Siirry pääsisältöönSiirry hakuun
Siirry sivupalkkiinSiirry alaosaan
  • Kivisten alkutaival maatilamatkailussa ei ollut ihan sileä – "Kaiken maailman neuvojia tuli matkaan ja kustannukset nousivat"

    Lomakivi pyöritti välillä palkkaväen voimin jopa A-oikeusravintolaa, mutta nyt tila elää tavallaan ja vieraat tulevat ajallaan. Pariskunnalla on myös omat henkireiät.
    Virpi ja Ismo Kivinen ovat muokanneet matkailuyritystään ensin viranomaisten vaatimusten ja nyt omien ajatustensa ja aikansa mukaan. Toimivan maatilan pihapiirissä on vuokrauskäyttöön tehtyjä taloja sekä aitauksessa omia hevosia.
    Virpi ja Ismo Kivinen ovat muokanneet matkailuyritystään ensin viranomaisten vaatimusten ja nyt omien ajatustensa ja aikansa mukaan. Toimivan maatilan pihapiirissä on vuokrauskäyttöön tehtyjä taloja sekä aitauksessa omia hevosia. Kuva: Eija Mansikkamäki
    Päärakennukseen tehtiin alun pitäen laitoskeittiö ja tuvan puolta laajennettiin niin, että vanhakin seinä jäi näkyviin. Tässä tarjolla aamiaista.
    Päärakennukseen tehtiin alun pitäen laitoskeittiö ja tuvan puolta laajennettiin niin, että vanhakin seinä jäi näkyviin. Tässä tarjolla aamiaista. 
    Lomakiven mökit, tai oikeammin talot on rakennettu vuosina 2004–2009. Kun viimeinen talo  valmistui, matkailu ohitti tilan tuloissa maatalouden.
    Lomakiven mökit, tai oikeammin talot on rakennettu vuosina 2004–2009. Kun viimeinen talo valmistui, matkailu ohitti tilan tuloissa maatalouden. 

    Lomakiven matkailutila alkoi niin kuin hyvät bisnekset usein alkavat: hitaasti haudutellen, hiljalleen laajentaen.

    Ja välillä peruuttaen.

    ”Meillä oli 1990-luvulla lomalapsia Helsingin sosiaalitoimen kautta. Joitakin turistejakin kävi silloin tällöin telttailemassa ja ihailemassa tätä seutua, ja kun naapuriin ruvettiin tekemään golfkenttää, ajattelimme, että olisi kiva kokeilla matkailua”, Virpi ja Ismo Kivinen kertaavat historiaa Iitin Radansuussa.

    Kiviset rakensivat ensimmäiset mökit vuonna 2004. Majoitustoiminta alkoi kesällä 2005.

    Alku oli yllättävän hankalaa.

    ”Kaiken maailman neuvojia tuli matkaan, ja museoviranomainen vaati suunnitelmiin muutoksia”, Kiviset kertovat.

    ”Ajattelimme tehdä pieniä ja matalia mökkejä, niin kuin Lapissa. Mutta rakennusviranomainen vaatikin taloja, joten kustannuksia tuli lisää. Olemme kuitenkin tyytyväisiä lopputulokseen.”

    Viimeinen talo valmistui vuonna 2009. Samalla majoitus ohitti tuloissa maatalouden.

    Kivisille tuli mieleen tarjota myös ruokaa tai ainakin aamupalaa, ja sen vuoksi piti muuttaa päärakennuksen keittiö suurtalouskeittiöksi.

    ”Neuvoja sanoi, että bussilastillinen pitäisi mahtua syömään. Päärakennuksessa ei saa kuitenkaan majoittua, koska määräykset kieltävät sen. Yläkerrassa ovi on nimittäin kymmenen senttiä liian matala.”

    Sitten kävi vielä niin, että tienvarsiopasteen luvan uusiminen myöhästyi kuukaudella, joten koko hakuprosessi ja lupamaksut piti tehdä uudestaan.

    Kauniissa maalaismaisemassa sijaitseva Lomakivi käsittää 17 vuokrahuonetta.

    Tarjolla on mökkejä, karavaanipaikkoja ja hostellimajoitusta. Se ei kuitenkaan tarkoita jaettua huonetta, vaan isoa taloa, jossa on omat huoneet, yhteinen tupakeittiö-olohuone, pari yhteistä vessaa ja suihku tai jopa sauna.

    ”Hostellimajoitus on ollut hyvä varsinkin kesäaikaan, kun pyöräilijät pistäytyvät vain yöpymään. Arkisin yöpyy lähiseudun rakennushankkeiden työmiehiä.”

    Tänä kesänä oli vilkasta Kouvolan asuntomessujen ansiosta. Ensi kesästä lähtien yksi viikko on täyteen varattu viideksi vuodeksi, kun lähellä järjestetään ratamoottoripyöräilyn MM-sarjan MotoGP-osakilpailuja.

    Suurin kävijäryhmä ovat suomalaiset. Välillä käy ulkomaalaisia leirikoululaisia, joille maatilan koira, kissat ja hevoset ovat tärkeitä.

    Oma polkupyörä, auto tai juna ja taksi ovat toimivimmat kulkupelit, sillä julkinen liikenne on vähissä.

    ”Tästä ihan meidän ohitsemme meni aiemmin Porvoon bussi useampaan kertaan päivässä. Sitten reitti muuttui, eikä se aja kuin Orimattilaan”, Kiviset kertovat.

    Matkailun maailma on muuttunut paljon 14 vuodessa.

    ”Aika ja matkustajat ovat muuttuneet. Ennen ei ollut Venäjän pakotteita eikä ruplan arvo näin huono. Meillä kävi paljon niitä, jotka halusivat kalastella. Nyt ei tarvita enää edes soutuvenettä”, Kiviset sanovat.

    Ennen venäläiset tulivat koko suvun voimin, nyt kaksin tai yksinkin. Muutkin turistit ovat aiempaa itsenäisempiä.

    ”Olemme kokeneet hiukan hankalaksi mennä esimerkiksi Visit Finlandin markkinointiin tai erilaisiin paketteihin mukaan. Jonkun pitäisi seistä respassa koko ajan, eikä keittiössäkään kannata seistä, jos syömään tulee kaksi tai neljä asiakasta. Meillä on muutakin tekemistä, olemme enemmän elämysmatkailuyrittäjiä. Välillä ihmettelemme itsekin, mistä ihmiset ovat meidät löytäneet!”

    No, vaikkapa Booking.comista.

    Virpi Kivinen harmittelee, että myynti on pitkälti kansainvälisten kanavien varassa ja rahat menevät Amerikkaan.

    ”Se on harmi, kun meille tulee sitä kautta kuitenkin suomalaisia matkailijoita.”

    Nykyisin majoitus myös varataan ensin muuta kautta ja vasta sitten surffataan paikan sivuille, Ismo Kivinen lisää.

    Mutta onpa muuttunut isäntäväkikin.

    ”Olemme tehneet tästä enemmän omannäköisen. Kun aloitimme, laitoimme aamupalaa ja pidimme tilausravintolaa. Kun välillä oli oikein vauhti päällä, oli ravintola A-oikeuksin, joka päivä lounas ja à la carte ja töissä useampi työntekijä.”

    Sitten venäläisten matkailu hiipui ja alkoi yleinen lama.

    ”Kokeilu osoittautui kannattamattomaksi. Asiakasvirtaa ei riittänyt, ja palattiin takaisin tilausravintolaksi.”

    Lisäksi järjestetään muistotilaisuuksia ja kokouksia ja kestitään ryhmiä.

    Aamupalaa toki tarjotaan yöpyjille.

    ”Tai esimerkiksi aamulla Tampereelta lähteneille päiväretkeläisille, jotka jatkavat sitten matkaa mutta haluavat välttää isoja tienvarsipaikkoja.”

    Nykykävijät myös ymmärtävät, että maatilalla tehdään muutakin kuin hyysätään vieraita.

    Viljelyksessä on edelleen 50 hehtaaria luomukauraa, joka menee hiutaleiksi. Lomakiven matkailutila oli alun perin Ismon kotitila, ja isäntäpari on historian 13. sukupolvi.

    ”Matkailutoiminta on ollut vakiintumaan päin, ja tulevaisuus on vaihtoehtoja täynnä. Viime vuoden pidimme osittain huilivuotta: majoitus pyöri, mutta ruokapalveluja ei markkinoitu. Minä opiskelin hevos­hierojaksi ja kengittäjäksi. Sen on tarkoitus olla enemmän henkireikä kuin lisäansio”, Virpi Kivinen kertoo.

    Pihalla aitauksessa käyskentelevät islanninhevonen, raviponit ja ruotsinkylmäverinen.

    Henkireikiä tarvitaan, kun pariskunta on töissä ja vapaalla yhdessä yötä päivää.

    ”Minun henkireikäni on tämä”, isäntä Ismo Kivinen esittelee t-paitaansa. Se on Ärräpää Orchestra eli viiden miehen blues-rock-bändi, joka keikkailee muutaman kerran vuodessa.

    ”Soitamme yhden bändiläisen yrityksen tilaisuuksissa Suomessa ja ympäri maailmaa. Onhan se hienoa, kun saamme kiinalaiset liikemiehet menemään jossakin vaiheessa iltaa letkajenkkaa!”

    Juttua korjattu 21.10. klo 11:27: Iitti ei kuulu Kouvolaan.