Ruokakulttuurin kehittäjä imee voimansa maalta ja luonnosta

"Olen nopeatahtinen. Joskus turhaudun, kun haluaisin asioiden tapahtuvan nopeasti. Verkostoissa oppii kärsivällisyyttä", Bettina Lindfors hymyilee. Kuva: Kari Salonen

Juuri uunista otettu mustikkapiirakka höyryää saarekkeen päällä. Solkullan tilalla Porvoon Vessössä vallitsee huhtikuinen rauha ja hiljaisuus. Kaksi kissaa kiertelee pihalla, ja kotona on vain äiti-Bettina. Lapset Viggo, 9, Anna,5, ja Elis, 2, ovat koulussa ja päiväkodissa ja mies Nicke asioilla.

Bettina Lindfors, 37, kaataa aamupäiväkahvia isoäitinsä sinikuvioisiin kuppeihin, itselleen jo ainakin kolmatta kertaa. "Olen kahvin suuri ystävä."

Muita paheita hän neuvoo kysymään puolisolta, mutta sanoo sitten, että ehkä hän tekee joskus vähän liikaa töitä. "Into vie mukanaan."

Intoa naisella on riittänyt, pienestä pitäen. Bettina syntyi kolmilapsisen perheen esikoisena. Isä oli sukutilan neljäs isäntä, mutta kaupungista tulleen äidin ansiosta lapsia kuljetettiin harrastuksiin ja matkoille.

Lukion jälkeen Bettina lähti Helsinkiin opiskelemaan valtio-oppia ruotsinkieliseen Svenska social- och kommunalhögskolaan. Häntä kiinnostivat organisaatiot, johtaminen ja viestintä.

"Olin samanaikaisesti maatalousyrittäjä. Valmistuin maisteriksi muutamassa vuodessa ja opiskelujen ohessa olin Landsbygdens Folkin kesätoimittaja ja kehitin ruotsinkielisen tuottajaliiton SLC:n nettisivuja. Tein hyvän vaikutuksen, joten Tage Ginström kutsui minut tuottajaliiton viestintävastaavaksi. Samalla sain suunnitella pohjoismaista yhteistyötä."

Seurasi uusia kutsuja ja tehtäviä. Lindfors on ollut mukana niin Lähiruokaviesteillä, Herkkujen Suomessa kuin viestintävastaavana Uusi pohjoismainen ruoka -ohjelmassa Pohjoismaiden ministerineuvostossa. Ehtipä nainen toimia opettajanakin valtiotieteellisessä ja tutkia cap-reformia ja pohjoismaisten tuottajajärjestöjen verkostojohtamista väitöskirjaksi asti.

"Väitöstyö on nyt pöytälaatikossa. Sen voisi ottaa esille ja väitellä", Lindfors heittää puolileikillään. Vielä ei kuitenkaan ole tohtorikaronkan aika.

Ennen kuin Lindfors kutsuttiin ELO-säätiön johtajaksi, hän koordinoi MTK:n satavuotisjuhlavuotta.

Eikä siinä ollut mitään ihmeellistä, ainakaan Lindforsin mielestä. Tosin satavuotisprojektin alkaessa hän odotti kolmatta lastaan ja kaksi vanhempaa oli alle kouluikäisiä.

"Meillä oli selvät sävelet mieheni kanssa. Jaettiin lastenhoito ja kotityöt, ja mies jäi mielellään kotiin siksi aikaa. Ollaan oltu yhdessä yli 20 vuotta, tunnetaan toisemme", Lindfors kuittaa.

Kun satavuotisprojekti oli ohi, Lindforsia pyydettiin ELO-säätiöön. Uusi haaste kiinnosti, sillä Lindfors tiesi omaavansa laajat verkostot jo ajalta, jolloin hän oli Pohjoismaiden ministerineuvostossa kehittämässä ruokakulttuuria ja ruokadiplomatiaa. Hän hyppäsi jälleen uusiin saappaisiin – vai pitäisikö sanoa korkkareihin.

ELO-säätiön toiminnan keskiössä on ravintola-alan ammattilaisten kilpailutoiminta Suomessa ja kansainvälisesti. Edellisenä viikonloppuna Lindfors tiimeineen on juuri saanut päätökseen Vuoden Kokki ja Vuoden Tarjoilija -kilpailut. Parhaillaan on menossa haku seuraavaan Suomen Bocuse d'Or -edustajan karsintakilpailuun, joka on lokakuussa. ELO-säätiö luotsaa myös valtakunnallista kouluruokailun asiantuntijaverkostoa.

"Kilpailussa punnitaan ruokaosaamisen lisäksi henkinen kantti ja esiintyminen. Kokki toimii myönteisenä esikuvana ruoka- ja juomakulttuurille ja antaa kasvot ja tarinan tuotteille ja palveluille. Siksi esiintyminen on tärkeää."

Lindforsista siirtyminen tuottajaliiton leivistä ruuan kuluttamisen puolelle on ollut mielenkiintoista.

"Suomen ravintolakenttä on tosi monipuolinen, ja maineemme ruokamatkailumaana on kovassa kasvussa. Lähes kolmannes matkailijoista tulee Suomeen ruuan ja ravintoloiden takia. Nyt olisi hyvä koota eri toimijat yhteen ja katsoa, mitä on huippuosaaminen ja mihin ollaan menossa."

Omassa arjessaan Lindforsit ovat kaukana pääkaupungin ravintoloiden sykkeestä. Porvoon Kurbölen kylään on Helsingistä matkaa yli 60 kilometriä. Kodin ympärillä leviävät pellot, metsät ja meri.

Perhe asuu 130 vuotta vanhassa hirsitalossa, jonka Bettina peri isosedältään kymmenen vuotta sitten. Bettinan mies kunnosti talon isänsä kanssa.

"Meillä ei ole halua lähteä täältä muualle. Olen aina pitänyt siitä, että kun illalla palaan töiden jälkeen kotiin, niin viimeistään Vessön sillan yli tullessa rauhoitun. Klassinen musiikki soi, ja saa sellaisen sielunrauhan."

Perhe on Lindforsille tärkeä työn vastapaino. Kun Bettinalla on pitkät päivät viikolla, mies huolehtii ruuanlaitosta ja yhdessä syödään. Bettina käy kerran, pari viikossa lasten kanssa ruokakaupassa, "jotta ne oppivat, mitä siellä on ja että pitää katsoa alkuperää, makua, laatua. Käymme eri kaupoissa, ja bongaamme uutuuksia. Samalla keskustelemme ruuasta."

Viikonloppuisin tehdään ruokaa yhdessä, ja Bettina tykkää leipoa.

Perinteet ovat myös kunniassa. Jouluisin Solkullan savusaunassa savustetaan kyläläisten joulukinkut. Pääsiäisenä kierretään lasten kanssa naapureissa virpomassa, haravoidaan pihaa ja avataan mökkikausi.

Kesäkuussa koko perhe muuttaa parin kilometrin päähän meren rantaan mökille, missä on ulkohuussi ja tulee vain kylmä vesi. Siellä viihdytään koulun alkuun asti. "Simppeliä elämää."

Lindfors nauttii maalla siitä, että luonto on lähellä, perhe viihtyy ja aina on jotain tekemistä joko rakennuksissa tai puutarhassa.

"Vasta aikuisiällä olen oppinut rauhoittumaan. Kokoan ajatuksiani luonnossa ja veden äärellä, ajattelen hyviä asioita päivästä ja läheisistäni."

Lindfors on yrittänyt opettaa myös lapsia siihen, että joskus on tylsää. "Silloin pystyy ajattelemaan luovasti, keksimään uutta."

Bettina Lindfors

ELO-Suomalaisen ruokakulttuurin edistämissäätiön johtaja.

Puoliso vesihuoltoammattimies Nicklas ja 9-, 5- ja 2-vuotiaat lapset.

Asuu sukutilalla Porvoon saaristossa.

Oli MTK:n 100-vuotisjuhlavuoden tuottaja vuonna 2017.

Kuuluu marttoihin ja vetää koulun vanhempainyhdistystä.

Harrastaa liikuntaa, ulkoilua ja lukemista.

Näin Lindforseilla syödään

Paljon kalaa ja lihaa, myös riistaa, vaikka nyt ei ole aikaa itse metsästää.

Suosikkiruokamme on laadukas pihvi ja uunijuurekset, perunat ja salaatti.

Pakastin on täynnä marjoja. Sienestämme myös.

Jääkaapissa on aina perunoita, juustoa, maitoa tai kermaa ja vihanneksia.

Yhteinen ruokahetki lasten kanssa aamulla on tärkeä. Myös illalla syömme yhdessä.

Paljon kalaa ja lihaa, myös riistaa, vaikka nyt ei ole aikaa itse metsästää.

Suosikkiruokamme on laadukas pihvi ja uunijuurekset, perunat ja salaatti.

Pakastin on täynnä marjoja. Sienestämme myös.

Jääkaapissa on aina perunoita, juustoa, maitoa tai kermaa ja vihanneksia.

Yhteinen ruokahetki lasten kanssa aamulla on tärkeä. Myös illalla syömme yhdessä.