Elokuva-arvio: Sodan jalkoihin joutuneilla on selviytymiskeinonsa – silloinkin, kun jakautunut ympäristö vaatii valitsemaan jommankumman puolen

Kuvaushetkellä noin 10-vuotias Jude Hill on erinomainen ilmeikkäänä Buddy-poikana elokuvassa, joka kertoo Pohjois-Irlannin väkivaltaisen kriisin ensimmäisestä vuodesta. 

Kun Pohjois-Irlannissa asetelmat tiukentuvat 1960-luvun lopulla poliittisiksi levottomuuksiksi, belfastilaisen asuinalueella arkeen astuvat katolisten uhkailu, väkivaltaiset rynnäköt ja kauppojen ryöstely. Turva-aidoilla ja ulkonaliikkumiskiellloin kontrolloidaan kulkemista.

Buddy on teini-iän kynnyksellä oleva poika ja taustaltaan protestantti. Hän käy kuitenkin koulua, jossa oppilaita on kumpaankin kirkkokuntaan kuuluvista perheistä.

Buddyn isä on töissä Britannian puolella ja käy kotona parin viikon välein. Tämä näkee kriisin kehityksen toisin kuin vaimonsa, joka koettaa selvitä arjesta Buddyn ja tämän isoveljen kanssa.

Vaikka vanhemmat pyrkivät korostamaan sitä, että uskonto ei jaa ihmisiä eikä tee heistä hyviä tai pahoja, radikaalit joukot pyrkivät värväämään jengien kautta mukaansa nuoria, jopa lapsia.

Värvärien perusviesti on: jokaisen on valittava, kumpaan joukkoon kuuluu. Sovinnollista maaperää ei ole olemassa. Mukaan joutuu, jos ei muuten niin kiristettynä.

Kenneth Branagh on tunnettu ennen kaikkea Shakespearen näytelmiin perustuvien elokuvien näyttelijänä ja ohjaajana. Pohjois-Irlannissa vuonna 1960 syntynyt Branagh on nyt tarttunut lapsuusvuosiensa kokemuksiin.

Elokuvassa seurataan, kuinka vastakkainasetteluista kasvaa turvattomuus ja miten se purkautuu väkivallaksi. Teema on nyt elokuvan ollessa koronarajoitusten poistuttua lopulta levityksessä ajankohtaisempi kuin se oli valmistuessaan viime vuonna.

Ukrainan sodan keskellä elokuvaa lukee nimenomaan lapsen ympärillä olevien aikuisten silmin: kuinka estää lapsen solahtaminen radikalisoituneisiin joukkoihin ja suojella ylipäätään heitä väkivaltaisilta tapahtumilta, jotka väistämättä vyöryvät päälle.

Branagh sai viime viikonloppuna elokuvasta ansaitun käsikirjoitus-Oscarin.

Elokuvassa ei mässäillä väkivallalla vaan tunnelma on realistinen. Huumoria tuo isoisän ja isoäidin vitsailu romantiikasta ja ylipäätään elämän realiteeteista. Elokuvan kestää katsoa, vaikka Ukrainan sodan vuoksi olisikin paha mieli ja turvaton olo.

Pääosien roolitus on kautta linjan onnistunut. 11-vuotias Jude Hill ilmeikkäänä Buddyna sekä karismaattiset luonnenäyttelijät Ciarán Hinds ja Judi Dench isovanhempina jäävät etenkin mieleen.