaque Awareness & Conservation (BMAC) -järjestön kanssa, joka toimii apinoiden luonnonvaraisilla elinalueilla.

Berberiapinalaumassa sekä naaraat että koiraat hoitavat omia poikasiaan ja muidenkin jälkeläisiä. Korkeasaaren berberiapinalauman johtajauros Hakku on osoittautunut huolehtivaiseksi isäksi, ja laumassa on kaksi lisääntymisikäistä naarasta.

”Pidämme sormet ja varpaat ristissä, että saisimme poikasuutisia kesäksi”, Pokela kertoo.