Kirja-arvio: Näin voit houkutella murkkuja omaan kotiisi

Nelli Hietala (kuvassa) ja Sari Airola: Kerttu ja murkku. 32 sivua. Karisto. Kuva: Kirjailijan Mikaela Holmberg / Karisto

Onko kuvakirjan Kerttu ja murkku toinen sankari muurahainen vai murrosikäinen? No, muurahainen tietenkin – minkä jo kansikuvakin paljastaa – mutta myös murrosikäinen on osa tarinaa.

Nelli Hietalan kirjoittama lastenkirja on perushyvä. Sen ainoa vitsi murkku-sanan kaksoismerkityksestä ei ehkä avaudu kohderyhmälle, mutta muuten tarina on lasten kokemusmaailmaan sopiva.

Kerttu rakentaa siinä palikoista talon. Yllättäen sen pihalle harhautuu muurahainen.

Kun Kerttu rientää kertomaan palikkatalon asukkaasta naapurin ketsuppisuiselle Peetulle, tämäkin haluaa saada omat murkkunsa. Niiden houkutteluun tarvitaan tietenkin ruokaa, ystävykset päättävät. Hyönteiset ovat murkkujen herkkuja.

Helppo arvata, mitä Peetun kolmetoistavuotias isosisko Pauliina siitä tykkää, kun hän löytää huoneensa lattialta sirkkamyslistä eroteltuja ötököitä.

Sari Airolan kuvitus on suloinen ja elämänmakuinen. Perheemme lapsilukijat ihastelevat ääneen kuvaa Kertun rakentamasta palikkalinnasta, jonka pihalla on mustikanvarpuja puina. Parhaimmillaan tai pahimmillaan kuvitus ja tarina innostavat kokeilemaan samaa kotona.

Plussaa kirjalle myös sopivasta pituudesta. Tämän pystyy lukemaan kerralla iltasaduksi.

Lue täältä kaikki Maaseudun Tulevaisuuden kirja- ja muut kulttuuriarviot.