Siirry pääsisältöönSiirry hakuun
Siirry sivupalkkiinSiirry alaosaan
  • Millä keinoilla Suomen yleisurheilu palaa mitalikantaan? Nyt Ruotsi, Norja ja jopa Viro ovat kaukana edellä

    Mika Lehtimäen mielestä Suomen joukkue onnistui odotuksiin nähden kohtuullisen hyvin Dohan MM-kisoissa.
    Nooralotta Neziri juoksi Dohan MM-kisoissa kauden parhaansa 12.89. Neziri oli 100 metrin aitojen lopputuloksissa neljästoista. Finaaliiin eli kahdeksan parhaan joukkoon olisi vaadittu uusi Suomen ennätys. Kuvassa edellä juoksee Jamaikan Janeek Brown.
    Nooralotta Neziri juoksi Dohan MM-kisoissa kauden parhaansa 12.89. Neziri oli 100 metrin aitojen lopputuloksissa neljästoista. Finaaliiin eli kahdeksan parhaan joukkoon olisi vaadittu uusi Suomen ennätys. Kuvassa edellä juoksee Jamaikan Janeek Brown. Kuva: Lucy Nicholson

    Suomi jäi yleisurheilun MM-kisoissa toista kertaa peräkkäin ilman mitalia. Sunnuntaina päättyneissä Dohan MM-kisoissa parhaiten sijoittui Lassi Etelätalo, joka kiskaisi keihäänheitossa neljänneksi.

    Suomen joukkue onnistui Dohan MM-kisoissa ennakko-odotusten mukaisesti. Olympiakomitean huippu-urheiluyksikön johtajan Mika Lehtimäen mukaan joukkueessa ei vain ollut yhtään urheilijaa, joka olisi taistellut normaalituloksellaan mitaleista.

    "20 prosenttia urheilijoista teki kisoissa kauden parhaansa tai ennätyksensä, mikä on aika hyvä prosentti kansainvälisessä vertailussa. Toivon, että meillä olisi tulevaisuudessa myös ykköstähtiä joukkueessa. Doha osoittaa karulla tavalla, missä rima kulkee maailman tasolla", Lehtimäki sanoo MT:lle.

    Samaan hengenvetoon hän toteaa, että Suomella oli Dohassa nuori joukkue, jossa on kehityspotentiaalia.

    Selkeiksi epäonnistujiksi Lehtimäki laskee Suomen joukkueesta vain korkeushyppääjä Ella Junnilan, estejuoksija Topi Raitasen ja keihäänheittäjä Antti Ruuskasen. Muulle porukalle hän antaa puhtaat paperit.

    Kolme naisaituria, Nooralotta Neziri, Annimari Korte ja Reetta Hurske, raivasi tiensä MM-välieriin ja 24 parhaan joukkoon. Lehtimäen mukaan pika-aidoissa saavutus on huikean kova, koska laji on yleisurheilun sisällä yksi globaaleimmin harrastetuista.

    Venyjien joukkoon hän nostaa myös maratoonari Anne-Mari Hyryläisen, joka taisteli läkähdyttävissä olosuhteissa sijalle 19.

    "Lassi Etelätalon keihäskisa piristi tunnelmaa, eikä Suomelle tullut MM-kisahistorian heikointa suoritusta. Daegussa 2011 jäätiin nimittäin ilman pistesijaa, kun parhaiten sijoittunut Ruuskanen oli yhdeksäs."

    Suomi oli Dohan kisojen pistetaulukossa sijalla 51. Naapurimaista kolme mitalia ja yhden pistesijan saavuttanut Ruotsi oli tilastossa 15. Norja oli yhdellä mitalillaan ja kolmella pistesijallaan 22. ja Viro kahdella mitalillaan ja yhdellä pistesijallaan taulukon 25.

    Daniel Ståhl, Armand Duplantis, Magnus Kirt, Karsten Warholm ja Ingebrigtsenin veljekset... Olisiko Suomella jotain opittavaa naapurimaista, miten yleisurheilijat nousevat maailman terävimmälle huipulle?

    "Ingebrigtsenin veljesten suilla on sanottu, että Norjassa ei ole systeemiä, on vain yksilöitä ja hyviä valmentajia. Minusta systeemin ja järjestelmän kuuluu pikemmin tuottaa urheilijoita, joilla on potentiaalia mennä maailman huipulle", Lehtimäki sanoo.

    Huippu-urheiluyksikön tavoitteena on, että parhaat harjoittelevat parhaiden kanssa parhaissa mahdollisissa olosuhteissa. Lajikohtaisesti on katsottava, onnistuuko kansainvälisen huipputason harjoittelu kotimaassa vai onko mentävä maailmalle.

    Vastauksena tähän Suomeen on rakennettu harjoituskeskuksia, jossa lahjakkaimmille urheilijoille pyritään kokoamaan saman katon alle ammattivalmentajuus ja asiantuntijuus ravintoterapiasta lääkäripalveluihin saakka.

    Lehtimäki ottaa esimerkiksi Helsingin Mäkelänrinteeseen 2021 valmistuvan olympiavalmennuskeskuksen, jonka takapihalle urheilijoille rakennetaan myös asunnot.

    "Tässä on yksi vastaus, millä voimme taklata ongelmaa, joka Suomella on nuorten urheilijoiden tuottamisessa maailman huipulle."

    Lehtimäen mukaan viimeinen matka maailman terävimpään kärkeen on henkilökohtaista valmennusosaamista ja henkilökohtaista laadukasta harjoittelua.

    "Jos katsotaan esimerkiksi Viron kahta mitalistia, Norjan Warholmia tai ruotsalaisia mitalisteja, niin kyllä se huikea yksilöllisyys sieltä paistaa."

    Yleisurheilulla on Suomessa pitkät perinteet, mitä kautta laji kiinnostaa mediaa ja kerää yhä paljon katsojia television ääreen. Lehtimäki korostaa, että Suomessa on myös asiantunteva yleisö, joka ymmärtää, mikä on hyvä ja mikä huono tulos tietyssä lajissa.

    "Tämä ei ole itsestäänselvyys monessakaan kilpaiiljamaassamme."

    Suomalaiset yleisurheiluniilot ovat historiatietoista väkeä. Nykyisiä kestävyysjuoksijoita verrataan helposti esimerkiksi legendaarisen Lasse Virénin ja kumppanien saavutuksiin. Lehtimäki muistuttaa, että kilpailu on koventunut hurjasti maailmalla verrattuna 1970-lukuun.

    Esimerkiksi Rion vuoden 2016 kesäolympialaisiin osallistui 206 maata ja 87 maata otti mitalin.

    "Maailmanennätys on pudonnut 10 000 metrin juoksussa minuutilla Lasse Virénin ajoista. Se ei tietenkään selitä sitä, miksi Suomessa kukaan ei juokse lähelle Lassen aikoja. Sitä selittää ehkä kaupungistuminen ja koventunut kilpailu ihmisten vapaa-ajasta", Lehtimäki pohtii.

    Vaikka perinteiset lajit hiihto ja yleisurheilu ovat edelleen Suomessa globaalissa mittakaavassa hyvin suosittuja, joukkuelajit imevät nuoria entistä enemmän. Nuorten urheilijoiden tavoite on nykyään todennäköisemmin ammattilaisuus kuin olympiamitali.

    Lehtimäen mielestä kovassa nosteessa oleva e-urheilu ei kilpaile niinkään yksilölajien kanssa harrastajista, vaan se taistelee ylipäätänsä ihmisten vapaa-ajasta. Perinteisten urheilulajien edustajien ei kannata kohautella olkapäitään elektronisen urheilun edessä.

    "E-urheilu on Olympiakomitean kumppanuusjäsen ja nyt laji hakee syyskokouksessa varsinaiseksi jäseneksi. Teemme mieluummin yhteistyötä kuin olemme vastakkaisella puolella."

    Tokion kesäolympialaisiin on aikaa alle 10 kuukautta. Lehtimäki arvioi, että yleisurheilujoukkueen realistinen koko on noin 15 urheilijaa.

    Potentiaaliset olympiatoivot ovat vähissä, koska 10 kuukaudessa ei ehdi tapahtua mullistavia muutoksia voimasuhteissa. Lehtimäki luottaa siihen, että Lassi Etelätalo on päässyt vihdoin sitkeästä kyynärpääongelmastaan eroon.

    "Doha oli vasta pilkahdus siitä, mihin huippulahjakkaaksi tiedetty Lassi kykenee. Nuori mies Oliver Helander on vielä epätasainen ja maksaa ehkä oppirahojakin isoissa kisoissa. Dohassa hän oli jo parempi kuin arvokisadebytissaan."

    Lehtimäen mukaan myös kävelijä Aku Partanen pystyy kamppailemaan kaiken mennessä kohdilleen kärkisijoista olympialaisissa. Kristiina Mäkelä taistelee kolmiloikassa hyvistä sijoituksista, jos hän pystyy kaivamaan hyppyihinsä 30–40 senttia lisää pituutta.

    "Nuoresta kaartista Taika Koilahden ja Maria Huntingtonin tyyliset urheilijat voivat nousta taustalta 10 kuukaudessa tavoittelemaan maailman huippua, jos he saavat alle toisen ehjän harjoituskauden. Nämä urheilijat kehittyvät tälle kaudelle ihan huimasti."

    Mika Lehtimäki painottaa, että vaikka aihioita on olemassa, olympiamitali yleisurheilussa vaatii suomalaisilta äärimmäisen onnistunutta harjoituskautta ja äärimmäisen onnistunutta suorittamista Tokiossa.

    Lue myös: Urheilupomo myöntää: Neljän mitalin tavoite Tokiosta on epärealistinen

    Yksinäisyys on huippu-urheilijan kaveri, luonnehtii Aku Partanen