Ruotsalaisten vapaaehtoisten unohdettu apu: 2000 miestä tarttui auraan, sahaan ja kirveeseen

Historiantutkija Riitta Mäkinen Lempäälästä kertoo ruotsalaisen vapaaehtoistyön koskettaneen oman perheensä historiaa. Kuva: Rami Marjamäki

Presidentti Sauli Niinistö on kutsunut lehtitietojen mukaan tänä vuonna Linnan juhliin virolaisia ja ruotsalaisia sotien veteraaneja edustavia vieraita.

"Harvempi muistaa tai edes tietää, että Suomeen saapui Ruotsista jatkosodan aikana myös toisenlainen vapaaehtoisten joukko", kertoo historioitsija, tietokirjailija Riitta Mäkinen.

Yli 2000 miestä tuli Ruotsista lahden yli Suomeen vapaaehtoistöihin vuosina 1941–1944. He eivät tarttuneet aseeseen, vaan auraan, sahaan ja kirveeseen. Merkittävä osa päätyi maatiloille tekemään niitä töitä, joita rintamalla olleet sotilaat eivät kotitiloillaan pystyneet hoitamaan. Myös sahoilla ja kannaksen jälleenrakentamisessa apuna oli ruotsalaisia vapaaehtoisia.

"Minusta on tarpeellista muistuttaa, että oli myös toisenlainen tuen muoto sotaa käyvälle Suomelle."

Suurin osa tulijoista oli itsekin maatilojen poikia. Mäkisen mielestä tämä osoittaa vahvaa tukea ruotsalaisilta viljelijäperheiltä.

"Jos tilan poika lähti maatöihin Suomeen, hänen työpanoksensa oli silloin pois kotitilan töistä sinä kesänä."

Lähtijä otti myös riskin matkustaessaan sotaa käyvään maahan. Vaikkei tie vienyt rintamalle, olot olivat levottomat.

"Kyllähän siinä yhdistyi rohkeus, seikkailumieli ja yhteiskunnallinen kannanotto."

Aihetta ei ole juuri tutkittu, mutta siitä on kirjoittanut vuonna 2013 Eric Björklund kirjassaan Hemmafrontens brödräskap. Teoksesta löytyy ruotsalaisista arkistoista kootut tiedot ketkä kaikki olivat vapaaehtoisina olleet Suomessa ja minä vuosina.

"Sijoituspaikoista ei ole nykyisellään tietoa."

Vuosina 1941 ja 1942 vapaaehtoisia rekrytoitiin avoimesti esimerkiksi maatalouslehdissä.

"Lähde Suomi-Apuun! Oli lomakkeet ja kaikki. Mutta 1943 värväystä jouduttiin tekemään paljon piilotetummin, koska kommunistit propagoivat Ruotsin tukevan akselivaltioita."

Mäkinen muistuttaa, että jo talvisodan myötä Ruotsissa heräsi vahva apu auttaa suomalaisia.

"Iskulause "Suomen asia on meidän" viittasi yhteenkuuluvuuteen sekä siihen, että Suomi toimi myös puskurina."

Ruotsalaisen vapaaehtoistyövoiman jälkiä on nähtävillä yhä suomalaisilla maatiloilla. Riitta Mäkiselle aihe ei ole vain historiantutkimusta, vaan perheen omakohtaista historiaa.

"Sota rikkoo niin paljon, mutta yllättäen monilla tahoilla se solmii myös siteitä. Niin kuin meille on käynyt. Meidän perheemme ja toisen perheen välille syntyi vuosikymmeniä kestänyt side ja yhteys. Sodan sivuvaikutus."

Mäkinen kertoo tarinan isoisänsä Urho Kittilän kotitilalta Koski TL:stä. Urho oli lehtimies, myöhemmin muun muassa Maaseudun Tulevaisuuden pakinoitsija Hannan Heikki.

"Hän oli onnekas, koska sai kesinä 1942 ja 1943 kotitilalleen työapumiehen. Muuten tilan miesvoima oli yhden keskenkasvuisen pojan varassa", kuvailee Mäkinen.

Apu oli todella tarpeen. Silloin ei ollut sähköhellaa, joten ensimmäinen tehtävä oli hakata puita.

"Vaikka Rokan sanoin eukko leikkasi yksin ruista kannaksella ja suomalaiset naiset selvisivät, moni asia olisi jäänyt hoitamatta kokonaan ilman työapumiehiä. Käsiä tarvittiin."

Mäkinen esittelee valokuvia, joissa ruotsalaisia vapaaehtoisia vilahtelee.

"Vaikka kamerat eivät olleet vielä yleisiä, sodanaikaisia siviilikuvia on yllättävän paljon. Kuvissa kaulaillaan ja hymyillään. Vaikka olot olivat vaikeat, ilo otettiin irti vähästäkin. Varmasti pelloilla, sotasairaaloissa, talkoissa ja muualla, mihin nuoria koottiin luotiin paljon yhteyksiä siinä samalla."

Työapu olisi kenties jäänyt perhehistoriassa muuten pieneksi sota-ajan detaljiksi, mutta kesällä 1943 tilalla työskennellyt Rudolf "Rulle" Nilssonin suhde Kittilän perheeseen jatkui.

"Isoisäni ja tätini kävivät katsomassa Rullea Smoolannissa vuonna 1956. Sitten Rolle ja hänen vaimonsa Ingrid tulivat Suomeen 1967. Silloin keksittiin idea, että voisin mennä seuraavana kesänä sinne."

Ja niin Riitta Mäkinen päätyi 17-vuotiaana kuukaudeksi kesätytöksi viisilapsisen kyläkauppiasperheen kotiin.

"Vähän niin kuin au pair. Tein huushollissa kaikenlaista tarpeellista, joskus järjestelin hyllyjä kaupassakin ja varsinkin opin ruotsia."

Mäkisen kaksi nuorempaa veljeä pääsivät vastaavilla vierailuille seuraavina kesinä. Kaikille on ruotsinopista ollut suurta hyötyä.

"Jo Kittilän sisaruksille, varsinkin Marjatta Väänäselle, joka politiikassa hoiti paljon pohjoismaisia suhteita."

Yhteydenpidon vahva kannattelija oli Rullen puoliso Ingrid.

"He asuivat pienellä paikkakunnalla ja pitivät siellä kyläkauppaa. Ingrid oli utelias maailmaa kohtaan."

"Ei siihen aikaan maalaislapsilla ollut mahdollisuutta juuri matkustella naapuripitäjää kauemmaksi."

Riitasta ja Ingridistä tuli kirjeenvaihtoystävät. Ingrid järjesti myös Riitan pojalle mahdollisuuden työskennellä naapurinsa karjatilalla yhtenä kesänä.

"Koin hänet Ruotsin äidikseni. Ingrid kuoli 2015 keväällä. Kesällä 2011 hän toi vielä nuorempaa sukua tervehtimään meitä ja katsomaan Rullen sotakesän maisemia."