Uutuussarja ympäristöstä luo toivoa – toimittaja kaipaa inhimillisyyttä keskusteluun
Ylen uutuussarjassa ”Kerttu ja Markku – Toivoa etsimässä” tartutaan positiivisessa hengessä ympäristökysymyksiin, mutta ei olla naiiveja. Sarjan toimittaja Markku Sipi uskoo, että vastakkainasettelu ei hyödytä.
Markku Sipi ja Kerttu Kotakorpi johdattelevat uutuussarjassa ympäristökysymysten ja toivon äärelle. Kuva: YleUutuussarja ”Kerttu ja Markku – Toivoa etsimässä” keskittyy aikamme suuriin ympäristökysymyksiin. Ohjelman viesti on toivo.
”Maailma näyttää menevän huonoon suuntaan, mutta hyvääkin tapahtuu. Se luo toivoa”, toteaa ohjelman toimittaja Markku Sipi.
Kuusiosaisen sarjan jaksot käsittelevät väestönkasvua, ruokaa, metsää, merta, energiaa ja politiikkaa.
”Teemat ovat kuin samaan aikaan etenevät junat, joissa tulevaisuuden ratkaisut tehdään, ” Sipi kertoo
Ohjelman toisena toimittajana on meteorologi Kerttu Kotakorpi. Juontajat ovat aiemmin tehneet Ylen Ilmastoliveä yhdessä. Sipi nähdään myös parhaillaan uusintana esitettävässä Elävät puut -sarjassa.
”Olemme molemmat marinoituneet ympäristöteemoissa”, hän toteaa ja kertoo uutuussarjan tekemisen olleen palkitsevaa, mutta haastavaa.
”Sarjaa oli mukavaa ja etuoikeutettua tehdä, mutta se oli työurani vaikein projekti. Kokonaisuus on laaja, kun mukana on ilmastonmuutoksen lisäksi muita ympäristökriisejä ja -haasteita.”
Sipin mukaan on taitolaji esittää ympäristöasiat sopivalla tavalla.
”Kun toivosta puhutaan, saatetaan luiskahtaa naiiviuteen. Se on falskia. Meidän piti miettiä, mitkä ovat oikeasti isoja asioita, jotka tapahtuvat nyt. Ei pelkkää potentiaalia.”
”Meidän piti miettiä, mitkä ovat oikeasti isoja asioita, jotka tapahtuvat nyt. Ei pelkkää potentiaalia.”
Ensimmäisessä jaksossa toimittajat pohtivat valintojaan. Kerttu on vapaaehtoisesti lapseton, Markku on isä.
He matkustavat Saharan eteläpuoleiseen Afrikkaan, jossa syntyvyys on maailman suurinta. Senegalin läpi kulkee vihreä muuri, yhtätoista Afrikan maata halkova kaistale.
Sen tarkoitus on pysäyttää Saharan autiomaan leviäminen kasvillisuutta lisäämällä, joka samalla parantaa ihmisten elinoloja, luo ruokaturvaa ja rauhaa. Hanke vaikuttaa jättimäiseltä puiden istutushankkeelta, mutta on enemmän.
Jaksossa todetaan, että ihmisten perusasiat on oltava kunnossa ennen kuin luontoa voidaan auttaa. Aihepiiri sukeltaa yllättäen tunteisiin, eikä kyyneliltä vältytä.
”Jokaisessa jaksossa on henkilökohtainen taso. Esimerkiksi ruokajaksossa pohdin makkaransyöntiäni, ja myönnän, etten pysty muuttumaan täysin kasvissyöjäksi.”
Sipi haluaisi katsojien erityisen huomion meristä kertovaan jaksoon. Hän pitää sitä sarjan synkimpänä.
”Metsät ja ruoka ovat meille tärkeitä, mutta meri jää taustalle. Meret säätelevät koko planeetan ilmastoa. Niiden lämpenemistä ei voi pysäyttää. Se vaikuttaa kaikkeen, ja siihen on vasta herätty.”
Hänen mukaansa yksilöä syyllistetään liikaa.
”Kaipaan ympäristökeskusteluun inhimillisyyttä. Yksilöllä on vastuu, mutta se on kaikkein pienin. Riittää, että jokainen tekee edes vähän.”
Isoin vastuu pitäisi Sipin mukaan olla yrityksillä.
”Päästöt eivät ole kansalaisten syy. Kaupassa ei ole varaa ekologisiin tuotteisiin, eikä kerrostaloasuja voi valita asunnon lämmitysratkaisuja. Poliittiset päättäjät voivat muuttaa asetelmaa niin, että yritysten on järkevä toimia ympäristön hyväksi. Kuluttajien kädet ovat sidotut siihen asti.”
Asioista yhdessä keskusteleminen lieventää vastakkainasetteluja.
”Esimerkiksi metsäkeskustelussa vastakkain ovat avohakkuut ja jatkuva kasvatus, mutta ei kukaan ole sanonut, että hakkuista pitää kokonaan luopua. Voidaan sen sijaan puhua metodeista, tavoista ja määristä. Somehuutelu ei edistä mitään”, Sipi toteaa
Hän haluaa olla realistinen, mutta uskoo yhdessä tekemiseen.
”Aikaa on vähän. Ilmastonmuutos etenee ja tie kapenee. Näiden asioiden kanssa ei kuitenkaan olla yksin. Maailmassa on paljon välittäviä ihmisiä.”
Maanantaina 26.8. klo 19 ja perjantaina 30.8. klo 12Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat




