Jouluateria varpaat hiekassa

Tulisoihdut, kynttilät ja värivalot loistivat jouluyönä Aasiassa. Kuva: Riitta Mustonen

Pitkä pöytä hiekkarannalla, tähtikirkas yö, etelän tumma taivas ja meren aallot — tunnelma oli ihana, mutta perinteinen jouluisuus siitä oli kaukana.

Suomessa jouluun yhdistyvät pimeys, kylmyys ja lumi. Kymmenisen vuotta sitten päätimme kuitenkin viettää joulun lämpimässä, Hollannissa asuvan siskon perheen aloitteesta.

Joululoma kului pääosin normaalissa etelänlomameiningissä. Uimista, rannalla oloa, apinoitten ihmettelyä, löhöilyä ja lukemista, tuktuk-ajeluja ja norsulla ratsastusta.

Juhlapäivänä varasimme pöydän rannalta ja pukeuduimme parhaimpiimme. Seurueeseen tuli meidän sisarusten perheiden lisäksi siskon hollantilainen ystäväperhe, joten meitä oli parikymmentä.

Ateria tarjoiltiin pöytään: thaimaalaisia herkkuja, tulista ja vähemmän tulista, riisiä, kanaa, kalaa, äyriäisiä. Ei hajuakaan kinkusta tai laatikoista.

Siinä me istuimme hepenissämme varpaat lämpimään hiekkaan kaivautuneina ja jaoimme tärkeän hetken.

Aterian jälkeen jokainen sai lähettää taivaalle tulilyhdyn ja sen mukana toiveen. Muistelimme rakkaitamme, herkistyimme pyhän äärellä. Taivasta katsellessa tuntui siltä, että olemme yhtä kaikkien niiden kanssa, jotka jouluyönä etsivät taivaalta omaa joulun tähteään.