"Jos opettaja aiheuttaa inhon liikuntaa kohtaan, se on kuolemanvaarallista" – luovuuskasvatuksen professori luopuisi arvosanoista taito- ja taideaineissa sekä lisäisi leikkiä ja laulua matikantunneille

Aikuiset voivat ruokkia luovuuttaan samoilla keinoilla kuin lapset: ilmaisemalla itseään. Antti Juvoselle luontevin ja rakkain tapa on musiikki. Luovuutta tukee myös pyristely irti suorittamisesta ja ainaisesta kiireestä. Kuva: Lari Lievonen

Antti Juvosen mielestä taito- ja taideaineissa olisi korkea aika luopua arvosanoista ja suorittamisesta. Kuva: Lari Lievonen

Koulun liikuntatunti, oppilaat seisovat rivissä kentän laidalla. Kaksi luokan kovinta urheilijaa valitsee vuoron perään pelaajan joukkueeseensa. Osa tietää jäävänsä taas viimeisiksi.

Traumaattisia muistoja liikuntatunneilta on myös luovuuskasvatuksen professorilla Antti Juvosella.

"Siellä oli maajoukkuetason jääpallonpelaajia. Kukaan muu ei saanut hyviä numeroita. Minulla oli aina liikunta 7 tai korkeintaan 8. Siitä muodostui negatiivinen käsitys liikuntaan", Juvonen muistelee kouluaikoja Kemin lyseossa. Hän inhosi jatkuvaa suoritusten vertailua ja mittaamista.

Musiikintunneilla koitti Juvosen vuoro loistaa. Hän muistaa ikuisesti, kuinka luokan edessä suoritetusta laulukokeesta rapsahti arvosanaksi 9,6.

"Siis desimaalin tarkkuudella arvosteltiin", Juvonen naurahtaa epäuskoisena. Moni muu sai sitten 5,7 tai 6,4.

Laulukokeiden takia moni suomalainen ei suostu aikuisiällä laulamaan lainkaan. Juvosen mielestä se on kova hinta arvosanasta.

"Tai jos opettaja aiheuttaa inhon liikuntaa kohtaan, se on kuolemanvaarallista. Liikkumattomuus aiheuttaa sairauksia diabeteksesta tukielinvaivoihin", Juvonen pohtii.

Itä-Suomen yliopistossa kouluttautuville opettajaopiskelijoilleen professori korostaa hienotunteisuutta taito- ja taideaineissa. Oppilaiden pitäisi antaa tehdä rauhassa.

"Kuvataiteesta on kokemuksia, että opettaja on tullut vetämään vesivärillä vaikkapa suun kasvoille, vaikka oppilaan mielestä maalaus oli jo valmis. Tai kotitaloustunnilla maustamaan ruuan, vaikka oppilas on mielestään jo maustanut sen."

Professorin mielestä taito- ja taideaineissa olisi korkea aika luopua arvosanoista.

"Riittäisi oppilaan oma arvio, missä koki onnistuvansa ja mikä oli haastavaa."

Oppilaitoksiin tosin haetaan arvosanojen perusteella. Nyt pohditaan, voisiko taito- ja taideaineiden lukiodiplomin tulevaisuudessa sisällyttää ylioppilastutkintoon ja korvata siten yhden yo-kokeen.

Kansakoulun opettajaansa Juvonen muistelee syvällä kiitollisuudella.

"Hän oli lämminhenkinen ja inhimillinen, syvästi oppilaistaan huolta pitävä opettaja. Pysähdyimme usein kesken oppitunnin laulamaan ja leikkimään. Jäi niin positiivinen muisto, vaikka olinkin aikamoinen vilkreemi ja usein jälki-istunnossa, kun en malttanut pitää suutani kiinni."

Juvonen näkee alkuopettajan merkityksen äärimmäisen tärkeänä lasten koulunkäynnin tulevaisuuden kannalta. Hän on huolissaan opettajankoulutuksesta, jossa taito- ja taideaineita vähennetään koko ajan.

"Kukaan ei tunnu olevan kiinnostunut, mitä taitoja tulevilla opettajilla on. Jos he eivät hallitse käsityön, kuvataiteen, musiikin ja liikunnan taitoja, niin mitä ihmettä he sitten tekevät 1. ja 2. luokkien kanssa? Eivät lapset tyydy vain istumaan ja miettimään asioita, vaan pitää laulaa, leikkiä, piirtää ja hyppiä."

Luovat menetelmät siivittävät myös raskaampien aineiden, kuten matematiikan opettelua. Matematiikasta puheen ollen, aine saa Juvosen mielestä joissain tapauksissa liian suuren painoarvon. Hän ihmettelee, miksi historianopettajan opintoihin pyrkivä saa lisäpisteitä pitkästä matematiikasta.

Joensuun normaalikoulussa tutkitaan, miten luovuuteen kannustavat tilat vaikuttavat keskittymiseen. Luokassa on muun muassa luolamaisia vetäytymistiloja, kiipeilyseinä sekä urheilukatsomon kaltainen rakennelma perinteiseen opetukseen. Ensimmäistä kertaa maailmassa lasten aivoalueiden aktiivisuutta mitataan älypannoilla.

"Näemme, mitkä asiat edistävät ja mitkä häiritsevät keskittymistä", Juvonen kertoo ohjaamastaan väitöskirjatutkimuksesta.

Koululaiset työskentelevät pienryhmissä, jolloin heidän erityistarpeitaan voidaan huomioida paremmin.

Toinen tutkimus, joka vauhdittuu heti korona-ajan jälkeen, koskee koululaisten vapaa-ajankäyttöä. Usein nuoret laskevat harrastuksikseen vain ohjatut harrastukset, kuten soittotunnit ja urheiluseurat, mutta nyt tutkitaan muun muassa sosiaalisen median käyttöä. Juvosen mukaan nuoret tekevät älypuhelimillaan kaikenlaista luovaa, kuten videoita ja musiikkia.

"Kyseessä on yksi nykypäivän ja tulevaisuuden tärkeimmistä nuorison luovan toiminnan muodoista."

Toki professori toivoo, ettei perinteisiä käsityötaitoja unohdeta. Käsien käyttämisellä on ollut ihmisen historiassa selvä yhteys aivojen kehittymiseen. Entisaikoina luovuutta ja käsityötaitoja tarvittiin päivittäin.

"Peltotöissä särjetyt työkalut piti korjata itse heti, jotta saatiin kynnöt jatkumaan. Nykyään arkipäivän jokamiehenluovuus on vähenemässä, kun teknisiä apuvälineitä on tarjolla."

Mielen tylsyminen voi johtaa mielenterveysongelmiin.

"Varsinkin näinä korona-aikoina, kun istua äkötetään kotona. Kaikki luova tekeminen, vaikka vain musiikin kuuntelu, voi estää vaipumisen synkkyyteen."

Nykypäiviin asti suomalainen koululaitos on keskittynyt vain siirtämään tehokkaasti tietoa, mutta nyt opetussuunnitelmassa korostetaan myös itsensä ilmaisua ja tunnekasvatusta.

Mikä tahansa aine koulussa voi olla luovaa, mutta se edellyttää Juvosen mukaan tietynlaista asennetta opettajalta. Ei saisi olla kiirettä, vertailua ja kilpailua. Ilmapiirin pitäisi tukea omien ideoiden kokeilemista.

Sama pätee työelämään.

"Viisas johtaja antaa luovuutta edistäviä elementtejä ja mahdollisuuksia työntekijöilleen. Tulos tai ulos -meininki tappaa luovuuden lopullisesti."

Juvonen toivoo, että kodeissakin päästäisiin irti suorittamisesta.

"Kiireisyys ja tuloksen tavoittelu tarttuu lapsiin."

Aikuiset voivat ruokkia luovuuttaan samoilla keinoilla kuin lapset: ilmaisemalla itseään. Juvoselle luontevin ja rakkain tapa on musiikki. Ompelijan ja mallipuusepän poika opiskeli alun perin harmonikansoiton opettajaksi, mutta sitten akateemiset opinnot imaisivat mukaansa.

Nykyään sormet taipuvat niin pianon koskettimille kuin banjonkin kielille. Bassoa Juvonen soittaa "terapiarockbändissä", joka ei tosin vuoteen ole uskaltanut kokoontua, koska jäseninä on riskiryhmäläisiä.

"Olisi kiva, kun päästäisiin soittamaan taas. Pääsee syntymään luovuuden patoutumia, kun yksinään turjottaa kotona."

Juvosella on myös huoli oppilaistaan. Korona-aikana graduja on syntynyt poikkeuksellisen vilkkaasti, mutta nuorten mielenterveyden kannalta tilanne ei ole hyvä. Toiveena on, että pian opiskelijat pääsevät jälleen rientoihinsa ja Juvosen basson kielet tapailemaan Santanan ja Eric Claptonin kappaleiden tahteja.

• Luovuuskasvatuksen professori Itä-Suomen yliopistossa 2019–2023.
• Professuuria rahoittavat Joensuun kaupunki ja Pohjois-Karjalan maakuntaliitto.
• Aiemmin työskennellyt musiikin dosenttina Helsingin ja Jyväskylän yliopistoissa, musiikin aineenopettajana sekä kasvatustieteen professorina Itä-Suomen yliopistossa.
• Syntynyt 1958 Kemissä, asuu Joensuussa.
• Perheessä vaimo, kolme lasta ja lastenlapsia.
• Soittaa useita soittimia kitarasta ukuleleen ja bassoa bändissä, kesäisin veneilee ja mökkeilee.