Kirja-arvio: Nide keskitysleiristä voi tuntua julmalta lahjalta lapselle, mutta se voi lopulta olla juuri sopiva valinta

Kirja keskitysleireistä voi tuntua julmalta joululahjalta lapselle, mutta aihe on niin tärkeä ja Hédi Friedin kertomus niin kiihkottomasti kirjoitettu, että tätä kirjaa voi suositella lämpimästi myös aikuisille. Etenkin, jos lähihistorian tuntemuksessa on tässä kohtaa aukko.

Kirjassa on käsitelty tärkeimmät kysymykset: Mikä oli lapsen mielestä pahinta? Vihaako hän nyt saksalaisia? Kuinka leireiltä voi edes selvitä, entä elää niiden jälkeen? Kuinka kansanmurha voi edes tapahtua, miksei noustu vastarintaan?

Fried vastaa, että pahinta oli erottaminen vanhemmista. Hän kertoilee tyynen toteavasti elämästä leirillä, jossa oli myös valonpilkahduksia ja auttavia ihmisiä. Koskettavaa on kuulla, kuinka lapsi hakee nälkäänsä selkäsaunan uhalla liejussa törröttäviä kaalinvarsia ja salakuljettaa parakkien harmauteen vihreän koivulehden, kuin merkkinä toivosta.

Kansanmurha alkaa Friedin sanoin vihan kipinästä, joka kasvaa liekeiksi. Pikkuhiljaa eriarvoistumisesta tulee uusi normaali riippumatta siitä, onko takana totuus vai valhe. Apuna käytetään aikaa ja taitavaa propagandaa lapsesta saakka ja Hitlerin hypnoottista karismaa naisiin.

Romanialaissyntyinen Fried asettui Ruotsiin niin ikään leiriltä selvinneen siskonsa kanssa.