Hautausmaksuista saatetaan nurista – Ei ehkä huomata, että hautausmaiden hoidosta koituu varsin paljon muutakin maksettavaa
Jos kirkkoon on korkea kynnys eikä sinne tule syystä tai toisesta menneeksi, hautausmaalla on helppoa hiljentyä ja kokea uskonnollisia tunteita.Hautausmaat ovat yleisesti arvostettuja paikkoja. Niiden siisteyttä ja viihtyisyyttä pidetään tärkeinä, niillä sekä herkistytään että loukkaannutaan helposti.
Hautausmailla monet käyvät kävelemässä muulloinkin kuin hautajaisten tai kynttilän viemisen yhteydessä. Historianystävä lukee hautausmaalla paikkakunnan ja yksityisten ihmisten historiaa, taiteenharrastaja etsii patsaita. Tämä kaikki aivan riippumatta siitä, mikä on ihmisen maailmankatsomus, usko tai uskonnottomuus.
Jos kirkkoon on korkea kynnys eikä sinne tule syystä tai toisesta menneeksi, hautausmaalla on helppoa hiljentyä ja kokea uskonnollisia tunteita, ehkä rukoillakin. Pyhäinpäivän ja joulun kynttilämeret ovat useille pyhiä näkymiä.
Nämä inhimilliset kokemukset pitävät kai paikkansa riippumatta siitäkin, rahoittaako ihminen seurakunnan jäsenyyden kautta hautausmaiden ylläpitämistä.
Hautausmaksuista saatetaan nurista, mutta ei ehkä huomata, että hautausmaiden hoidosta koituu varsin paljon muutakin maksettavaa: vakituisten ja kesäajan työntekijöiden palkkakulut, ruohonleikkurit, talvikausien auraus ja hiekoitus sekä siunauskappelien ja huoltorakennuksien kulut. Ne maksetaan seurakuntien jäsenmaksuilla eli kirkollisveroilla.
Siivu hautaustoimen kustannuksiin tulee myös valtiolta, joka maksaa seurakunnille yhteiskunnallisesti merkittävien tehtävien hoitamisesta.
Seurakunnan luottamushenkilönä olen saanut olla puuhaamassa kovin pientä mutta mielestäni monia hautausmaalla kävijöitä auttavaa asiaa: parempaa infokarttaa, joka näyttää selkeästi eri lohkot ja merkittävät kohteet, kuten uurnalehdon, yhteishaudat ja huomattavimmat patsaat. Pienestä kohennuksesta on apua kaikille hautausmaalla kävijöille ja siellä työskenteleville.
Kun olen kuljeskellut kotiseurakuntani Lapinlahden hautausmaalla, mieleen on tullut edesmenneen maatalon emännän ja luonnonlahjakkaan runoilijan Aili Sonnisen (1931–2009) runon säe: ”Vuosi vuodelta / tuttavampi tuntu kirkkomaalla.”
Vakaumuksellisella kolumnipaikalla vuorottelevat kirkkoherra Salla Autere, vankilapastori Miika Hynninen, emerituspiispa Kaarlo Kalliala, kirjailija Minna Kettunen ja kirkollisen työn koordinaattori Anni Takko.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
